Aliravittu seurakunta

”Tässä on ongelmamme. Laiminlyömme mahdollisuutemme tutkia Jumalan sanaa. Ei niinkään sen vuoksi, että sitä on vaikea ymmärtää tai että se on ikävystyttävää, vaan siksi, että se on työtä. Ongelmana ei ole älyn tai edes halukkuuden puute. Ongelmamme on se, että olemme laiskoja.”

Näin kirjoitti aikanaan arvostettu, nyt jo edesmennyt Raamatun opettaja R.C. Sproul. Kuinka oikeaan hän osuikaan. Useimmat kristityt tunnustavat Raamatun merkityksen teoriassa. Liian usein käytäntö ei kuitenkaan yllä teorian tasolle. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan kristityt lukevat Raamattua vähemmän kuin koskaan, vaikka heillä on enemmän Raamattuja kuin koskaan.

Useimpien länsimaisten kristittyjen päivittäinen hengellinen ruokavalio on niin köyhää, että voidaan puhua aliravitsemuksesta. Jeesus opetti, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Siksi hän opetti seuraajiaan rukoilemaan jokapäiväistä leipää, niin hengellistä kuin ajallistakin.

Jeesus on elämän leipä. Hänen sanansa ovat henki ja elämä. Kristuksen päivittäinen kohtaaminen Sanassa, Pyhän Hengen kautta, on välttämätöntä hengellisen elämän ylläpitämiseksi, ja kuitenkin niin monet yrittävät selvitä ilman sitä. Ei ole mikään ihme, jos hengellistä kasvua ei tapahdu. Uskovan elämä Kristuksessa saa alkunsa Jumalan elävän ja katoamattoman sanan kautta, ja se myös kasvaa ja vahvistuu sen kautta.

Jumala muistuttaakin meitä Salomon sanoin: ”Poikani, tarkkaa minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiilleen.”

Raamatun sanan puute johtaa epäterveeseen ruokavalioon, jossa ”lihapitoisuus” on kuin entisessä Forssan palvikinkussa: Lihaa on vain vähän ja siinä vähässäkin osa on niin sanottuja ”lihan kaltaisia” aineita. Seuraukset ovat huonojen ravintoarvojen mukaiset.

Mitä tapahtuisikaan, jos panostaisimme hengelliseen ruokavalioomme yhtä paljon kuin monet panostavat ajalliseen ruokaan? Moni uskovakin tekee isoja elämäntapamuutoksia saavuttaakseen ihannepainon ja terveemmän tulevaisuuden. Entäpä jos tekisimme suurimmat elämäntapamuutokset hengellisen elämämme puolella? Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet. Meillä on annettu Jumalan sana ja Henki, joka elävöittää niin sanan kuin lukijankin.

Uuden Sana elämään -kommentaariraamatun ilmestymisen myötä on avautunut jälleen oiva mahdollisuus vahvistaa Jumalan sanan asemaa seurakunnissa. Tämä mahdollisuus tulisi nyt käyttää niin aktiivisesti kuin mahdollista ja panostaa Raamatun opetukseen.

Jeremia kiitti aikanaan Jumalaa ja sanoi: ”Sinun sanasi löytyivät, ja minä söin ne. Sanasi olivat minulle riemu ja sydämeni ilo.” Jumala tarjoaa samaa myös meille. Valinta on meidän.

Petri Mäkilä