Isähahmoille tilausta

”Missä kulkee isät maan, kun pojat etsii miehuuttaan ja ottaa ensiaskeleita elämään?” Näin kyselee Lasse Heikkilä yhdessä Suomalaisen messun sanoituksistaan.

Kysymyksen ajankohtaisuudesta muistutti hiljattain sosiaalisessa mediassa levinnyt Me too -kampanja, joka antoi kasvot naisten kokemalle seksuaaliselle häirinnälle. Päivitysten runsaus oli merkki siitä, että useat miehet olisivat tarvinneet tukea miehuutensa terveeseen kasvuun. Se osoitti, että Suomessakin on huutava pula turvallisista ja rakastavista miehistä, jotka haastavat esimerkillään lähimmäisiä kunnioittavaan elämäntapaan.

Mutta missä tällaiset isähahmot piileksivät? Miksi seurakunnatkin, jotka voisivat olla pullollaan esimerkillisiä tosimiehiä, ovat edelleen naisvaltaisia?

Yksi selitys hyvien miehen mallien puutteelle löytynee sota-ajoista. Rintaman perheestään erottamat ja sodan jälkeen henkisten vammojensa eristämät isät eivät kyenneet luomaan lapsiinsa suhdetta, jota nämä olisivat tarvinneet terveeseen kasvuun. Ilman isää kasvaneen on vaikea olla isä myöskään omalle lapselleen, ja kielteinen kierre on valmis. Kierroksia lisännevät henkisesti ja fyysisesti poissaoleviin miehiin pettyneet ja nalkuttamisen taakse linnoittautuneet naiset.

Kuinka kierteen saisi sitten katkaistua? Vastaus ei liene yksiselitteinen. Joka tapauksessa selvää on, että kristityillä perheillä ja seurakunnilla tulisi olla merkittävä rooli terveen miehuuden ja isyyden tukemisessa. Niin naisia kuin miehiä tarvitaan rakastamaan poikiaan, isiään, veljiään ja puolisoitaan; rakastava suhde kun on jokaisen ihmisen minuuden perusta.

Myös seurakunnissa olisi hyödyllistä miettiä, onko miehet huomioitu parhaalla mahdollisella tavalla. Vetoavatko helluntaiseurakunnat ja niissä esillä oleva hengellisyys suomalaisiin miehiin? Onko kristityn miehen malli tarpeeksi avara? Onko seurakunnissamme tilaa esimerkiksi pohdiskeleville älyköille ja jakoavain kädessä viihtyville käytännön miehille? Entä saako mies olla siellä heikko ja puhua avoimesti omista kamppailuistaan?

Miehillä on korvaamaton merkitys niin perheissä kuin seurakunnissa. Siksi heihin täytyy myös panostaa. Juuri kristityt miehet voivat olla niitä, jotka hyväksikäytön sijaan nousevat puolustamaan sorrettuja. He voivat heijastaa sanoillaan ja teoillaan parhainta mahdollista isyyttä – itse isä-Jumalan rakkautta.

Elina Rautio

Kirjoittaja on Aikamedian aikakauslehtien toimituspäällikkö.