Kuka on minun veljeni?

Maahanmuuttotyössä  olemme tulleet uuteen vaiheeseen. Viime vuotisen kaltaista maahanmuuttajien tulvaa ei tänä kesänä ole ilmaantunut, vaikka turvallisuustilanteet lähtömaissa eivät ole mitenkään olennaisesti muuttuneet. Päinvastoin sekavat poliittiset tilanteet lähtömaissa, kauttakulkumaissa ja myös vastaanottavissa maissa ovat jopa kasvattaneet monen kärsimystä. Uuden pakolaisaallon mahdollisuus leijuu koko ajan ilmassa.

Täällä Suomessa Maahanmuuttovirasto on nopeuttanut turvapaikanhakijoiden anomusten käsittelyä, ja loppukeväästä tehtyjen lakimuutosten myötä kielteisten päätösten määrä on kasvanut. Enää ei Suomessa anneta humanitääristä suojelua kenellekään. Yleinen asenneilmapiiri turvapaikanhakijoita kohtaan on vaihdellut yltiöpositiivisesta suorastaan rasistiseen.

Monissa helluntaiseurakunnissa koetaan parhaillaan tuskaisia aikoja, kun rakkaiksi ystäviksi muodostuneet ihmiset saavat käännytyspäätöksiä. Tässä tilanteessa tehtävämme rinnallakulkijoina ja esirukoilijoina korostuu entisestään. Monet uskonveljet ja -sisaret joutuvat palaamaan takaisin sodan, vainon ja kärsimyksen keskelle. Tunnelmat vaihtelevat myönteisten rukousvastausten ilosta kielteisten rukousvastauksien tuskaan – ja välillä epäuskoon.

Eräässä lukemassani kielteisessä päätöksessä luki selvällä suomen kielellä: ”Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että olisit vakaumuksellinen kristitty.” Itkiessämme veljeni kanssa epätoivoista tilannetta ajatukset kääntyivät joskus nuorena kuulemaani kysymykseen: Jos sinua eräänä päivänä syytettäisiin kristityksi, minkälaista todistusaineistoa sinua vastaan voitaisiin esittää? Onkin hyvä kysyä, kuka voi määritellä minut Jeesuksen seuraajaksi. Kuka voi määritellä, kuka on minun veljeni: viranomainen,
seurakunta, Jeesus? Tekeekö opinkappaleiden ulkoa tunteminen, käden nostaminen, suullinen tunnustaminen, veteen upottaminen tai mikään muukaan meistä todistettavasti Jeesuksen seuraajia?

Jeesus itse antoi mielenkiintoisen arviointikriteerin, jonka perusteella hänen seuraajansa voitaisiin tunnistaa: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Viimeaikaisten sosiaalisen ja perinteisen median hengellistenkin mielipidekeskustelujen perusteella en ole aivan varma, kuinka monia meistä Suomen helluntailaisista voitaisiin syyttää Kristuksen seuraajiksi.


Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.