Seurakuntien tulikoe

Syksyn aikana Suomeen saapui ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. Viime vuonna 32 478 ulkomaalaista ilmoitti haluavansa muuttaa Suomeen, koska ei koe pystyvänsä elämään kotimaassaan tai edellisessä asuinmaassaan esimerkiksi levottomuuksien, vainon tai vaikeiden luonnonolosuhteiden vuoksi.

Vastaanottokeskuksia ja hätämajoituspaikkoja on kaikenkokoisilla paikkakunnilla Kolarista Kiteelle ja Laitilasta Lieksaan. Jokainen suomalainen on joutunut pohtimaan, mitä mieltä on tulijoista. Uusi tilanne on Suomelle tulikoe, joka valitettavasti on paljastanut lisää ihmisten välisiä juopia. Kaupungin ja maaseudun, teknologian kelkassa pysyttelevien ja siitä pois hypänneiden, köyhien ja rikkaiden välisen vastakkainasettelun rinnalle on tullut uusi ihmisiä toisistaan erottava tekijä: mielipiteet maahanmuuttajista.

Takavuosien helluntailaisessa opetuksessa ja ilmapiirissä (joka suurimmaksi osaksi on onneksi muuttunut) on aineksia sekä tolkuttomaan kriittisyyteen että ylenpalttiseen intoon maahantulijoihin nähden.

Epäterveitäkin muotoja saanut maahanmuuttokriittisyys vetää puoleensa myös helluntailaisia. Yltiökriittisessä ajattelussa tuhansien ihmisten tulijajoukko nähdään homogeenisesti ja leimataan yksiselitteisen kielteisesti: heidän nähdään saastuttavan Suomen ja uhkaavan kristillisyyttä. Tärkeänä välineenä toiminnassa on sosiaalinen media, jossa levitetään journalistisia periaatteita ylenkatsovia ”uutisia”.

Oikealla ja terveellä tavalla kriittinen ihminen ymmärtää, että asioilla on aina kaksi puolta. Kritiikkikin menee paremmin läpi, jos ensin tunnustaa, että jossain on onnistuttukin (palautteenantoa opiskelevan kannattaa googlata vaikkapa ”hampurilaispalaute”).

Toisaalta tilannetta ei ole mitään syytä katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi. Suomeen on tullut kymmeniätuhansia muslimeja, joille kristillinen perinne on vieras. He eivät ole mikään yhtenäinen, yhdenmukaisin evankeliointimenetelmin saavutettava massa vaan suuri joukko yksilöitä. RV:n viime vuoden numeron 46 artikkelissa muistutettiin, että muslimin tulemisessa Jeesuksen opetuslapseksi on monta askelta ja se vaatii systemaattista opetusta ja aikaa.

Jeesuksen täällä vastaanottaneet tai jo kotimaassaan uskoontulleet eivät ole ”valmiita evankeliointitykkejä” seurakuntien käyttöön – kuten jotkut uskovat näyttävät ajattelevan. Hyötyajattelu sopii huonosti kristilliseen etiikkaan.

Huolimatta yhteiskuntamme kärjistyneestä keskusteluilmapiiristä maahanmuuttajatilanne näyttää yhdistäneen seurakuntien jäseniä toisiinsa. Turvapaikanhakijoiden tulo onkin tulikoe myös seurakunnille: pystymmekö näyttämään tulijoille, että meidän yhteisössämme vallitsee Jumalan rakkauden ilmapiiri?

Tulijoita on kaikenikäisiä, joten heidän kohtaamiseensa voivat osallistua kaikki seurakunnan jäsenet. Kohtaamiseen ei vaadita kielitaitoa, vain tavallisia sosiaalisen kanssakäymisen taitoja, kuten hymyilemistä.

Pitää muistaa, että jokainen ihminen – on sitten muslimi tai mihin uskova vaan – on Jumalan luoma ja hänellä on mahdollisuus tulla Jeesuksen opetuslapseksi.


Anna Lehtinen

Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja.