Ahtaalla, mutta ei umpikujassa

Suomi on hengellisessä kriisissä. Paljastavia lukuja löytyy Hel­luntaiherätyksen Syyspäivillä 4.–6.10.2018 julkaistavasta TNS Kantarin tutkimuksesta, jonka Syyspäivät teetti yhteistyössä Seurakunnan kasvu ry:n kanssa.

Ateismista on tullut Suomen toiseksi suosituin ”uskonto”. Ateistien määrä on suurimmillaan alle 30-vuotiaissa ja laskee ta­saisesti vanhempiin ikäluokkiin siirryttäessä.

Kristillisiin kirkkoihin ja herätysliikkeisiin sitoutumisessa tilan­ne on päinvastainen. Itseään uudestisyntyneeksi kristityksi kut­suvia on samalla tavalla enemmän, mitä vanhempaan ikäpolveen mennään.

Ensi viikolla Helsingissä kokoontuvat vuoden 2018 Syys­päivät (entiset Talvipäivät) pysähtyvät tämän tutkimuk­sen ja toisen vastaavan, Suomen helluntaiseurakuntien tilaa koskevan kartoituksen, äärelle.

Monet seurakunnat kärsivät muuttotappiosta, lap­si- ja nuorisotyön puutteesta, vanhenevista kokoon­tumistiloista, haastavasta taloustilanteesta, ja ehkä näyn tai toivon puutteesta. Mietimme sitä, missä olemme – ja sitä, mihin olemme menossa.

Kysymme päivien aikana myös, mitä muut ovat tehneet. Miten kriisissä ollut Ruotsin helluntaiherätys on kääntänyt suunnan, ja kuinka siellä 2017 oli kastettu­jen ennätysvuosi? Mitä Euroopassa tapah­tuu laajemmin? Mitä erilaisia keinoja ihan meidän suomalaiset helluntaiseurakunnat ovat löytäneet tilanteen korjaamiseksi?

Suomen tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Olemme ah­taalla, mutta emme umpikujassa.

Seurakuntakartoituksessa ilmeni, että yli 17 000 ihmistä ko­koontui helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina helluntaiseura­kuntien kokouksiin ja jumalanpalveluksiin. Gallup-tutkimuksessa selvisi, että yli yhdeksän prosenttia ei-uskovaisista ilmoittaa ru­koilleensa Jeesusta viimeisen vuoden aikana ja peräti 39 prosent­tia niistä, jotka eivät osaa sanoa, ovatko uudestisyntyneitä.

Kenties emme ole tarpeeksi kertoneet suomalaisille rakasta­vasta Jumalasta, tavalla, jonka he ymmärtäisivät. Meidän täy­tyy avata suumme ja kertoa, mitä Jumala on meille tehnyt. Meidän täytyy kertoa, että Jumala On. Meidän täytyy tehdä parannusta toistemme lyömisestä, masentamisesta, epäus­kostamme ja uskottomuudestamme.

Tänä vuonna haluamme keskittyä tulevaisuuteen eli siihen, millainen Helluntaiherätys on vuon­na 2030. Olemme jättäneet monet muut, hy­vinkin tärkeät asiat, vähemmälle. Haluamme rukoilla ja kohdata elävän Jeesuksen. Halu­amme rukoilla maamme, kaupunkiemme ja kyliemme sekä Euroopan puolesta.

Liitythän sinäkin mukaan rukoilemaan Syyspäivien puolesta.

Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem -seurakunnan ja Suomen Helluntaikirkon johtaja.