Maahanmuuttotyössä olemme tulleet uuteen vaiheeseen. Viime vuotisen kaltaista maahanmuuttajien tulvaa ei tänä kesänä ole ilmaantunut, vaikka turvallisuustilanteet lähtömaissa eivät ole mitenkään olennaisesti muuttuneet. Päinvastoin sekavat poliittiset tilanteet lähtömaissa, kauttakulkumaissa ja myös vastaanottavissa maissa ovat jopa kasvattaneet monen kärsimystä. Uuden pakolaisaallon mahdollisuus leijuu koko ajan ilmassa.
Täällä Suomessa Maahanmuuttovirasto on nopeuttanut turvapaikanhakijoiden anomusten käsittelyä, ja loppukeväästä tehtyjen lakimuutosten myötä kielteisten päätösten määrä on kasvanut. Enää ei Suomessa anneta humanitääristä suojelua kenellekään. Yleinen asenneilmapiiri turvapaikanhakijoita kohtaan on vaihdellut yltiöpositiivisesta suorastaan rasistiseen.
Monissa helluntaiseurakunnissa koetaan parhaillaan tuskaisia aikoja, kun rakkaiksi ystäviksi muodostuneet ihmiset saavat käännytyspäätöksiä. Tässä tilanteessa tehtävämme rinnallakulkijoina ja esirukoilijoina korostuu entisestään. Monet uskonveljet ja -sisaret joutuvat palaamaan takaisin sodan, vainon ja kärsimyksen keskelle. Tunnelmat vaihtelevat myönteisten rukousvastausten ilosta kielteisten rukousvastauksien tuskaan – ja välillä epäuskoon.
Eräässä lukemassani kielteisessä päätöksessä luki selvällä suomen kielellä: ”Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että olisit vakaumuksellinen kristitty.” Itkiessämme veljeni kanssa epätoivoista tilannetta ajatukset kääntyivät joskus nuorena kuulemaani kysymykseen: Jos sinua eräänä päivänä syytettäisiin kristityksi, minkälaista todistusaineistoa sinua vastaan voitaisiin esittää? Onkin hyvä kysyä, kuka voi määritellä minut Jeesuksen seuraajaksi. Kuka voi määritellä, kuka on minun veljeni: viranomainen, seurakunta, Jeesus? Tekeekö opinkappaleiden ulkoa tunteminen, käden nostaminen, suullinen tunnustaminen, veteen upottaminen tai mikään muukaan meistä todistettavasti Jeesuksen seuraajia?
Jeesus itse antoi mielenkiintoisen arviointikriteerin, jonka perusteella hänen seuraajansa voitaisiin tunnistaa: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Viimeaikaisten sosiaalisen ja perinteisen median hengellistenkin mielipidekeskustelujen perusteella en ole aivan varma, kuinka monia meistä Suomen helluntailaisista voitaisiin syyttää Kristuksen seuraajiksi.
Mika Yrjölä
Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.
MielipideAino-Maija Riutamaa de Mata ihmetteli Ristin Voitossa (RV 27) liian tiukkoja asenteita viinin juontiin. Ehkä hänen kirjoituksessaankin oli kapea näkökulma asiaan.
MielipideTultuani uskoon kauan sitten tieni johdattui Lahden helluntaiseurakuntaan. Ehdin olla siellä vain
muutaman kesäkuukauden, kunnes työpaikan perässä muutin taas muualle.
Mutta Lahdessa ehdin imai...
MielipideEn voi olla kommentoimatta Juhannuskonferenssin musiikkikeskustelua.
Haluaisin kommentoida RV 28–29 numerossa ollutta kirjoitusta, jossa Anssi Tiittasta kehotettiin käymään konferenssikentällä kuunt...
MielipideHelluntailiikkeen jokavuotinen Juhannuskonferenssi panostaa ohjelmassaan koko perheen huomioimiseen. Niinpä on ilahduttavaa todeta, miten kokonaiset perhekunnat ”vaelsivat ylös Keuruulle” jälleen tänä...
MielipideSeurakuntatyössä
vammautuneet ovat
menetetty voimavara.
Siksi heidät tulisi hoitaa
työkuntoon. Kun joku haavoittuu hengellisessä
toiminnassa,
hän yleensä vetäytyy sivuun
tai ryhtyy pur...