Seurakunta ratkaisee kansakunnan kohtalon

Suomen suurimpia haasteita ovat jo vuosia jatkunut talouskriisi sekä viime vuonna yllättäen alkanut pakolaisvirta. Suomen talous on ollut jo seitsemän vuotta alamäessä, ja viime vuonna kaukaiseen pohjolaan saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa – kymmenkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna.

Euroopassa vuosi 2015 toi terrorismin uhkan uudella tavalla tietoisuuteen erityisesti Pariisin iskujen seurauksena. Kun viime tammikuun terrori-iskut satiirilehti Charlie Hebdoa vastaan saivat ihmiset levittämään sosiaalisessa mediassa osaaottavaa viestiä ”Je suis Charlie” (Olen Charlie), marraskuun iskujen sarjan jälkeen somessa levisi Eiffel-tornin kuvalla varustettu vetoomus ”Pray for Paris” (Rukoile Pariisin puolesta).

Näyttää siltä, että jotkut Euroopan johtajat ovat havahtuneet maanosaan kohdistuviin uhkiin ja muistuttavat eurooppalaisia sen kristillisistä juurista ja arvoista. Näin ovat tehneet esimerkiksi Saksan liittokansleri, papin tytär Angela Merkel sekä Englannin kuningatar Elisabet perinteisessä joulupuheessaan 2015. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö haastoi uudenvuodenpuheessaan aitoon välittämiseen sekä toivotti arvokkaasti Jumalan siunausta kansalaisille.

Salomon temppeli – kansallisen kohtalon symboli

Kansakuntien elämässä voi olla suuria historiallisia hetkiä, joiden vaikutus tuntuu pitkään. Ensi vuonna, jos Jumala suo, vietetään Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Vuonna 2017 tulee kuluneeksi myös 500 vuotta Eurooppaa muuttaneesta uskonpuhdistuksesta, jolla on ollut suuri vaikutus myös maamme hengelliseen elämään.

Israelin kansan historiassa kääntyi uusi sivu, kun kuningas Salomo rakensi Herran temppelin noin vuonna 960 eKr. Temppelin vihkiäisjuhlassa Salomo esitti Jumalalle nöyrän pyynnön, että Jumala kuulisi rukoukset, jotka temppelissä tai siihen päin kääntyneenä lausuttaisiin. Rukoukset saattoivat liittyä sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen, tappioon vihollisten edessä, taloudellisiin koetuksiin ja nälänhätään.¹ Myös muukalaisten rukoukset Salomo pyysi Jumalaa ottamaan huomioon, ”että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ––”.²

Tähän kansakunnan johtajan rukouspyyntöön Jumala vastasi – hallintokieltä käyttäen – ”esityksen mukaisesti”. Jumalan vastaus kiteytyy jakeeseen 2. Aik. 7:14, johon herätysten historiassa usein viitataan: ”(Jos) minun kansani, jota kutsutaan minun nimelläni, nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit ja teen sen maan jälleen terveeksi. (Raamattu Kansalle -käännöksen mukaan.)

Ennen lupausta nostetaan esiin kansaa tulevaisuudessa kohtaavat koetukset: ”Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan kasvun tai jos lähetän ruton kansani keskuuteen ––”.³ Jakeessa kuvataan sitä, miten joko kansan elämänmeno on johtanut tuhoisiin seurauksiin tai Jumala on sallinut sille ahdistuksen ajan.

Israelin ongelmien kuvauksen ja siihen annetun ratkaisun voisi ehkä päivittää nykyaikaan näin: ”Kun kansakunta ajautuu laman kouriin ja kun yhteiskunnalliset ongelmat, kuten syrjäytyneisyys, päihteet ja etniset konfliktit, raastavat sitä, tarvitaan muutakin kuin toimintakykyistä hallitusta ratkomaan maan ongelmia. Tarvitaan seurakunnan esirukousta.”

