Kun kokoonnutte yhteen

Puolentoista vuoden ajan koronapandemia on aiheuttanut monenlaista harmia seurakuntien toiminnalle ympäri maailman. Nyt rajoituksia ollaan poistamassa ja seurakuntien ovia avaamassa mahdollistaen näin toistemme kohtaamisen jälleen seurakunnan tilaisuuksissa.

Kun seurakuntaväki on ollut jo näin pitkän ajan kokoontumatta yhteen, saattaa se ainakin osalle luoda vääristyneen ajatuksen siitä, että hyvinhän tässä on pärjätty, vaikkei yhteisiä kokoontumisia olekaan ollut. Tässä on syytä olla tarkkana, sillä tällainen vaikutelma on tarkemmin ajateltuna väärä ja petollinen.

"Yhteydellä on aina näkyvät merkit."

Seurakunta on Jumalan synnyttämä organismi, jonka keskinäisen yhteyden synnyttää Jumalan Henki. Tuo yhteys ei tietenkään katoa, vaikka seurakunnan jäsenet olisivat etäällä toisistaan. Sitä yhteyttä on varmasti koettukin myös pandemiarajoitusten aikana.

Raamattu osoittaa kuitenkin, että tuolla yhteydellä on aina näkyvät merkit ja koko seurakunnan rakenne, toiminta ja sen keskellä toimivat Jumalan asettamat palveluvirat ja Hengen jakamat lahjat ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden vaikutuksien äärelle päästään paljolti vain tulemalla yhteen.

Paavalin opettaessa korinttilaisille hengellisistä lahjoista hän painottaa useasti sitä, että armolahjat, palvelutehtävät ja voimavaikutukset annetaan Hengen vaikutuksesta yhteiseksi hyödyksi. Ne on siis tarkoitettu ilmenemään silloin, kun uskovia kokoontuu yhteen, olipa heitä pienempi tai suurempi määrä. Puhumattakaan Herran pöydän eli ehtoollisen suomasta yhteen tulemisen siunauksesta.

Jumala toki kohtaa yksinkin olevaa, mutta hän ei ole tarkoittanut meitä olemaan ja elämään yksin vaan Hengen vaikutuksesta annetun kollektiivisen siunauksen alla yhdessä toisten kanssa. Tämä tarve on niin suuri, että maissa, joissa uskovat elävät vainon alla, he kokoontuvat henkensä kaupalla yhteen rakentuakseen yhteisestä uskostaan ja rohkaistakseen toisiaan.

Vaikka nykyiset tekniset välineet mahdollistavat monenlaisen yhteydenpidon toisiin uskoviin, se ei korvaa sitä, että lihaa ja verta oleva uskova ystävä laskee kätensä toisen harteille rukoillen ja rohkaisten. Mitä olemmekin Herralta saaneet, sen me voimme pääosin jakaa eteenpäin vain kohdatessamme toisiamme. Siksi Paavali muistuttaa meitä kirjeessään korinttilaisille: ”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa ––.” Älä siis jää kotiin, kun seurakuntasi ovet on taas avattu.

Saakoon Herra siunata ja varjella yhteen tulemisemme koko seurakunnalle ja maallemme siunaukseksi!

Petri Mäkilä

Kirjoittaja on Ristin Voiton päätoimittaja.