Jumalakokemus, ilmapiiri ja osallistuminen muodostavat hoitavan jumalanpalveluksen - "Jumalan kohtaaminen voi tarkoittaa tunnekokemusta jonkin turvallisen auktoriteetin läsnäolosta"

"Myös jumalanpalvelusyhteisön luoma ilmapiiri voidaan kokea hoitavana", Jouko Ruohomäki kirjoittaa. "Hoitava ilmapiiri syntyy toisten seurakuntalaisten kohtaamisesta ja heidän hyväksyntänsä kokemisesta".  (RV-arkisto / Anssi Tiittanen)
"Myös jumalanpalvelusyhteisön luoma ilmapiiri voidaan kokea hoitavana", Jouko Ruohomäki kirjoittaa. "Hoitava ilmapiiri syntyy toisten seurakuntalaisten kohtaamisesta ja heidän hyväksyntänsä kokemisesta". (RV-arkisto / Anssi Tiittanen)

Jumalanpalvelus on seurakuntaelämän keskus. Se ei ole vain yksi toimintamuoto toisten joukossa vaan pikemminkin sydän, josta virtaa uutta voimaa koko seurakunnan elämään.

 

Karismaatikot pitävät jumalanpalveluksen päätarkoituksena Jumalan kohtaamista. Se voi toteutua esimerkiksi Jumalan sanan, rukouksen, karismaattisten ilmiöiden tai hiljaisen sisäisen puheen kautta. 

Karismaattisilla ilmiöillä tarkoitetaan Jumalan kokemista yhteisesti nähtävien tai kuultavien ilmiöiden, esimerkiksi sairaiden parantumisen tai profetioiden, kautta. Hiljainen sisäinen puhe on puolestaan vuorovaikutusta Jumalan kanssa. Sitä voi tapahtua esimerkiksi luetun Raamatun tekstin tai jonkin laulun kautta. Tällainen jumalakokemus on hoitava silloin, kun siihen liittyy Jumalan lähestymisen ja hyväksymisen kokemus riippumatta siitä, millainen ihmisen elämäntilanne on. 

Useimmiten jumalanpalvelus koetaan voimakkaasti hoitavaksi, jos se antaa osallistujalle mahdollisuuden olla Jumalan kanssa sisäisessä vuorovaikutuksessa. Se, että Jumalalle voi puhua kaikki asiansa suoraan ja että hän myös kuuntelee ja vastaa, hoitaa ihmistä. Sisäinen vuorovaikutus vahvistaa turvallisuudentunnetta silloin, kun osallistuja kokee, että Jumala hyväksyy hänet.

 

 

      "Yhteyttä kaivataan ja sen piiriin hakeudutaan."

 

Jumalan kohtaaminen voi psykologisesti ajateltuna tarkoittaa tunnekokemusta jonkin turvallisen auktoriteetin läsnäolosta ja hänen huomionsa saamisesta. Tutkimuksissa Jumalan kohtaamisiksi on tulkittu uskonnolliset kokemukset, joihin liittyy sisäisen vuorovaikutuksen elementtejä, kuten uskon syntyminen, muutoksen tarve ja Jumalan hyvyyden kokeminen. 

Kun jumalanpalvelukseen osallistuva kokee, että kolmiyhteinen Jumala on läsnä, hän kokee myös ”suoran kontaktin” Jumalan kanssa mahdolliseksi. Turvallisuudentunne vahvistuu tai jää vahvistumatta riippuen siitä, millainen on saarnan sisältö ja kommunikointitapa. Voidaankin sanoa, että turvallisen jumalanpalveluksen yhtenä edellytyksenä on mahdollisimman turvallinen saarnaaja. 

Sisäisen vuorovaikutuksen ohella myös karismaattiset ilmiöt voivat vahvistaa jumalanpalveluksen hoitavuutta. Ilmiöt voivat olla nähtäviä tai kuultavia, kuten esimerkiksi sairaiden parantuminen tai profetian saaminen, ja ne voivat tapahtua jumalanpalveluksen aikana joko henkilölle itselleen tai jollekin toiselle. 

Karismaattiset kokemukset voidaan tulkita hoitaviksi juuri kokijan niille antaman merkityksen kautta; hoitavinta on se, että ihminen voi sanoa kokevansa Jumalan tai Pyhän Hengen läsnäoloa. Karismaattinen ilmiö̈ ei siis ole välttämättä itsessään hoitava, vaan se hoitaa ihmistä silloin, kun tämä kokee sen todistavan pyhän Jumalan läsnäolosta, hänen mielisuosiostaan ja siitä, että Jumala on kohdattavissa. Karismaattiset kokemukset luovat tunteen Jumalan hyväksynnästä ja vahvistavat perusturvallisuutta. 

Karismaattiseen kokemukseen liittyy erottamattomasti myös saarna, jonka katsotaan vahvistavan jumalakokemusta. Jumalan kohtaamista edistävään saarnaan kohdistuu kuitenkin eräänlainen ehto tai toive: Sanaa tulee saarnata ”Pyhässä Hengessä”. Silloin saarnan sisältö ja julistustapa vahvistavat kuulijan kokemusta Jumalan läsnäolosta. 

 

Lämmin ja avoin ilmapiiri hoitaa 

Myös jumalanpalvelusyhteisön luoma ilmapiiri voidaan kokea hoitavana. Hoitava ilmapiiri syntyy toisten seurakuntalaisten kohtaamisesta ja heidän hyväksyntänsä kokemisesta. Molempien voidaan tulkita vahvistavan ihmisen perusturvallisuutta ja antavan hänelle kokemuksen empatian saamisesta. 

Eräässä tutkimuksessa ”jumalanpalveluksen lämmin henki ja yhteyden kokemus” jäivät voimakkaasti siihen osallistuneiden mieleen. Hoitavan ilmapiirin merkitys korostuu myös luterilaisessa Tuomasmessussa, jossa pyritään luomaan sellainen avoin ilmapiiri, johon rikkinäiset ja ahdistuneet ihmiset tuntevat olevansa tervetulleita. Tällaisessa ilmapiirissä sielunhoito liittyy luontevasti koko jumalanpalveluksen sisältöön ja runkoon.

 

 

     Jokaisella pitää olla oikeus ”saada vain olla”.

 

Hoitava ilmapiiri muodostuu yhteyden, vapauden ja luottamuksen kokemisesta. Jumalanpalveluksen lämpimällä, ystävällisen sävyisellä ja toivoa herättävällä ilmastolla voi olla suuri merkitys sielunelämän tervehtymisessä. Erityisesti hyväksynnän kokeminen on tärkeää: kuuluminen johonkin yhteisöön ja siinä hyväksytyksi tuleminen voivat jopa vastata ryhmäterapiakokemusta. Hoitavan kokemuksen luomisessa tärkeintä on niin turvallinen ilmapiiri, että ihminen uskaltaa olla oma itsensä, kokea epävarmuutta ja jopa turvattomuutta. 

Jumalanpalvelus koetaan hoitavaksi, kun osallistuja kokee yhteyttä: on ensiarvoisen tärkeää, että läsnäolija kokee kuuluvansa johonkin. Yhteys hoitaa, koska se merkitsee hyväksyntää ja turvallisuutta. Yhteyttä kaivataan ja sen piiriin hakeudutaan, koska sen ilmeisinä vastakohtina ovat yksinäisyys ja torjutuksi tulemisen tunne. On myös huomattava, että seurakuntalaiset voivat tarvita yhteyden kokemista erityisesti silloin, kun he eivät jaksa itse olla aktiivisia seurakunnassa. 

Seurakuntayhteys koetaan hoitavaksi silloin, kun se välittää armon ja rakkauden kokemuksia, jotka ovat mahdollisesti muutoin jääneet puuttumaan ihmisen elämästä. Perusturvallisuuteensa vahvistusta hakeva odottaa kohtaavansa rakkautta jumalanpalveluksessa. Rakastetuksi tulemisen kokemus hoitaa, kun ihminen saa sellaisen kaikissa tärkeimmissä suhteissa: suhteessa Jumalaan, lähimmäiseen ja itseensä. 

Kristillinen rakkaus ja uskovien yhteys saavat perustansa Jeesuksen antamasta ”kolmoiskäskystä” (Matt. 22:37–39). Rakkauden kokemisen ja osoittamisen kolme osaa noudattelevat jälleen kerran myös sielunhoidon perusajatusta, jossa tavoitteena on auttaa ihminen oikeaan suhteeseen Jumalan, lähimmäisen ja itsensä kanssa. Moni ihminen on löytänyt kaipaamansa perusturvallisuuden opittuaan kunnioittamaan Jumalaa ja hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Toisten ihmisten ja oman itsensä kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisenaan ovat puolestaan olleet avaimia rakkaudellisen yhteyden kokemiseen. 

Myös vapauden kokeminen jumalanpalveluksessa on vahvasti yhteydessä hoitavuuteen. Vapauden tunne liittyy muutoksen kokemiseen, joka puolestaan perustuu vapautukseen synneistä. Tämän vapautuksen lähtökohtana on Jumalan tarjoama anteeksianto. Vapauden kokemista edesauttaa jumalanpalveluksen vapaa ilmapiiri, jossa osallistuja kokee, että hänen arkielämänsä kysymyksiin tulee vastauksia. Jos yksilön tarpeita ei huomioida, hän ei myöskään koe vapautta eikä oikeanlaista ilmapiiriä. Tallöin jumalanpalvelus ei ole hoitanut häntä, koska hän on jäänyt yksin oman elämänsä kipeiden asioiden kanssa. Edellä mainittu hyväksyvä yhteys on edellytys muuttavalle vapaudelle, jotka yhdessä muodostavat jumalanpalveluksen hoitavan ilmapiirin. 

Viimeinen hoitavaan ilmapiiriin vaikuttava tekijä on luottamus. Luottamus on turvallisuudentunteen perusedellytys ja toimivan sielunhoitosuhteen lähtökohta. Tutkimusten mukaan opetus on merkittävin syy seurakunnan tilaisuuksissa käymiseen. Hoitavaksi koettu opetus voi siis vahvistaa yhteyttä ja luoda mahdollisuuden vapauden kokemiselle. Luottamuksen syntymiseen vaikuttavat muun muassa opetuksen sisältö ja opetustapa. Siksi puhujan tulisi pyrkiä tietoisesti turvallisuuden ja luottamuksen vahvistamiseen. 

 

Jumalanpalvelukseen osallistuminen hoitaa ihmistä 

Hoitavaan jumalanpalvelukseen kuuluu myös osallistuminen. Aidossa jumalanpalveluksessa ei ole esiintyjiä – on vain osallistujia. Jumalanpalvelukseen osallistuminen koetaan hoitavana, koska siten oman paikan löytämisestä ja siinä palvelemisesta saatava tyydytys vahvistuu. Esimerkiksi toisten puolesta rukoileminen, kuorossa laulaminen ja henkilökohtainen todistuspuheenvuoro ovat osa ”papin tehtävää”, jonka toteuttaminen sekä vahvistaa uskovan omaa uskoa että välittää rohkaisua toisille. 

Mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen on osa myös sielunhoidon yhteydellistä ja palvelevaa luonnetta. Aija Paakkunaisen mukaan osallistumiseen vaikuttavat kolme ryhmää: yksilö ja koko jumalanpalvelusyhteisö, aktiiviset vapaaehtoistoimijat sekä jumalanpalveluksen toimittajat. 

Jumalanpalvelus on hoitava, kun se antaa mahdollisuuden henkilökohtaiseen osallistumiseen. Tämä tarkoittaa yksilön mahdollisuutta toimia aktiivisesti sekä yksilönä että osana yhteisöä. Oman paikan löytäminen ja siinä palveleminen tuottavat seurakuntalaisille tyydytystä. Ne antavat uskonelämään sellaista mielekkyyttä, joka hoitaa sekä henkilöä itseään että niitä, joita hän palvelee. Mielekkyys puolestaan rakentaa perusturvallisuutta ja luottamusta. Yksilön aktiivinen rooli jumalanpalveluksessa vahvistaa myös omanarvontuntoa. 

Kaikki jumalanpalvelusyhteisöt voivat siis toteuttaa sielunhoidon perustehtävää, kun ne antavat yksilölle mahdollisuuden päästä aktiivisen toiminnan kautta oikeaan suhteeseen itsensä, toisten ja Jumalan kanssa. Jokaisen seurakuntalaisen on mahdollista osallistua jumalanpalvelukseen erityisesti yhteislaulujen, rukousten ja ehtoollisen kautta. Kaikkein eniten osallistumismahdollisuuksia on diakonian alueella, joka ulottuu paitsi oman seurakunnan jäseniin myös ympäröivään yhteiskuntaan. 

Aktiivisen osallistumisen lisäksi on muistettava passiivisen osallistumisen merkitys hoitavassa jumalanpalveluksessa. Passiivinen osallistuminen tarkoittaa, että jumalanpalveluksiin mukaan tuleminen on itsessään tärkeää. Jokaisella pitää olla oikeus ”saada vain olla” ilman ”osallistumispakkoa”: ylityöllistäminen ja passiivisuudesta syyllistäminen ehkäisevät hoitavuutta. Tällöin oman tehtävän löytämisen riemu muuttuu pakoksi. 

Kun ihmiselle annetaan mahdollisuus mielekkääseen osallistumiseen seurakunnassa, hänelle ilmaistaan, että hän on tärkeä – ja hänen tekemänsä asiat ovat tärkeitä. Jos taas seurakunnan jäsen ei saa vahvistusta arvokkuudestaan muutoin kuin tekemisen kautta, yhteisö on ehdollistanut hänen arvonsa ja tärkeytensä. Silloin yksilöstä voi tuntua siltä, että toisten ihmisten – ja jopa Jumalan – hyväksyntä riippuu siitä, miten paljon hän osaa ja jaksaa tehdä. Jotta tällaista vääristymistä ei syntyisi, seurakunnissa tarvitaan tervettä näkemystä vapaaehtoistoimijoiden aktiivisuudesta. 

Jumalanpalveluksen toimittajilla tarkoitetaan niitä henkilöitä, jotka vastaavat kulloisenkin jumalanpalveluksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Käytännössä vastuuryhmä voi käsittää sekä seurakunnan palkattuja työntekijöitä että maallikoita. Heidän esimerkkinsä joko tukee hoitavuutta tai estää sitä. 

Jumalanpalveluksen toimittajien rooli, joka sisältää sekä oikea asenteen että valmistautumisen, on siis hyvin tärkeä. Jumalanpalveluksen toimittajat voivat edesauttaa tilaisuuden hoitavuutta sitä paremmin, mitä huolellisimmin he ovat valmistautuneet tehtäväänsä – ja mitä aidommin he itse ovat läsnä.

 

 

Jouko Ruohomäki

 

 

Kirjoittaja on opetusneuvos ja teologian tohtori. Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan kirjasta Kutsu ylistämään ja palvomaan (Aikamedia 2016). 

 

 

Hoitavan jumalanpalveluksen osatekijät 

Hoitava kokemus Jumalasta syntyy sekä sisäisen vuorovaikutuksen että karismaattisten kokemusten kautta. Hoitava ilmapiiri koostuu hyväksyvästä yhteydestä, sisintä muuttavasta vapaudesta ja vahvistavasta luottamuksesta. Osallistuminen on puolestaan hoitavaa, kun yksilön oma rooli ja muiden jumalanpalvelukseen osallistujien ja sen toimittajien roolit ovat mielekkäitä. 

Hoitavuutta voi edistää ainakin kolmella tasolla: vahvistamalla osallistujan perusturvallisuutta muun muassa hyväksynnän ja empaattisen lohdutuksen kautta, välittämällä vapautusta sekä syyllisyydestä että omista yrityksistä ja auttamalla osallistujaa ymmärtämään niin itseään kuin Jumalaa. Näin jumalanpalvelus toteuttaa sielunhoidon perustehtävää tukemalla osallistujia oikeaan suhteeseen itsensä, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa.  

Lisäksi hoitavuuteen liittyy käytännöllisiä ulottuvuuksia, kuten osallistujan oma asenne ja valmistautuminen, koko jumalanpalvelusyhteisön vapaaehtoinen ja mielekäs osallistuminen sekä jumalanpalveluksen eri osat ja Jumalan aktiivisen toiminnan odottaminen ja kokeminen jumalanpalveluksen aikana. 

(JR) 

 

 

 



Teema
40/201

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan