Heikki K. Lyytinen: Onko totuus perusarvona hämärtymässä?
Motto:
Jos ei muuta viisautta, koettele totuutta!
Ottakaamme aluksi yhteisen ymmärryksemme lähtökohdaksi arvon
määritelmä, jonka yhdessä Terhi Entosen kanssa
kiteytimme eräässä Jyväskylän yliopistossa tekemässämme tutkimuksessa. Arvo
voidaan määritellä yksilön kokemaksi tunteeksi, sisäistetyksi preferenssiksi,
toiminnan päämääräksi tai sen tulosten arviointikriteeriksi. Arvot siis
ilmaisevat, miten asioiden pitäisi olla. Ne ilmenevät toiminnassamme. Me koemme
omat arvomme tunteena. Ne ilmenevät myös toimintamme arviointikriteerien
määrittämisessä.
Keskityn tässä tarkastelemaan vain yhden perusarvon – totuuden
– olemusta. Se on hyvin lähellä myös meidän jokapäiväistä elämäämme.
Noin pari vuotta sitten Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi
vuoden 2016 sanaksi post-truth eli totuudenjälkeinen. Totuudenjälkeisellä
ajalla viitataan siihen, että tunteet ja suoranaiset valheet ovat osittain
syrjäyttäneet faktat – siis tosiasiat. Sana näyttää levinneen varsin hyvin
maailmalla.
Ilmeisesti sanan valinnalla tavoiteltiin jo yleisesti
hyväksyttyä ns. totuuden uutta merkitystä, jossa ollaan kitsaita perinteiseen
totuuteen nähden. Voisimme kai puhua myös häpeän jälkeisestä ajasta (post-shame),
kun ei enää koeta häpeälliseksi kiertää totuutta. Ehkä valhe myös
monimutkaisessa ja infoähkyisessä maailmassa paremmin onnistuu.
Onko niin, että
tänä päivänä puhutaan vain niin totta kuin osataan? Mutta jatkuvassa
muutoksessa elävä ihminen tarvitsisi siitä selviytyäkseen pysyviä arvoja. Niitä
ovat esimerkiksi ihmisarvo, yksilönvapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus,
demokratia jne. Ne ovat ns. länsimaisia arvoja, joita idässä, kuten esimerkiksi
Kiinassa, on kutsuttu myös vihollisiksi. Niihin kuuluvat myös ns. perusarvot:
totuus, hyvyys ja kauneus. Viimeksi mainittu ei tarkoita vain ulkoista
kauneutta, vaan hengen ja ajatusten kauneutta. Se on seurausta ihmisen hyvistä
ominaisuuksista, hyvistä ajatuksista, sanoista ja teoista. Kauneutta ovat
ihanteellisuus, epäitsekkyys ja lähimmäisenrakkaus. Ne merkitsevät
aineellisuuden voittavaa henkisyyttä. Voisi kauneuteen sisällyttää vielä
suvaitsevaisuudenkin, jonka tänä päivänä äkkipikaisuuskin näyttää voittavan,
kun potkutkin tulevat yllättäen puskista. Tosin suvaitsevaisuus terminä
vaikuttaa hieman vanhahtavalta ja lokeroivaltakin.
Mainitut
perusarvot liittyvät läheisesti ihmisen perusolemukseen. Totuus vetoaa
järkeemme, hyvyys tahtoomme ja kauneus tunteisiimme. Voisimme puhua myös
kestävän kehityksen arvoista. Ne eivät koskaan ole juuri tuhoavia. Siihen
perustuu niiden arvossaan pysyvyys.
Erityisesti totuuden jälkeinen aika on liitetty politiikan tekoon.
Suuret poliittiset johtajat esittävät vaihtoehtoisia totuuksia niin idässä kuin
lännessäkin. Faktat, perustellut näkemykset ja tiede näyttävät jäävä huhujen,
salaliittoteorioiden, tee-se-itse -asiantuntijoiden ja suoranaisten valheiden
jalkoihin.
Kuitenkin totuudenmukaista tietoa on nyt saatavissa paremmin
kuin koskaan aikaisemmin. Samaan hengenvetoon on syytä todeta, että myös
epätotuudenmukaista tietoa tuotetaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämän ns.
disinformaation eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon odotetaan eri
muodoissaan kasvavan tulevaisuudessa huikeasti. Sanan muuten muotoili
tarkoituksella ranskan kielen pohjalta Josef Stalin.
Tämän hetken arvioiden mukaan puhutaan maailmanlaajuisesti uskomattoman
suurista julkaisuluvuista disinformaation tulevaisuuden kasvussa. Jokin asia on
helppo tunnistaakin disinformaatioksi. Ehkä on helppo vastata kysymykseen,
oliko esimerkiksi meille viime kesänä välitetty tieto 100 000 miehen
sotaharjoituksesta lähialueellamme pelkästään terrorismin torjuntaharjoitus vai
mahdollisesti jotain muuta. Samanaikaisesti vaaditaan moralisoivasti ns. alastonta
totuutta.
Valheellisuus on uusi totuus ja koreografia on sisältöä
vahvempaa, kirjoitti The New York Timesin kolumnisti Roger Cohen tarkkanäköisessä tekstissään heinäkuun
lopulla vuonna 2016. Joka tapauksessa on kysymys sanan mahdilla
vaikuttamisesta. Sen seuraukset voivat olla milloin siunaukseksi milloin
kiroukseksi.
Nykykeskustelussa esiintyvä ajatus ”faktojen jälkeisestä
demokratiasta” ei välttämättä ole uusi asia. Onkohan toimittu aikaisemminkaan
faktoihin pohjautuen ja järkiargumentein? Jo antiikissa tiedettiin, kuinka
faktat esitetään itselle mieluisassa valossa. Erityisesti keisari Augustus oli
tässä taitava. Hän oli propagandan mestari.
Käsittelin aikoinaan yhdessä opinnäytetyössäni antiikin
propagandaa ja tiettyjen käsitteiden käyttöä propagandatarkoituksessa. Vallankäyttäjien
retoriikassa tosi hämärtyi valtapyrkimyksissä jo ainakin pari vuosituhatta
sitten. Vaihtoehtoisten faktojen toimintatapa on hallittu kautta aikojen. Valhe
on ollut vallanpitäjälle oman aseman puolustusta. Ei siis tässä suhteessa mitään
uutta auringon alla.
Totuus – suuri sana – (antiikin kreikan aleetheia merkitsi
totuutta, unelmien toteutumista, vilpittömyyttä ja rehellisyyttä) arvona
liittyy erityisesti tieteen ihanteisiin, mutta yhtä lailla se on ihmisten
keskinäisessä vuorovaikutuksessa kaiken luottamuksen perusta. Totuus ilmentää
pyrkimystämme tietopääoman ja ajattelun kehittämiseen ja viisauteen.
Totuuteen liittyy olennaisesti perusteltavuus. Oma tiedon
valinta on kyettävä perustelemaan, mutta samalla on oltava avoin tiedon (totuuden)
itseään korjaavuudelle. Erityisesti tieteellinen työ ei koskaan voi pysähtyä
siihen, miltä asiat arkiajattelun pohjalta ensi alkuun näyttävät. Tiede pyrkii
totuutta etsiessään syvemmälle, uusien yhteyksien ja ajattelutapojen
löytämiseen ja kehittämiseen johdonmukaisemmin kuin arkiajattelun pohjalta.
Mutta ovatko edellä todetut vaihtoehtoiset faktat vain
huuhaata?
Tieteellinen työ ja sen tuottamat faktat on uusien
mahdollisuuksien avaamista, avaramman maailmankatsomuksen muodostamista ja
koettelua. Tieteen tehtävä on ihmisen mahdollisuuksien laajentaminen, ei
rajaaminen. Tämä voi tapahtua vain kysymysten, ei vastausten tai pelkkien
faktojen kautta. Jokainen oikein muotoiltu kysymys luo mahdollisuuden ihmisen
ja ympäristön muodostaman järjestelmän laajentumiselle. Jokainen fakta tarjoaa
mahdollisuuden vaihtoehtoiselle faktalle. Jokainen vastaus on vain siirtymä
uuteen kysymykseen. Vaihtoehtoinen fakta ei siis ole sinänsä mikään
disinformaatio, saati sitten valheellinen tieto.
Tiede on kulttuuritoimintaa, joka tuottaa nimenomaan
vaihtoehtoisia faktoja, keskenään kilpaileviin teorioihin perustuvia väittämiä,
joiden avulla maailman ilmiöitä pyritään selittämään. Tiede on itse asiassa
epäilemisen taidetta; jokainen fakta joutuu väistymään uuden teorian tieltä.
Tieteen historia osoittaa, että monet sellaiset asiat, joita
tavalliset, järkevät ihmiset tai tutkijat ovat pitäneet mahdottomina ja joita
vain haaveilijat, kylähullut tai utopistit ovat kuvitelleet, ovatkin aikaa
myöten osoittautuneet todellisuudeksi.
Totuus ei olisi niin merkityksellinen asia, jos ei olisi
valhetta. Totuutta ei tarvitsisi silloin korostaa. Tiedämme, ettei ihminen aina
tuota totuutta. Aivotkaan ei ole mikään totuuselin. Yhtälailla se tuottaa
tunneperäisiä uskomuksia, asenteita ja arvojakin, joissa ei ole mitään
järjellistä.
Yksi näkökulma totuuteen avautuu myös Raamatun kautta, joka
opettaa siveelliset velvollisuudet, johdattaa totuuteen ja ohjaa askeleet
oikealle tielle. Raamatussa totuus ilmaistaan siten, että Jumalan sana on totuus
ja että Pyhä Henki on totuuden henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Tässä
suhteessa totuuden sisältönä on Jeesuksen sanoma: ”Minä olen tie, totuus ja
elämä.” Mitä sitten on tässä totuus? Onko se Jumalan rakkaus, Jumalan tuleminen
ihmiseksi ja ihmisten syntien sovittajaksi?
Pilatus kysyi ennen Jeesuksen tuomitsemista: Mikä on totuus?
Filosofisesti sivistyneenä miehenä hän varmaan tiesi, että ei saisi kysymykseen
vastausta. Ja oikeassa oli: Jeesus vaikeni. Totuus on tästä yhteydessä
kuitenkin jotain muuta kuin mitä edellä olen todennut totuudesta perusarvona ja
tieteen ihanteena ja keskinäisen luottamuksen perustana.
Totuuden oikein ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen ja
eläminen käytännön tasolla on kuitenkin tärkeintä. Jos tahtoo rakastaa totuutta,
on muistettava, että totuus voi olla itselle epämiellyttävä. Kun tutkimme
tarkoin omia vaikuttimiamme, niin hyvin vähän niistä löytyy täysin puhtaita.
Totuuteen pääseminen ja siinä pysyminen merkitsee aina todellista nöyryyttä ja
itsetutkistelua. Tämä ei yleensä ole kivutonta, siksi se ei olekaan kovin
suosittua. Totuus tekee joskus kipeääkin.
Merkittävät kehitysaskeleet ihmisen elämässä kulkevat usein
kriisien kautta. Ihmiselämän kriisit tarkoittavat hetkiä, joita edeltää ihmisen
toiminta-alueen laajentuminen alueille, missä vanhat faktat osoittautuvat
paikkansa pitämättömiksi. Tällöin vanhojen käsitysten pohjalle rakentuva
toiminta ei enää tuota tyydyttäviä toiminnan mahdollisuuksia. Syntyy yhä
enemmän sellaisia kokemuksia ja tapahtumia, joita ei kyetä enää ymmärtämään tai
järjestämään vanhojen faktojen pohjalta.
Kun kysymyksiä, epäonnistuneita toimenpiteitä ja ristiriitoja
on kertynyt liikaa, ihmisen toiminta alkaa hajota. Hänen täytyy silloin palata
tarkastelemaan oman elämänsä perustaa ja arvioimaan uudelleen niitä totuuksia,
joihin hän on uskonut. Tämä voi johtaa peruskäsitysten rajoittuneisuuden
toteamiseen ja uuden toiminnan syntyyn. Tällöin ihminen yleensä pitää
aikaisempia käsityksiään väärinä, vaikka ne tosiasiassa olivat aikanaan aivan
oikeita - ainakin oman toiminnan kannalta.
Jos uusi maailmankäsitys tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen
toimintaan ja koettujen ristiriitaisuuksien järjestämiseen, ihmisen toiminta
laajenee ja synnyttää uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Kokemusten
karttuessa ja toiminta-alueen laajentuessa tullaan kuitenkin jälleen
tilanteeseen, jossa nuokaan faktat tai ”oikeat” käsitykset eivät ole riittäviä
kaiken koetun ymmärtämiseen ja järjestämiseen.
Seuraa jälleen uusi käsitysten kriisi. Eikö tällaista ole juuri
henkinen kasvumme ja kehityksemme myös totuuden muotoutumisen näkökulmasta.
Sisäinen toiminta-alueemme laajenee ja ennakkoluulomme hälvenevät, jolloin
vapaudumme sisäisistä rajoitteistamme. Näin myös ihmisyytemme voi jalostua.
Lainaan lopuksi totuudenrakkauteen liittyen saksalaista
ajattelijaa Adolph von Kniggea vuodelta 1796: ”Ei
ole mitään hätävalheita: koskaan ei ole lausuttu paikkansa pitämätöntä, jolla
ei aiemmin tai myöhemmin olisi epäedullisia vaikutuksia jollekin; mutta
sellainen, joka on tunnettu tarkoin sanassa pysymisestä eikä koskaan myönny
paikkansa pitämättömyyksiin, saavuttaa varmasti luottamusta, hyvän maineen ja
arvostuksen.”
Totuus on siis keskinäisen luottamuksen peruslähtökohta.
Älkäämme siis alistuko totuudenjälkeiseen aikaan! Jos ei siis muuta viisautta,
koetelkaamme totuutta! Muutoin käy sielullemme niin kuin venäläinen kirjailija Anton Tsehov on todennut: ”Kirva syö lehteä, ruoste
rautaa ja valhe sielua.”
Heikki K. Lyytinen
Kirjoittaja
on Koulutuksen arviointineuvoston pääsihteeri (emeritus)
Lähteet:
Järvilehto, T. 1995. Mikä ihmistä
määrää? Ajatuksia yhteistyöstä, tietoisuudesta ja koulutuksesta. Pohjoinen.
Lyytinen, H. K. 2018. Tunne
itsesi ja johda itseäsi. Kirjoituksia ihmisenä kasvun tueksi. Great Slogan Oy.
Entonen, T. ja Lyytinen, H. K.
1979. Avoimen yliopiston toimivuus kasvatustieteen opetuksessa. Osaraportti I.
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen sivutoimintapisteissä
kasvatustieteen approbatur-arvosanaa suorittavien opiskelijoiden
opiskelumotiiveista ja opiskeluun liittyvistä arvoista. Research reports N:o 85. Department of
Education. University of Jyväskylä.
Ojanen, M. 2017. Vaihtoehtoisia
faktoja. Miksi valehtelemme. Minerva.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...