Aliravittu seurakunta

”Tässä on ongelmamme. Laiminlyömme mahdollisuutemme tutkia Jumalan sanaa. Ei niinkään sen vuoksi, että sitä on vai­kea ymmärtää tai että se on ikävystyttävää, vaan siksi, että se on työtä. Ongelmana ei ole älyn tai edes halukkuuden puute. Ongel­mamme on se, että olemme laiskoja.”

 

Näin kirjoitti aikanaan arvostettu, nyt jo edesmennyt Raama­tun opettaja R.C. Sproul. Kuinka oikeaan hän osuikaan. Useim­mat kristityt tunnustavat Raamatun merkityksen teoriassa. Liian usein käytäntö ei kuitenkaan yllä teorian tasolle. Yhdysvallois­sa tehtyjen tutkimusten mukaan kristityt lukevat Raamattua vä­hemmän kuin koskaan, vaikka heillä on enemmän Raamattuja kuin koskaan.

 

Useimpien länsimaisten kristittyjen päivittäinen hengellinen ruokavalio on niin köyhää, että voidaan puhua aliravitsemuk­sesta. Jeesus opetti, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Siksi hän opet­ti seuraajiaan rukoilemaan jokapäiväistä leipää, niin hengellistä kuin ajallistakin.

 

Jeesus on elämän leipä. Hänen sanansa ovat henki ja elämä. Kristuksen päivittäinen kohtaaminen Sanassa, Pyhän Hengen kautta, on välttämätöntä hengellisen elämän ylläpitämiseksi, ja kuitenkin niin monet yrittä­vät selvitä ilman sitä. Ei ole mikään ihme, jos hengel­listä kasvua ei tapahdu. Uskovan elämä Kristuksessa saa alkunsa Jumalan elävän ja katoamattoman sanan kautta, ja se myös kasvaa ja vahvistuu sen kautta.

 

Jumala muistuttaakin meitä Salomon sanoin: ”Poikani, tarkkaa minun puhettani, kallista korvasi sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiilleen.”

 

Raamatun sanan puute johtaa epäterveeseen ruokavalioon, jossa ”lihapitoisuus” on kuin entisessä Forssan palvikinkussa: Li­haa on vain vähän ja siinä vähässäkin osa on niin sanottuja ”lihan kaltaisia” aineita. Seuraukset ovat huonojen ravintoarvojen mu­kaiset.

 

Mitä tapahtuisikaan, jos panostaisimme hengelliseen ruokava­lioomme yhtä paljon kuin monet panostavat ajalliseen ruokaan? Moni uskovakin tekee isoja elämäntapamuutoksia saavuttaak­seen ihannepainon ja terveemmän tulevaisuuden. Entäpä jos tekisimme suurimmat elämäntapamuutokset hengellisen elä­mämme puolella? Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet. Meillä on annettu Jumalan sana ja Henki, joka elävöittää niin sanan kuin lukijankin.

 

Uuden Sana elämään -kommentaariraamatun ilmestymisen myötä on avautunut jälleen oiva mahdollisuus vahvistaa Ju­malan sanan asemaa seurakunnissa. Tämä mahdollisuus tulisi nyt käyttää niin aktiivisesti kuin mahdollista ja pa­nostaa Raamatun opetukseen.

 

Jeremia kiitti aikanaan Jumalaa ja sanoi: ”Sinun sanasi löytyivät, ja minä söin ne. Sanasi olivat minulle riemu ja sydämeni ilo.” Jumala tarjoaa samaa myös meille. Valinta on meidän.

 

 

Petri Mäkilä

 



Kolumni
35/2018

KolumniVuosikymmen on hiipimässä loppuaan kohti. On vielä liian aikais­ta sanoa, mistä helluntailaisten 2010-luku tullaan joskus muista­maan.

Kuluvalla vuosikymmenellä on ainak...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan