Empatiasta huutava pula

Internetin ihmeellinen maailma toi mukanaan uudenlaisen keskustelukulttuurin. Ensimmäisen mahdollisuuden virtuaali­seen vuorovaikutukseen tarjosivat keskustelupalstat, jotka opet­tivat meidät kommentoimaan nimimerkillä. Kasvottomana ei tarvinnut kovin tarkkaan miettiä, mitä suustaan päästää ja mitkä sen seuraukset ovat, joten opimme oksentamaan ajatuksemme ulos ilman suodatinta. Tällainen kulttuuri on jatkanut kukoistus­taan sosiaalisessa mediassa siitäkin huolimatta, että siellä kom­munikoidaan useimmiten omalla nimellä.

Muutos kielii hyvien käytöstapojen murenemisen lisäksi ennen kaikkea empatiakyvyn puutteesta. Empatia – kyky asettua toisen ihmisen asemaan – on ylipäätään vaikea laji itsekeskeiselle ja in­dividualistiselle nykyihmiselle. Valitettavasti myös kristitylle.

Kuitenkin esimerkiksi kultaisena sääntönä tunnetun Jeesuk­sen kehotuksen taustalla on nimenomaan empatia. Tehdä toisil­le samoin kuin toivoisi itselleen tehtävän ei tarkoita pelkästään toisten kohtelemista siten kuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavassa tilanteessa, vaan ennemminkin sen pohti­mista, millaista kohtelua toivoisi saavansa, jos olisi lä­himmäisensä kengissä.

Näin ymmärrettynä kehotuksen noudattaminen vaatii vaivannäköä: tutustumista toisen ihmisen elämätilanteeseen, historiaan, maailmankuvaan, arvoihin sekä tapaan ajatella, tuntea ja toimia.

Empatiasta on pohjimmiltaan kyse myös Paavalin korinttilai­sille ilmaisemassa ajatuksessa olla ”juutalaisille juutalainen, lain alaisina eläville kuin lain alainen” ja niin edelleen. Paavali ei siis tarkoita kompromissien tekemistä omien periaatteiden osalta vaan asettumista toisen ihmisen asemaan ja tämän kohtaamista siellä, missä hän on.

Apostolien teoissa Paavalin ohjenuora näkyy käytännössä, kun hän Areiopagilla puhuessaan rakentaa sillan ateenalaisten maail-maan viittaamalla tuntemattoman Jumalan alttariin: ”Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.” Paavali ko­kee kuulijoiden lähtökohtien huomioimisen niin tärkeäksi, että on valmis jopa käyttämään teologisesti ongelmallista rinnastusta.

Nykykristityillä ja -seurakunnilla olisi paljon opittavaa empa­tiasta Jeesukselta ja Paavalilta. Miltä näyttäisi evankeliointityö, jossa kiinnitettäisiin huomiota maallistuneen nykyihmisen elä­mäntilanteisiin, kysymyksiin ja mielipiteiden syihin? Millai­sia yhteyden näköaloja eteemme avautuisi, jos sisäisissä kiistakysymyksissämme kykenisimme asettumaan vas­takkaista näkemystä edustavan keskustelukumppa­nimme saappaisiin?

Elina Rautio

Kirjoittaja on Aikamedian aikakauslehtien toimituspäällikkö ja kirjallisuuden projektipäällikkö (vs.).