Kotkan sillat

Kotkan merikaupunki ja sen sillat palvelivat profeetallisella tavalla helluntaiseurakuntien tämän vuoden Syyspäiviä. Siltoja syntyi, niin moni koki. Tähän vaikutti erityisesti tapahtuman vahva hengellinen ilmapiiri, joka oli rakentava, siunaava ja samalla myös leppoisa.

Syyspäivien aiheet olivat haastavia. Naisten palvelutehtävät seurakunnassa ja viestikapulan siirtäminen uusille sukupolville herättivät paljon hyvää ja rohkaisevaa keskustelua. Päivien ohjelmasta muodostuikin virvoittava kokonaispaketti.

Helluntaikirkko oli valmistellut naisten palvelutehtäviä koskevan teologisen aineiston, joka lähetettiin seurakuntiin ennen Syyspäiviä. Se oli tarkoitettu seurakunnan paimenten keskustelutyökaluksi aiheesta, joten keskustelu oli jo avattu ennen Kotkan tapahtumaa. Sekä pidetyistä ansiokkaista alustuksista että paneelikeskustelusta välittyi syvä perehtyneisyys ja rehellisyys. Todettiin, että naisia ei ole aina kohdeltu seurakunnissamme oikein, erityisesti mitä tulee johtamistehtäviin. Tästä esitetyt anteeksipyynnöt ovat enemmän kuin paikallaan.

Syyspäivien puheenvuorot aiheesta olivat rakentavia ja toisia kunnioittavia. Erilaisia mielipiteitä ja kantoja tosin jäi – enemmänkin kuin puolesta tai vastaan. Tästä huolimatta yhteinen tahtotila tuntui olevan, että sisaret tulee vapauttaa palvelutehtäviin. On väärin tukahduttaa Jumalan antamaa kutsua ja Pyhän Hengen lahjoja, joita heille on annettu.

Omistajuuden siirto sukupolvelta toiselle oli toinen rakennettava silta. Yhtäältä seurakunnilla on huoli ikärakenteen vanhenemisesta, toisaalta niitä painaa vastuu viestikapulan siirtämisestä nuoremmille.

Aiheen alustajat eivät silitelleet vanhimpia ja pastoreita myötäkarvaan. He uskalsivat nostaa esiin vallasta luopumisen kivun, huomion keskipisteestä väistymisen vaikeuden ja vanhojen tapojen siirtämisen mahdottomuuden. Omistajuutta ei voi siirtää, jos ei samalla anna mahdollisuutta rakentaa jotakin omaa. Omistajuudessa ydin on kuitenkin aito suhde Jeesukseen ja sen eläminen aidosti oman ikäluokan kulttuurista käsin.

Ehkä omistajuuden siirtämisessä ei olekaan kysymys vanhan seurakunnan johtajuuden antamisesta nuoremmille vaan uuden seurakunnan ja uusien jumalanpalvelusten synnyttämisestä. Jotkut seurakunnat joutuvat tässä valinnan eteen: Tuleeko säilyttää vanhat, rakkaat laulut ja tavat – ja kuolla? Vai antaako nuorten hakea omia tapoja ja löytää seurakunta omana yhteisönään?

Kotkassa rakennettiin siltoja ja yhteyttä, joka mahdollistaa uuden elämän syntymistä. Helluntaiherätystä voi näiden Syyspäivien kokemuksella luonnehtia yhteyden siltoja rakentavaksi ja tulevaisuuteen katsovaksi liikkeeksi. Ilman ylioptimismia: jotakin hyvää on nyt syntymässä.


Usko Katto

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon johtaja.