Ahtaalla, mutta ei umpikujassa
Suomi on hengellisessä kriisissä. Paljastavia lukuja löytyy Helluntaiherätyksen Syyspäivillä 4.–6.10.2018 julkaistavasta TNS Kantarin tutkimuksesta, jonka Syyspäivät teetti yhteistyössä Seurakunnan kasvu ry:n kanssa.
Ateismista on tullut Suomen toiseksi suosituin ”uskonto”. Ateistien määrä on suurimmillaan alle 30-vuotiaissa ja laskee tasaisesti vanhempiin ikäluokkiin siirryttäessä.
Kristillisiin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin sitoutumisessa tilanne on päinvastainen. Itseään uudestisyntyneeksi kristityksi kutsuvia on samalla tavalla enemmän, mitä vanhempaan ikäpolveen mennään.
Ensi viikolla Helsingissä kokoontuvat vuoden 2018 Syyspäivät (entiset Talvipäivät) pysähtyvät tämän tutkimuksen ja toisen vastaavan, Suomen helluntaiseurakuntien tilaa koskevan kartoituksen, äärelle.
Monet seurakunnat kärsivät muuttotappiosta, lapsi- ja nuorisotyön puutteesta, vanhenevista kokoontumistiloista, haastavasta taloustilanteesta, ja ehkä näyn tai toivon puutteesta. Mietimme sitä, missä olemme – ja sitä, mihin olemme menossa.
Kysymme päivien aikana myös, mitä muut ovat tehneet. Miten kriisissä ollut Ruotsin helluntaiherätys on kääntänyt suunnan, ja kuinka siellä 2017 oli kastettujen ennätysvuosi? Mitä Euroopassa tapahtuu laajemmin? Mitä erilaisia keinoja ihan meidän suomalaiset helluntaiseurakunnat ovat löytäneet tilanteen korjaamiseksi?
Suomen tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Olemme ahtaalla, mutta emme umpikujassa.
Seurakuntakartoituksessa ilmeni, että yli 17 000 ihmistä kokoontui helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina helluntaiseurakuntien kokouksiin ja jumalanpalveluksiin. Gallup-tutkimuksessa selvisi, että yli yhdeksän prosenttia ei-uskovaisista ilmoittaa rukoilleensa Jeesusta viimeisen vuoden aikana ja peräti 39 prosenttia niistä, jotka eivät osaa sanoa, ovatko uudestisyntyneitä.
Kenties emme ole tarpeeksi kertoneet suomalaisille rakastavasta Jumalasta, tavalla, jonka he ymmärtäisivät. Meidän täytyy avata suumme ja kertoa, mitä Jumala on meille tehnyt. Meidän täytyy kertoa, että Jumala On. Meidän täytyy tehdä parannusta toistemme lyömisestä, masentamisesta, epäuskostamme ja uskottomuudestamme.
Tänä vuonna haluamme keskittyä tulevaisuuteen eli siihen, millainen Helluntaiherätys on vuonna 2030. Olemme jättäneet monet muut, hyvinkin tärkeät asiat, vähemmälle. Haluamme rukoilla ja kohdata elävän Jeesuksen. Haluamme rukoilla maamme, kaupunkiemme ja kyliemme sekä Euroopan puolesta.
Liitythän sinäkin mukaan rukoilemaan Syyspäivien puolesta.
Mika Yrjölä
Kirjoittaja on Helsingin Saalem -seurakunnan ja Suomen Helluntaikirkon johtaja.
Uutiset
39/2018
– Idea Fidan muk...
