Helluntailiikkeen teologinen kehitys – "Teologiaa on liikkeen parissa aina tehty, vaikka se on ollutkin hyvin ei-akateemista"

Helluntailaista teologiaa on usein levitetty vahvojen ja koskettavien saarnojen kautta. Kuvituskuvassa Eino Ahonen saarnaa 1940-luvun lopulla. (Aikamedian arkisto)
Helluntailaista teologiaa on usein levitetty vahvojen ja koskettavien saarnojen kautta. Kuvituskuvassa Eino Ahonen saarnaa 1940-luvun lopulla. (Aikamedian arkisto)
Helluntailiikkeen historia osoittaa, että se on ollut aktiivinen spritualiteetissaan, ahkera evankeliumin julistamisessa ja intohimoinen lähetystyössään. Se on myös suosinut henkilökohtaisia todistuksia, lauluja sekä rukouksia evankeliumin tulkinnan välineenä. Näin sen piirissä ei perinteisesti ole laajemmin syvennytty sofistikoituun teologiseen tutkimukseen ja pohdintaan. Helluntailiikkeessä jumalanpalveluselämä, evankeliointi ja kristillinen palvelutyö ovat olleet etusijalla teologiaan nähden, ja monien mielestä niin sen tulee ollakin, sillä Uusi testamentti keskittyy seurakunnan todistukseen, jumalanpalvelukseen ja työhön eikä yleisesti ottaen tuo esiin formaaleja opillisia julkilausumia, paitsi kun opilliset riidat tekevät sen välttämättömäksi. 

 

Teologian asema ja merkitys 

Teologia on helluntailiikkeessä merkinnyt ja vieläkin paljolti merkitsee lähinnä Raamatun sanoman selventämistä niin yksittäisen kristityn, seurakuntaelämän kuin lähetyksen vahvistamiseksi. Luultavimmin tästä syystä myös akateemisesti koulutetumpien helluntailaisten keskuudessa traditionaalinen raamattuteologia on ollut paljon suositumpaa kuin abstraktimpi ja filosofisesti orientoitunut systemaattinen teologia.

 

 

      "Ei-akateemisen teologian merkitystä ei saa väheksyä."

 

Ei voida kuitenkaan sanoa, että helluntailaiset olisivat olleet välinpitämättömiä teologiaa kohtaan. Teologiaa on helluntailiikkeen parissa aina tehty, vaikka voidaankin osoittaa sen olleen hyvin ei-akateemista. Ei voida myöskään väittää, että tällainen ei-akateeminen helluntaiteologia aina ja välttämättä hylkäisi eksegeettisen työn ja teologisen reflektion erilaisia teologisia aiheita käsitellessään. 

Koska helluntaiteologia ei usein ole lähestymistavassaan tietoisen kriittistä, kontekstuaalista tai metodologista, monet helluntaiteologit ovat pyrkineet painottamaan vähintäänkin vahvaa eksegeettistä työskentelyä ja jossain määrin systemaattista teologista pohdintaa. Niinpä tällaisen ei-akateemisen teologian merkitystä ei voi eikä saa väheksyä, sillä helluntailiikkeen narratiivinen ja draamallinen teologia voi tarjota edelleen merkittävän ”äänen” nykyiselle teologiselle keskustelulle. 

Yritys teologian tekemisen ja samalla vapaan hengellisen elämän yhdistämiseen näkyy jo esimerkiksi siinä, kun Azusa-kadun tapahtumia johtaessaan William J. Seymour saattoi puhua liikuttavasti ja laajasti oppilauselmia välttäen rakkauden merkityksestä kristityn elämässä. Kuitenkin samanaikaisesti hänen johdollaan Azusa-missio julkaisi ”virallisen” opillisen julkilausuman Apostolic Faith -lehden kannen sisäsivulla. Vähän myöhemmin lehti julisti, että kaikki, jotka kunnioittivat Kristuksen verta, olivat veljiä keskenään, mutta varoitti samalla, että ”emme hyväksy mitään [teologisia] virheitä, vaikka ne näyttäisivät kuinka houkuttelevilta ja makeilta”. 

Toisessa yhteydessä Seymour totesi, että ”opillinen epäpuhtaus on verrattavissa hengelliseen haureuteen”. Helluntailiikkeen piirissä on alusta lähtien pyritty muistuttamaan, että opillinen tieto on välttämätöntä kristityn luonteen kehittymiseksi, ja että vahvat uskomukset luovat vahvan luonteen.

 

 

      "Teologiakin voi tulla esteeksi Hengen toiminnalle."

 

Alusta lähtien helluntailaisuudessa on kiinnitetty varsin vahvasti huomiota teologisiin näkemyksiin, jopa niin paljon, että teologiset eroavaisuudet särkivät niin seurakuntia kuin ystävyyssuhteita. Toimittuaan 1900-luvun alussa kolme vuosikymmentä Yhdysvalloissa Pentecostal Holiness Church -kirkkokunnan johtajana J. H. King joutui surullisena toteamaan, että ”riidat, kiistat, jakautumiset, hämmennys ja taistelut tuomioistuimissa” olivat saattaneet hänet henkilökohtaisesti ”lähes täydellisen avuttomuuden tilaan”. 

Tämäkin kuvaa jotain siitä ehkä liiankin vakavasta, osin ehkä vinoutuneestakin suhtautumisesta helluntailaiseen ”dogmatiikkaan”, joka herätysliikkeen keskuudessa vallitsi. Oppi ei tosiaankaan ollut toisarvoista. Kuitenkin painopiste oli ja on varmasti edelleenkin kristityn elämässä ja vaelluksessa. 

 

Kohti helluntailaista teologista ymmärrystä 

Koska helluntailaisuus tavallaan lisäsi oman teologisen antinsa, opin Pyhän Hengen kasteesta, muuten laajalti hyväksyttyyn konservatiiviseen teologiaan, ei liikkeen piirissä koettu suurta tarvetta luoda kokonaista omaa dogmatiikkaa. Kiistatkin koskettivat yksittäisiä teologisia näkemyksiä, joista tietysti kysymys Jumalan olemuksesta oli yksi merkittävimmistä. 

Kirjoitetun dogmatiikan puute jatkui lähes sellaisenaan ainakin 1950-luvulle saakka. Vasta viime vuosikymmenien aikana helluntailaisuuden piirissä on ollut laajemmin kasvavaa kiinnostusta ja painotusta helluntailaisuuden teologiselle tutkimiselle ja reflektoinnille. Myös helluntailaisten teologien määrä akateemisissa teologisissa laitoksissa on kasvanut merkittävästi. 

Yhdysvaltalainen teologi French Arrington kiteyttää helluntailaisen teologian kehityksen historiallisesti ja kronologisesti kolmeen eri vaiheeseen. 

Ensin oli eräänlainen määrittelyvaihe, jossa pyhitys- ja kolminaisuuskiistojen keskellä helluntailaiset pyrkivät luomaan ja määrittelemään teologiaansa suhteessa koettuihin uusiin kokemuksiin, siis Pyhän Hengen kasteeseen ja siihen liittyviin ilmiöihin. 

Toisessa vaiheessa pyrittiin luomaan teologisia tekstejä liikkeen sananjulistajia ja pastoreita varten, jotka pääosin olivat kouluttamattomia. Tarkoituksena oli teroittaa heidän mieliinsä edellisessä vaiheessa hyväksytyt ”helluntailaiset uskontotuudet”. 

Kolmatta vaihetta hän kuvaa niin sanotuksi puolustautumisen ajaksi, sillä monissa toisen maailmansodan jälkeen kirjoitetuissa teksteissä helluntaiteologit puolustivat näkemyksiään suhteessa muihin kristillisiin traditioihin. Esimerkiksi amerikkalainen Ernest S. Williams kolmiosaisessa teoksessaan Systematic Theology (1953) puolustautui varsin laajasti kalvinisteilta tullutta kritiikkiä vastaan, joka kohdistui paljolti helluntailaisuuden arminiolaissävytteiseen Raamatun tekstin tulkintaan. Tämänkaltainen puolustautuminen näkyy vielä tänäkin päivänä helluntaiteologiassa. 

Monet helluntailaiset teologit ovat kuitenkin viime vuosien aikana pyrkineet jättämään nämä vaiheet taakseen ja siirtymään konstruktiiviseen ja luovaan teologiseen reflektioon ja pohdintaan. Samalla myös helluntailaisen hermeneutiikan (teorian tulkinnasta) määritteleminen on saanut jalansijaa. 

Edelleen on paljolti nähtävissä, että teologia ei ole päämäärä itsessään. Teologin, niin kuin jokaisen kristityn, päämäärä tulee olla siirtyminen opillisen teorian ”tuolle puolen” Jumalan tekojen todelliseen kokemiseen. Näin helluntailainen ”empirismi” ja kokemuksellisuus on edelleen mukana kehittyvässä helluntailaisessa teologiassa. 

 

Systemaattinen teologia 

Ennen kuin tarkastelemme lähemmin klassiselle helluntailaisuudelle tyypillistä teologiaa ja hermeneutiikkaa, on syytä ymmärtää klassisen helluntailiikkeen ”systemaattisen teologian” luonnetta. Lähes koko 1900-luvun ajalta voidaan huomata, että helluntailiike on itse asiassa nojannut raamattukäsityksissään enemmän 1900-luvun alun fundamentalisteihin kuin omassa keskuudessaan kehittyneisiin hermeneuttisiin periaatteisiin. 

Yhdysvalloissa helluntailiikkeen piirissä toimintansa aloittaneet raamattukoulut tarvitsivat varsin pian opetusmateriaalia käyttöönsä. Kyseessä oli paljolti materiaali, jossa pyrittiin kokoavasti esittämään Raamatun perustotuuksia. Tähän tarpeeseen vastaus löytyi nimenomaan sen ajan ”raamattufundamentalistien” keskuudesta, siitäkin huolimatta, että fundamentalistit olivat varsin äänekäs muotoutuvaa helluntailaisuutta ja sen piirissä harjoitettua teologiaa kritisoinut joukko. Fundamentalismia ja klassista helluntailaisuutta yhdisti kuitenkin yhteinen näkemys Raamatun auktoriteetista ja molempien sitoutumisesta muutamiin Raamatun ”kardinaalitotuuksiin”. 

Näin klassisen helluntailaisuuden piirissä muodostetut niin sanotut systemaattisen teologian julkaisut olivat käytännössä Raamatun temaattista järjestämistä ja sen esittämistä systemaattisessa muodossa sen sijaan, että olisi esimerkiksi millään tavalla ”kriittisesti” pyritty löytämään Raamatun tekstien ja kirjoittajien uniikit teemat. 

Niinpä klassisessa helluntailiikkeessä systemaattinen teologia ei ole tarkoittanut niinkään sitä yleisesti ymmärrettyä teologista metodia, jossa pyritään luomaan vakuuttava määritelmä kristillisestä uskosta systemaattisesti läpi käyden ja pohtien eri Raamatun teemoja – yhteydessä niin kirjoituksiin, kristillisen kirkon traditioon kuin kunkin ajan kulttuuriseen ja seurakunnalliseen kontekstiin. Raamatun oppeja esittelevät teokset olivatkin pääasiallisesti varsin abstrakteja ja luonteeltaan tietosanakirjamaisia. 

Siitä huolimatta, että tällaiset julkaisut ovat olleet varsin laajasti käytössä Yhdysvalloissa ja muuallakin helluntailiikkeen raamattukouluissa ja seminaareissa, on muotoutuneen ”helluntaiakateemisuuden” rinnalla aina kulkenut eräänlainen alkuperäinen helluntaiteologian maallikkosuuntaus. 

 

Teologiaa Hengen johdossa 

Helluntaiteologian maallikkosuuntaus muodostui enemmänkin

 

kokemuksellisesta spiritualiteetista, johon on kuulunut seurakuntayhteisön keskellä todistuspuheenvuoroja, saarnoja, herätyskokouksia ja lauluja sekä kokemuksia henkikasteesta monine muotoineen. Myös henkilökohtainen Raamatun lukeminen ja rukoukseen sidottu hartauselämä on ollut osa sitä. 

Helluntailiikkeen teologia onkin käytännössä ollut ja on edelleen alistettuna Paavalin kehotukselle olla ”sammuttamatta Henkeä”. Teologiakin voi siis näin ajateltuna tulla esteeksi Hengen toiminnalle. 

Azusa-kadun vaikuttajien ja muiden ensimmäisten helluntailaisten tapaan tällaista Hengen toiminnan sammumista ”kauhistuu” tämänkin päivän helluntailainen, joka ajattelee, että ”kirjain kuolettaa mutta Henki tekee eläväksi”. 

Edellä sanottua ei pidä ymmärtää väärin ja negatiivisena, sillä ehkä juuri tällainen kristinuskon dogmaattisuuden ja käytännön kristillisyyden yhdistelmä on luonut ne puitteet, joiden sisällä helluntailiike on voinut kasvaa ja levitä maailmanlaajuiseksi, merkittäväksi kristilliseksi suunnaksi yhdessä vuosisadassa.  Siitä huolimatta, että varsinaista systemaattista helluntaiteologiaa ei ole tähän päivään mennessä kirjoitettu, teologialla on aina ollut merkittävä paikkansa myös helluntailaisessa spiritualiteetissa. 

Petri Mäkilä

 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja. Teksti on toinen osa klassisen helluntailaisuuden historiaa ja teologista kehitystä kuvaavaa sarjaa. 

 

 

Kirjallisuutta: 

Jouko Ruohomäki: Karismaattisuuden kutsu. Aikamedia 2009. 

Petri Mäkilä: Helluntailainen. Aikamedia 2019. 

Timo Pokki: Uskon empirismi. STKS 2005. 

Donald W. Dayton: Theological roots of pentecostalism. 1987. 

Douglas Jacobsen: Thinking in the Spirit. 2003. 

French L. Arrington: Christian doctrine 1-3 – A Pentecostal perspective. 1992–1994.

 



Teema
51���52/2019

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan