Empatiasta huutava pula

Internetin ihmeellinen maailma toi mukanaan uudenlaisen keskustelukulttuurin. Ensimmäisen mahdollisuuden virtuaaliseen vuorovaikutukseen tarjosivat keskustelupalstat, jotka opettivat meidät kommentoimaan nimimerkillä. Kasvottomana ei tarvinnut kovin tarkkaan miettiä, mitä suustaan päästää ja mitkä sen seuraukset ovat, joten opimme oksentamaan ajatuksemme ulos ilman suodatinta. Tällainen kulttuuri on jatkanut kukoistustaan sosiaalisessa mediassa siitäkin huolimatta, että siellä kommunikoidaan useimmiten omalla nimellä.

Muutos kielii hyvien käytöstapojen murenemisen lisäksi ennen kaikkea empatiakyvyn puutteesta. Empatia – kyky asettua toisen ihmisen asemaan – on ylipäätään vaikea laji itsekeskeiselle ja individualistiselle nykyihmiselle. Valitettavasti myös kristitylle.

Kuitenkin esimerkiksi kultaisena sääntönä tunnetun Jeesuksen kehotuksen taustalla on nimenomaan empatia. Tehdä toisille samoin kuin toivoisi itselleen tehtävän ei tarkoita pelkästään toisten kohtelemista siten kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa, vaan ennemminkin sen pohtimista, millaista kohtelua toivoisi saavansa, jos olisi lähimmäisensä kengissä.

Näin ymmärrettynä kehotuksen noudattaminen vaatii vaivannäköä: tutustumista toisen ihmisen elämätilanteeseen, historiaan, maailmankuvaan, arvoihin sekä tapaan ajatella, tuntea ja toimia.

Empatiasta on pohjimmiltaan kyse myös Paavalin korinttilaisille ilmaisemassa ajatuksessa olla ”juutalaisille juutalainen, lain alaisina eläville kuin lain alainen” ja niin edelleen. Paavali ei siis tarkoita kompromissien tekemistä omien periaatteiden osalta vaan asettumista toisen ihmisen asemaan ja tämän kohtaamista siellä, missä hän on.

Apostolien teoissa Paavalin ohjenuora näkyy käytännössä, kun hän Areiopagilla puhuessaan rakentaa sillan ateenalaisten maail-maan viittaamalla tuntemattoman Jumalan alttariin: ”Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.” Paavali kokee kuulijoiden lähtökohtien huomioimisen niin tärkeäksi, että on valmis jopa käyttämään teologisesti ongelmallista rinnastusta.

Nykykristityillä ja -seurakunnilla olisi paljon opittavaa empatiasta Jeesukselta ja Paavalilta. Miltä näyttäisi evankeliointityö, jossa kiinnitettäisiin huomiota maallistuneen nykyihmisen elämäntilanteisiin, kysymyksiin ja mielipiteiden syihin? Millaisia yhteyden näköaloja eteemme avautuisi, jos sisäisissä kiistakysymyksissämme kykenisimme asettumaan vastakkaista näkemystä edustavan keskustelukumppanimme saappaisiin?

Elina Rautio

Kirjoittaja on Aikamedian aikakauslehtien toimituspäällikkö ja kirjallisuuden projektipäällikkö (vs.).