Heikki K. Lyytinen: Onko totuus perusarvona hämärtymässä?

 

Motto: Jos ei muuta viisautta, koettele totuutta!

 

Ottakaamme aluksi yhteisen ymmärryksemme lähtökohdaksi arvon määritelmä, jonka yhdessä Terhi Entosen kanssa kiteytimme eräässä Jyväskylän yliopistossa tekemässämme tutkimuksessa. Arvo voidaan määritellä yksilön kokemaksi tunteeksi, sisäistetyksi preferenssiksi, toiminnan päämääräksi tai sen tulosten arviointikriteeriksi. Arvot siis ilmaisevat, miten asioiden pitäisi olla. Ne ilmenevät toiminnassamme. Me koemme omat arvomme tunteena. Ne ilmenevät myös toimintamme arviointikriteerien määrittämisessä.

 

Keskityn tässä tarkastelemaan vain yhden perusarvon – totuuden – olemusta. Se on hyvin lähellä myös meidän jokapäiväistä elämäämme.

 

Noin pari vuotta sitten Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden 2016 sanaksi post-truth eli totuudenjälkeinen. Totuudenjälkeisellä ajalla viitataan siihen, että tunteet ja suoranaiset valheet ovat osittain syrjäyttäneet faktat – siis tosiasiat. Sana näyttää levinneen varsin hyvin maailmalla.

 

Ilmeisesti sanan valinnalla tavoiteltiin jo yleisesti hyväksyttyä ns. totuuden uutta merkitystä, jossa ollaan kitsaita perinteiseen totuuteen nähden. Voisimme kai puhua myös häpeän jälkeisestä ajasta (post-shame), kun ei enää koeta häpeälliseksi kiertää totuutta. Ehkä valhe myös monimutkaisessa ja infoähkyisessä maailmassa paremmin onnistuu.

 

Onko niin, että tänä päivänä puhutaan vain niin totta kuin osataan? Mutta jatkuvassa muutoksessa elävä ihminen tarvitsisi siitä selviytyäkseen pysyviä arvoja. Niitä ovat esimerkiksi ihmisarvo, yksilönvapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, demokratia jne. Ne ovat ns. länsimaisia arvoja, joita idässä, kuten esimerkiksi Kiinassa, on kutsuttu myös vihollisiksi. Niihin kuuluvat myös ns. perusarvot: totuus, hyvyys ja kauneus. Viimeksi mainittu ei tarkoita vain ulkoista kauneutta, vaan hengen ja ajatusten kauneutta. Se on seurausta ihmisen hyvistä ominaisuuksista, hyvistä ajatuksista, sanoista ja teoista. Kauneutta ovat ihanteellisuus, epäitsekkyys ja lähimmäisenrakkaus. Ne merkitsevät aineellisuuden voittavaa henkisyyttä. Voisi kauneuteen sisällyttää vielä suvaitsevaisuudenkin, jonka tänä päivänä äkkipikaisuuskin näyttää voittavan, kun potkutkin tulevat yllättäen puskista. Tosin suvaitsevaisuus terminä vaikuttaa hieman vanhahtavalta ja lokeroivaltakin.

 

Mainitut perusarvot liittyvät läheisesti ihmisen perusolemukseen. Totuus vetoaa järkeemme, hyvyys tahtoomme ja kauneus tunteisiimme. Voisimme puhua myös kestävän kehityksen arvoista. Ne eivät koskaan ole juuri tuhoavia. Siihen perustuu niiden arvossaan pysyvyys.

 

Erityisesti totuuden jälkeinen aika on liitetty politiikan tekoon. Suuret poliittiset johtajat esittävät vaihtoehtoisia totuuksia niin idässä kuin lännessäkin. Faktat, perustellut näkemykset ja tiede näyttävät jäävä huhujen, salaliittoteorioiden, tee-se-itse -asiantuntijoiden ja suoranaisten valheiden jalkoihin.

 

Kuitenkin totuudenmukaista tietoa on nyt saatavissa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Samaan hengenvetoon on syytä todeta, että myös epätotuudenmukaista tietoa tuotetaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämän ns. disinformaation eli tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon odotetaan eri muodoissaan kasvavan tulevaisuudessa huikeasti. Sanan muuten muotoili tarkoituksella ranskan kielen pohjalta Josef Stalin.

 

Tämän hetken arvioiden mukaan puhutaan maailmanlaajuisesti uskomattoman suurista julkaisuluvuista disinformaation tulevaisuuden kasvussa. Jokin asia on helppo tunnistaakin disinformaatioksi. Ehkä on helppo vastata kysymykseen, oliko esimerkiksi meille viime kesänä välitetty tieto 100 000 miehen sotaharjoituksesta lähialueellamme pelkästään terrorismin torjuntaharjoitus vai mahdollisesti jotain muuta. Samanaikaisesti vaaditaan moralisoivasti ns. alastonta totuutta.

 

Valheellisuus on uusi totuus ja koreografia on sisältöä vahvempaa, kirjoitti The New York Timesin kolumnisti Roger Cohen tarkkanäköisessä tekstissään heinäkuun lopulla vuonna 2016. Joka tapauksessa on kysymys sanan mahdilla vaikuttamisesta. Sen seuraukset voivat olla milloin siunaukseksi milloin kiroukseksi.

 

Nykykeskustelussa esiintyvä ajatus ”faktojen jälkeisestä demokratiasta” ei välttämättä ole uusi asia. Onkohan toimittu aikaisemminkaan faktoihin pohjautuen ja järkiargumentein? Jo antiikissa tiedettiin, kuinka faktat esitetään itselle mieluisassa valossa. Erityisesti keisari Augustus oli tässä taitava. Hän oli propagandan mestari.

 

Käsittelin aikoinaan yhdessä opinnäytetyössäni antiikin propagandaa ja tiettyjen käsitteiden käyttöä propagandatarkoituksessa. Vallankäyttäjien retoriikassa tosi hämärtyi valtapyrkimyksissä jo ainakin pari vuosituhatta sitten. Vaihtoehtoisten faktojen toimintatapa on hallittu kautta aikojen. Valhe on ollut vallanpitäjälle oman aseman puolustusta. Ei siis tässä suhteessa mitään uutta auringon alla.

 

Totuus – suuri sana – (antiikin kreikan aleetheia merkitsi totuutta, unelmien toteutumista, vilpittömyyttä ja rehellisyyttä) arvona liittyy erityisesti tieteen ihanteisiin, mutta yhtä lailla se on ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa kaiken luottamuksen perusta. Totuus ilmentää pyrkimystämme tietopääoman ja ajattelun kehittämiseen ja viisauteen. 

 

Totuuteen liittyy olennaisesti perusteltavuus. Oma tiedon valinta on kyettävä perustelemaan, mutta samalla on oltava avoin tiedon (totuuden) itseään korjaavuudelle. Erityisesti tieteellinen työ ei koskaan voi pysähtyä siihen, miltä asiat arkiajattelun pohjalta ensi alkuun näyttävät. Tiede pyrkii totuutta etsiessään syvemmälle, uusien yhteyksien ja ajattelutapojen löytämiseen ja kehittämiseen johdonmukaisemmin kuin arkiajattelun pohjalta.

 

Mutta ovatko edellä todetut vaihtoehtoiset faktat vain huuhaata?

 

Tieteellinen työ ja sen tuottamat faktat on uusien mahdollisuuksien avaamista, avaramman maailmankatsomuksen muodostamista ja koettelua. Tieteen tehtävä on ihmisen mahdollisuuksien laajentaminen, ei rajaaminen. Tämä voi tapahtua vain kysymysten, ei vastausten tai pelkkien faktojen kautta. Jokainen oikein muotoiltu kysymys luo mahdollisuuden ihmisen ja ympäristön muodostaman järjestelmän laajentumiselle. Jokainen fakta tarjoaa mahdollisuuden vaihtoehtoiselle faktalle. Jokainen vastaus on vain siirtymä uuteen kysymykseen. Vaihtoehtoinen fakta ei siis ole sinänsä mikään disinformaatio, saati sitten valheellinen tieto.

 

Tiede on kulttuuritoimintaa, joka tuottaa nimenomaan vaihtoehtoisia faktoja, keskenään kilpaileviin teorioihin perustuvia väittämiä, joiden avulla maailman ilmiöitä pyritään selittämään. Tiede on itse asiassa epäilemisen taidetta; jokainen fakta joutuu väistymään uuden teorian tieltä.

 

Tieteen historia osoittaa, että monet sellaiset asiat, joita tavalliset, järkevät ihmiset tai tutkijat ovat pitäneet mahdottomina ja joita vain haaveilijat, kylähullut tai utopistit ovat kuvitelleet, ovatkin aikaa myöten osoittautuneet todellisuudeksi.

 

Totuus ei olisi niin merkityksellinen asia, jos ei olisi valhetta. Totuutta ei tarvitsisi silloin korostaa. Tiedämme, ettei ihminen aina tuota totuutta. Aivotkaan ei ole mikään totuuselin. Yhtälailla se tuottaa tunneperäisiä uskomuksia, asenteita ja arvojakin, joissa ei ole mitään järjellistä.

 

Yksi näkökulma totuuteen avautuu myös Raamatun kautta, joka opettaa siveelliset velvollisuudet, johdattaa totuuteen ja ohjaa askeleet oikealle tielle. Raamatussa totuus ilmaistaan siten, että Jumalan sana on totuus ja että Pyhä Henki on totuuden henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Tässä suhteessa totuuden sisältönä on Jeesuksen sanoma: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Mitä sitten on tässä totuus? Onko se Jumalan rakkaus, Jumalan tuleminen ihmiseksi ja ihmisten syntien sovittajaksi?

 

Pilatus kysyi ennen Jeesuksen tuomitsemista: Mikä on totuus? Filosofisesti sivistyneenä miehenä hän varmaan tiesi, että ei saisi kysymykseen vastausta. Ja oikeassa oli: Jeesus vaikeni. Totuus on tästä yhteydessä kuitenkin jotain muuta kuin mitä edellä olen todennut totuudesta perusarvona ja tieteen ihanteena ja keskinäisen luottamuksen perustana.

 

Totuuden oikein ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen ja eläminen käytännön tasolla on kuitenkin tärkeintä. Jos tahtoo rakastaa totuutta, on muistettava, että totuus voi olla itselle epämiellyttävä. Kun tutkimme tarkoin omia vaikuttimiamme, niin hyvin vähän niistä löytyy täysin puhtaita. Totuuteen pääseminen ja siinä pysyminen merkitsee aina todellista nöyryyttä ja itsetutkistelua. Tämä ei yleensä ole kivutonta, siksi se ei olekaan kovin suosittua. Totuus tekee joskus kipeääkin.

 

Merkittävät kehitysaskeleet ihmisen elämässä kulkevat usein kriisien kautta. Ihmiselämän kriisit tarkoittavat hetkiä, joita edeltää ihmisen toiminta-alueen laajentuminen alueille, missä vanhat faktat osoittautuvat paikkansa pitämättömiksi. Tällöin vanhojen käsitysten pohjalle rakentuva toiminta ei enää tuota tyydyttäviä toiminnan mahdollisuuksia. Syntyy yhä enemmän sellaisia kokemuksia ja tapahtumia, joita ei kyetä enää ymmärtämään tai järjestämään vanhojen faktojen pohjalta.

 

Kun kysymyksiä, epäonnistuneita toimenpiteitä ja ristiriitoja on kertynyt liikaa, ihmisen toiminta alkaa hajota. Hänen täytyy silloin palata tarkastelemaan oman elämänsä perustaa ja arvioimaan uudelleen niitä totuuksia, joihin hän on uskonut. Tämä voi johtaa peruskäsitysten rajoittuneisuuden toteamiseen ja uuden toiminnan syntyyn. Tällöin ihminen yleensä pitää aikaisempia käsityksiään väärinä, vaikka ne tosiasiassa olivat aikanaan aivan oikeita - ainakin oman toiminnan kannalta.

 

Jos uusi maailmankäsitys tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen toimintaan ja koettujen ristiriitaisuuksien järjestämiseen, ihmisen toiminta laajenee ja synnyttää uudenlaisia toiminnan mahdollisuuksia. Kokemusten karttuessa ja toiminta-alueen laajentuessa tullaan kuitenkin jälleen tilanteeseen, jossa nuokaan faktat tai ”oikeat” käsitykset eivät ole riittäviä kaiken koetun ymmärtämiseen ja järjestämiseen.

 

Seuraa jälleen uusi käsitysten kriisi. Eikö tällaista ole juuri henkinen kasvumme ja kehityksemme myös totuuden muotoutumisen näkökulmasta. Sisäinen toiminta-alueemme laajenee ja ennakkoluulomme hälvenevät, jolloin vapaudumme sisäisistä rajoitteistamme. Näin myös ihmisyytemme voi jalostua.

 

Lainaan lopuksi totuudenrakkauteen liittyen saksalaista ajattelijaa Adolph von Kniggea vuodelta 1796: ”Ei ole mitään hätävalheita: koskaan ei ole lausuttu paikkansa pitämätöntä, jolla ei aiemmin tai myöhemmin olisi epäedullisia vaikutuksia jollekin; mutta sellainen, joka on tunnettu tarkoin sanassa pysymisestä eikä koskaan myönny paikkansa pitämättömyyksiin, saavuttaa varmasti luottamusta, hyvän maineen ja arvostuksen.”

 

Totuus on siis keskinäisen luottamuksen peruslähtökohta. Älkäämme siis alistuko totuudenjälkeiseen aikaan! Jos ei siis muuta viisautta, koetelkaamme totuutta! Muutoin käy sielullemme niin kuin venäläinen kirjailija Anton Tsehov on todennut: ”Kirva syö lehteä, ruoste rautaa ja valhe sielua.”

 

 

Heikki K. Lyytinen

 

Kirjoittaja on Koulutuksen arviointineuvoston pääsihteeri (emeritus)

 

 

 

 

 

Lähteet:

 

Järvilehto, T. 1995. Mikä ihmistä määrää? Ajatuksia yhteistyöstä, tietoisuudesta ja koulutuksesta. Pohjoinen.

Lyytinen, H. K. 2018. Tunne itsesi ja johda itseäsi. Kirjoituksia ihmisenä kasvun tueksi. Great Slogan Oy.

Entonen, T. ja Lyytinen, H. K. 1979. Avoimen yliopiston toimivuus kasvatustieteen opetuksessa. Osaraportti I. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen sivutoimintapisteissä kasvatustieteen approbatur-arvosanaa suorittavien opiskelijoiden opiskelumotiiveista ja opiskeluun liittyvistä arvoista. Research reports N:o 85. Department of Education. University of Jyväskylä.

Ojanen, M. 2017. Vaihtoehtoisia faktoja. Miksi valehtelemme. Minerva.



Teema
51

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan