Kristus ilmestyi sovittaakseen syntimme – Jeesuksen elämässä ja kuolemassa näkyy täydellisesti Jumalan oikeudenmukaisuus ja uskollinen rakkaus

Ennen Jeesuksen syntymää enkeli kertoi hänen maalliselle isälleen Joosefille, että hänen tulisi antaa Marian kohdussa kasvavalle lapselle nimeksi Jeesus, ”sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä”.¹ Lainalaisen elämänsä ja kärsimänsä kuoleman kautta Jeesus todella lunasti meidät vapaaksi synneistämme.

Sovituksen tarkoitus

Kristus tuli ansaitsemaan meille pelastuksen Jumalan rakkauden, armon ja vanhurskauden tähden. Jumalan rakkaus vahvistetaan pienoisevankeliumissa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”²

Paavali vahvistaa Jumalan vanhurskauden kirjoittaessaan, että Jumala on asettanut Jeesuksen sovitusuhriksi, joka ottaa päälleen Jumalan vihan, niin että Jumala katsoo suosiollisesti meidän puoleemme.

Paavalin mukaan Jumala toimi näin osoittaakseen vanhurskauttaan.³ Toisin sanoen synnit, joista Jumala ei ollut rangaissut ennen Kristuksen maan päälle tuloa, täytyi jotenkin rangaista, jotta Jumala osoittautuisi ”vanhurskaaksi”. Tästä syystä jonkun oli otettava päälleen rangaistus näistä synneistä, ja tämä joku oli Jeesus. Jeesuksen elämässä ja kuolemassa eteemme avautuu täydellinen näky Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja uskollisesta rakkaudesta. Synnistä rangaistaan, mutta Jumala sälytti rangaistuksen oman Poikansa päälle, eikä meidän päällemme.

Sovitus oli välttämätöntä

Jumalan ei olisi ollut pakko pelastaa ketään, mutta rakkaudessaan hän päätti avata meille tien sisälle pelastukseen. Heti kun Jumala teki tällaisen päätöksen, hänen oikeudenmukaisuutensa teki välttämättömäksi sen, että Poika, maan päälle inkarnoituneena, eläisi hänelle määrätyn elämän ja kärsisi hänelle määrätyn kuoleman.

Kuolleista noustuaan Jeesus esitti retorisen kysymyksen: ”Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?”⁴ Jeesus tiesi, ettei Jumalalle ollut olemassa muuta tapaa pelastaa meitä kuin Jeesuksen kuolema meidän sijastamme. Jeesuksen täytyi kärsiä ja kuolla meidän syntiemme tähden.

Vanhan testamentin syntiuhreilla ei ollut mitään kestävää tai pysyvää arvoa, sillä niiden kautta oli mahdotonta ottaa pois syntejä.⁵ Jeesus uhrasi oman verensä ja meni sen kautta kaikkein pyhimpään ja varmisti iankaikkisen lunastuksen. Hän poisti synnin uhraamalla itsensä.⁶

Kristuksen täydellinen elämä

Jos Kristus olisi pelkästään antanut itsensä uhrina ja sen myötä mahdollistanut meille anteeksiannon synneistä, meillä olisi vain osittainen pelastus. Syyllisyytemme kyllä poistettaisiin ja olisimme kuin ensimmäinen ihmispari Eedenin puutarhassa – vapaita syyllisyydestä mutta kykeneviä syntiin. Ja päästäksemme Jumalan yhteyteen meidän täytyisi elää elämämme täysin kuuliaisina Jumalalle. Silloin ansaitsisimme pelastuksen.

Sen vuoksi Kristuksen täytyi elää maan päällä ollessaan täydellisessä kuuliaisuudessa Jumalalle, niin että tuon kuuliaisuuden ansiot voitaisiin lukea meidän hyväksemme. Paavali puhui tästä sanoessaan, että Jeesuksen kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.⁷ Paavalikin ymmärsi, että hän ei voi laskea mitään oman onnistumisensa varaan, vaan sen vanhurskauden varaan, ”joka tulee Jumalasta uskon perusteella”.⁸ Synnittömän elämänsä kautta Kristuksesta tuli meidän vanhurskautemme.

Kristuksen kärsimys

Jeesuksen elämä oli myös täynnä kärsimystä, joka huipentui Golgatan ristille. Jesajan sanoin hän oli ”ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava”.⁹ Hän kärsi, kun vihollinen hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kiusasi häntä erämaassa.¹⁰ Hän kärsi myös ihmisiltä voimakasta vastustusta itseään kohtaan.¹¹ Näiden ja monien muiden kärsimysten kautta hän oppi elämään kuuliaisuudessa, vaikka ei ollut koskaan Jumalalle tottelematon. Siksi hänestä tuli iankaikkisen autuuden aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia.¹²

Jeesuksen kärsimykset lisääntyivät loppua kohden. Jotain tuosta kokemastaan syvästä tuskasta hän kertoi myös opetuslapsilleen: ”– – minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti”.¹³ Ja kun hänet ristiinnaulittiin, hän kärsi erään kaikkein hirvittävimmän tavan kuolla.

Ristillä Jeesus joutui kokemaan pakotetun ja hitaan tukehtumiskuoleman. Sen sai aikaan hänen oma ruumiinpainonsa. Hänen raajansa naulattiin ristiin ja hänen kätensä kannattelivat suurimman osan hänen ruumiinpainostaan. Hänen rintakehänsä työntyi luonnottomasti ulospäin tehden hengittämisen vaikeaksi ja kivuliaaksi. Hengittääkseen hänen oli ponnisteltava ristiin naulatuilla jaloillaan ylöspäin ja samalla vedettävä itseään ylöspäin naulattujen käsien varassa. Tämä kaikki aiheutti hirvittävää kipua. Hänen verille ruoskittu selkänsä hankasi ristiä vasten hänen hengittäessään.

Kristus kantoi synnin ja Jumalan vihan

Fyysistä kipua suurempi oli kuitenkin hänen henkinen kipunsa. Jeesus oli synnitön. Itse asiassa hän vihasi syntiä. Siitä huolimatta hän otti vapaaehtoisesti päälleen koko maailman synnit. Se, mitä hän vihasi koko olemuksellaan, tuli hänen kannettavakseen.

Pietari sanoi: ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me, synneille kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu.”¹⁴ Jumala teki oman poikansa ”synniksi” meidän tähtemme.¹⁵Hän tuli kiroukseksi meidän jokaisen edestä vapauttaakseen meidät lain kirouksesta.¹⁶

Jeesus kohtasi tämän kaiken yksin. Kaikki opetuslapset pakenivat ja jättivät hänet peloissaan. Sen lisäksi hän koki, että jopa hänen taivaallinen Isänsä hylkäsi hänet. Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”¹⁷ Yhteys Isään oli ollut hänen maanpäällisen elämänsä voiman lähde, elämän tarkoitus ja suurin ilo. Hänen leipänsä oli ollut tehdä Isän tahto. Nyt, kärsimyksensä kovimmalla hetkellä, hän oli täysin yksin.

Fyysinen kipu, psyykkinen ahdistus ja täydellinen hylkääminen olivat Jeesuksen osana. Mutta hän kohtasi jotain vieläkin pahempaa: Jumalan täyden vihan kantamisen tuskan. Jumalan pyhä viha vuodatettiin kaikkien meidän syntiemme tähden rangaistuksena Pojan päälle.

Kristuksen kärsimys ja kuolema olivat aivan välttämättömiä. Hän kantoi ristillä vapaaehtoisesti täyden rangaistuksen synneistämme. Kristus ilmestyi poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.¹⁸ Pelastusta ei voitu saavuttaa ilman verenvuodatusta.

Sovituksen lopputulos

Jeesus vaelsi elämänsä läpi kuuliaisena Isälleen ja eli täydellisen elämän. Hän kuoli kauhistuttavan kuoleman, että meidät vapautettaisiin synnin vallasta. Hän kärsi rangaistuksemme, kantoi ansaitsemamme Jumalan vihan ja kukisti vihollisuuden meidän ja Jumalan välillä. Kristuksen sovitustyön tähden Jumala voi nyt pelastaa meidät ja siirtää pimeyden vallasta rakkaan Poikansa valtakuntaan.¹⁹Tähän Kristuksen sovitustyöhön perustuu myös lopullinen lunastuksemme ylösnousemuksessa.²⁰

Jeesuksen ristintyö ei päättynyt Golgatan kärsimykseen. Jos se olisi päättynyt siihen, meidän uskomme olisi turha. Jeesus herätettiin kuolleista ja hän nousi taivaaseen kuoleman voittajana. Ylösnousemuksen ansiosta kaikki Jeesuksesta pelastusta etsivät uudestisynnytetään elävään toivoon.²¹

Kristus ansaitsi meille oman elämänsä kaltaisen tulevan uuden elämän. Jo nyt meidän henkemme on tehty eläväksi ylösnousemusvoiman kautta. Samoin hänen ylösnousemuksensa varmistaa meille oikean aseman Jumalan edessä. Paavali sanoo: ”Hänet –– herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.”²² Jumala vahvisti, että Jeesuksen työ meidän edestämme oli suoritettu loppuun, synnin rangaistus oli kannettu ja nyt ylösnousseena Jeesus istui Jumalan oikealle puolelle.

Lopuksi, koska Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, on hän herättävä myös meidät kerran voimallansa.²³Jeesuksen ylösnousemus takaa meidän ylösnousemuksemme. Jos Jeesus tulee takaisin meidän elinaikanamme, me muutumme ja meidän kuolevainen ruumiimme vaihdetaan kuolemattomaan ruumiiseen.²⁴

Kristuksen ylösnousemus ja taivaaseen astuminen kertovat meille, mitä meille tapahtuu ja minne olemme matkalla. Siksi me odotamme hartaasti ikävöiden Kristuksen paluuta ja hetkeä, jolloin meidät siirretään uuteen, Jumalan kirkkauden maailmaan. Miten ihmeellinen pelastus onkaan. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

Petri Mäkilä

Kirjoittaja on Ristin Voiton päätoimittaja.

Ristin voitto

Suomessakin leviää aika ajoin opetus, jonka mukaan Jeesuksen sovitustyö saatettiin loppuun tosiasiallisesti helvetissä. Ristinkuoleman jälkeen Jeesus väitetysti joutui helvettiin, häneen tuli saatanan luonto ja hän oli saatanan kidutettavana. Vasta tämän kärsimyksen jälkeen olisi tämän opin mukaan saatettu loppuun. Ylösnousemuksessa Jeesus uudestisyntyi niin kuin me uudestisynnymme.

Tällainen opetus on täysin Raamatun selvää ilmoitusta vastaan. Syntien sovitus tapahtui ristillä, ei tuonelassa tai helvetissä. Koko Uusi testamentti yhdistää kaikki sovituksen siunaukset ja sovitustapahtuman ristille maan päällä. Siksi evankeliumi on sanoma rististä. Jeesus sanoi ristillä: ”Se on täytetty!” Sana rististä on Jumalan voima pelastukseksi. Jeesus kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun.

Väite siitä, että Jeesuksen luonto olisi muuttunut olemukseltaan synniksi tai osalliseksi saatanasta, on täysin hölynpölyä. Jeesus oli sataprosenttisesti ihminen ja Jumala. Ihmisyytensä puolesta hänen täytyi kuolla viattomana, jotta hän saattoi toimia sijaissovittajana syntisten puolesta. Jos hänen luontonsa olisi muuttunut, uhri olisi ollut mitätön. Kristuksen kuolemassa vanhurskas kuoli väärien puolesta.

Kristuksen ruumis ja veri ovat se uhri, joka otti pois synnin. Jeesuksen veressä tehtiin uusi liitto. Jeesuksen veri avasi tien kaikkein pyhimpään. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Jeesuksen veri pyhittää. Jeesuksen veri sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.

Jeesuksen kuolema lihan ruumissa riittää täydellisesti sovittamaan synnit, antamaan uuden elämän ja palauttamaan katkenneen hengellisen yhteyden Jumalaan. Ristillä tapahtuneen sovitustyön lisäksi ei tarvita mitään muuta sellaista, minkä olisi pitänyt tapahtua hengessä helvetin ja saatanan vallassa. Jumala sovitti meidät oman poikansa lihan ruumiin kautta. Se sovitus on täydellinen!

Viitteet: 1) Matt. 1:21. 2) Joh. 3:16. 3) Room. 3:25. 4) Luuk. 24:26. 5) Hepr. 9:12. 6) Hepr. 9:26. 7) Room. 5:19. 8) Fil. 3:9. 9) Jes. 53:3. 10) Matt. 4:1–11. 11) Hepr. 12:3. 12) Hepr. 5:8–9. 13) Matt. 26:38. 14) 1. Piet. 2:24. 15) 2. Kor. 5:21. 16) Gal. 3:13. 17) Matt. 27:46. 18) Hepr. 9:26. 19) Kol. 1:13. 20) Room. 8:23. 21) 1. Piet. 1:3. 22) Room. 4:25. 23) 1. Kor. 6:14. 24) 1. Kor. 15:53.