Herätyksen syy-seuraussuhde

Jakeet 2. Aik. 7:13–14 sisältävät syy-seuraussuhteen ”jos – niin”: Jumala sanoo, että jos hänen kansansa nöyrtyy, rukoilee, kääntyy hänen puoleensa ja hylkää pahat tiensä, niin hän kuulee sitä taivaassa, antaa anteeksi sen synnit ja tekee sen maan jälleen terveeksi. Vaikean tilanteen laukaisevassa ratkaisussa on siis sekä inhimillinen että jumalallinen tekijä.

Ratkaisu on resepti myös hengelliseen parantumiseen. Sen ensimmäinen ja vaikeimmin nieltävä lääke on nöyrtyminen. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.”⁴ Nöyryys merkitsee alistumista ihmisenä olemisen ajallisuuteen ja rajallisuuteen. Nöyrä ei voi leikkiä Jumalaa.

Latinan kielessä nöyryys (humilitas) tulee osuvasti sanasta maa tai multa (humus). Kun ihminen (Aadamin nimi myös viittaa maahan) tajuaa olevansa otettu maasta ja tulevansa jälleen maaksi,⁵ totuus palauttaa hänet tähtien tavoittelusta takaisin maan pinnalle.

Jumalan antaman reseptin toinen lääke on kääntyminen Jumalan puoleen ja pois omilta pahoilta teiltä. Nöyryys tasoittaa tietä tälle kääntymykselle.

Kolmas lääke on puolestaan rukous: ”Jos –– minun kansani rukoilee ja etsii minun kasvojani ––.”⁶ Rukoileva ihminen ei enää yritä olla oman onnensa seppä vaan turvautuu Jumalan armoon.

Jumalallisen reseptin ja ”lääkityksen” vaikutus on jumalallinen anteeksianto ja parantuminen. Se toimii niin yksilöllisellä kuin yhteisöllisellä ja jopa yhteiskunnallisella tasolla: ”–– minä –– teen sen maan jälleen terveeksi.”⁷ Salomon aika Israelin historiassa on hieno esimerkki kansallisella tasolla ilmenneestä jumalallisesta parantumisesta ja siunauksesta. Rauha vallitsi maan rajoilla, niin kuin Salomon nimikin tarkoitti rauhaa. Salomon viisautta tultiin kuulemaan maan ääristä asti. Kansakunta myös vaurastui ennennäkemättömällä tavalla: ”He söivät, joivat ja elivät onnellisina.”⁸

Tämän kultaisen ajanjakson jälkeen kääntyivät kuitenkin synkät sivut kansan historiassa. Sekä kuningas että kansa luopuivat Jumalasta, kansa jakaantui ja ajautui sekasortoiseen tilaan. Lopulta viholliset tulivat, ja koko temppeli tuhottiin maan tasalle noin 350 vuotta myöhemmin.

Suomessa 1800-luvulla vaikuttaneen, myös Helsingin yliopiston rehtorina toimineen kirjailija Sakari Topeliuksen sanat ovat osuvat ja profeetalliset: ”Kansa on voimakas ulkonaisesti ja sisäisesti ainoastaan niin kauan kuin se säilyttää tietoisuutensa Jumalasta, uskonsa. Kun se katoaa, alkaa rappeutuminen, jota ei mikään loistava sivistys ajan oloon voi estää. Sivistys koskettaa ainoastaan ihmisen olennon kehää eikä sisustaa.”

Avaimena ”minun kansani”

Jakeen 2. Aik. 7:14 keskeiset sanat ovat ”minun kansani”, siis Jumalan kansa, ja ”jota kutsutaan minun nimelläni”. Uudessa testamentissa seurakuntaa kutsutaankin Jumalan temppeliksi.⁹

Herätyksen historian tutkijat ovat nähneet tässä avaimen herätysten ymmärtämiseen ja todenneet, että kun kristillinen seurakunta on nöyrtynyt, kääntynyt Jumalan puoleen ja rukoillut, se on usein johtanut herätysvaikutukseen myös yhteiskunnassa.

Englannissa vaikutti 1700-luvulla huomattava metodistiherätys. Yhteiskunnalliset olot olivat kurjat: oli vain ajan kysymys, milloin Ranskan kaltainen verinen vallankumous tapahtuisi myös kanaalin toisella puolella. Oxfordin yliopiston ”pyhäksi kerhoksi” haukuttu opiskelijakolmikko – veljekset John ja Charles Wesley sekä George Whitefield – sitoutui kuitenkin elämään Jumalan tahdon mukaisesti, rukoilemaan, levittämään evankeliumia ja auttamaan lähimmäisiä. Seurauksena oli jopa yhteiskunnallisia rakenteita uudistanut hengellinen liikehdintä.

Klassikkokirjailija E. M. Bounds kuvaa rukouksen vaikutusta näin: “Kun seurakunta on rukouksen tilassa, Jumalan tarkoitus aina kukoistaa ja hänen valtakuntansa maan päällä on voitokas. Kun seurakunta lakkaa rukoilemasta, Jumalan tarkoitus turhentuu ja kaikenlainen paha valtaa alaa.”

Suomen jouduttua sotaan Neuvostoliittoa vastaan presidentti Kyösti Kallion rukous innoitti Suomen kristikuntaa rukoustaisteluun maan puolesta. Tuo rukous voi haastaa myös tämän päivän seurakuntaa.


Marko Halttunen
Kirjoittaja on Iso Kirja ry:n johtaja.

Presidentti Kyösti Kallion rukous

”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.
     Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.
     Herra, sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra, armahda meitä.
     Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.
     Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.”

Maahanmuuttajat Herran temppeliä rakentamassa

Salomon rukous temppelin vihkiäisjuhlassa huomioi erikseen maahanmuuttajat: ”Samoin, jos joku muukalainen, joka ei kuulu kansaasi Israeliin, tulee kaukaisesta maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden, ja jos hän rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä, niin kuule häntä taivaassa, ja tee kaikki se, mitä muukalainen sinulta avukseen huutaa. Tee niin, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ––.”¹⁰

Jo temppelin rakennushankkeen huomiota herättävä erityispiirre oli se, että rakentajat olivat etupäässä ”maahanmuuttajia”, maassa asuvia muukalaisia.¹¹ Salomo esitti myös vieraan maan Tyroksen kuninkaalle Huuramille pyynnön lähettää pääarkkitehtija pääurakoitsija temppelin rakennusta varten.¹² Huuram tervehti Salomon pyyntöä ilolla ja lähetti hänelle taitavan miehen nimeltä Huuram-Avi, joka oli puoliksi israelilainen ja puoliksi tyroslainen.¹³ Ajatus on kiehtova: muukalaiset rakensivat Herran temppelin Israelissa.

Onko tämän päivän seurakunta ajan tasalla nykyisessä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tilanteessa? Onko seurakuntavalmis ottamaan muukalaiset vastaan ja voittamaan heidät Kristukselle, vai odottaako se, että muukalaiset rakentavat tänne omat temppelinsä tai moskeijansa?

Tulevaisuuden seurakunnan ihanne on se, että kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat yhdessä voivat rakentaa Jumalan temppeliä, jossa ei ole enää vieraita eikä muukalaisia vaan samaa Jumalan perheväkeä.¹⁴ Merkkejä tällaisesta yhteydestä on jo näkyvissä useissa seurakunnissa.

Viitteet:

1) 2. Aik. 6:20–31. 2) 2. Aik. 6:32–33 (RK). 3) 2. Aik. 7:13 (RK). 4) Jaak. 4:6 (RK). 5) 1. Moos. 3:19. 6) 2. Aik. 7:14 (RK). 7) 2. Aik. 7:14 (RK). 8) 1. Kun. 4:20. 9) Ef. 2:21. 10) 2. Aik. 6:32–33 (RK). 11) 2. Aik. 2:16–17. 12) 2. Aik. 2:2–9 (RK). 13) 2. Aik. 2:11–13 (RK). 14) Ef. 2:19–22.