Reformaation eli läntistä kristikuntaa 1500-luvulla ravistelleen uskonpuhdistuksen kuuluisa alkusysäys oli Martti Lutherin katolisen kirkon anekauppaa ja katumusharjoituksia arvostelevien teesien julkaisu loka-marraskuun vaihteessa 1517. Kirkkohistoriallisesti yhtä merkittävä mutta huomattavasti vähemmän tunnettu tapahtuma koettiin vuonna 1525, kun Zürichissä pieni miesjoukko suoritti anabaptistisen liikkeen syntyyn johtaneet ensimmäiset kasteet.
Osa Sveitsin reformaattorin Ulrich Zwinglin lähipiiristä oli jo parin vuoden ajan kyseenalaistanut lapsikasteen raamatullisuuden. Asia oli ollut esillä julkisissa reformaatiota koskeneissa väittelyissä, ja myös Zwingli oli jonkin aikaa ollut taipuvainen ajattelemaan, että kastetta tuli lykätä, kunnes lapsi tulee moraalisen vastuullisuuden ikään. Tavallinen kansakin tutki ahkerasti kasteesta puhuvia raamatunkohtia Lutherin vastikään julkaisemasta saksankielisestä Uuden testamentin käännöksestä.
Keväästä 1524 alkaen jotkut zürichilaiset eivät enää olleet vieneet sylilapsiaan kastettaviksi. Katolilaisten uhan alla Zwingli piti tärkeänä reformaation yhtenäisyyttä, ja tammikuussa 1525 hän päätti yhdessä kaupungin raadin kanssa panna kastekiistalle pisteen: raati määräsi kaikki ne, jotka eivät kastata lapsiaan, karkotettaviksi. Kokoontumiset ja jopa kasteesta keskusteleminen kiellettiin.
Sotilastaustainen Zwingli odotti toisinajattelevien alistumista. Muutama päivä määräyksen jälkeen, 21. tammikuuta, vajaa kaksikymmentä henkilöä kuitenkin uhmasi määräystä. He kokoontuivat – kertoman mukaan peloissaan – johtajiinsa lukeutuneen Felix Manzin kotiin. Heidän ollessaan rukouksessa ryhmään kuuluva entinen katolinen pappi Jörg Blaurock nousi ylös ja pyytämällä pyysi ryhmän toista johtohahmoa, Konrad Grebeliä, kastamaan hänet. Tämä suoritti kasteen valelemalla, ja sen jälkeen Blaurock kastoi muut paikalla olleet.
Tätä hetkeä pidetään anabaptismin eli kastajaliikkeen syntyhetkenä. Onpa sitä kutsuttu jopa reformaation vallankumouksellisimmaksi teoksi.
Kun huomioidaan baptistista kastetta harjoittavien yhteisöjen kasvu – nykyään ne muodostavat jo protestanttien enemmistön – väitettä voidaan pitää perusteltuna. Protestanttisen kristillisyyden historiassa tapahtuma ansaitsee paikan Lutherin teesien julkaisun ja 1900-luvun alussa koetun Azusa-kadun Hengen vuodatuksen rinnalla.
Kastajat, spiritualistit ja rationalistit
Sveitsin lisäksi kastekysymys keskustelutti tuohon aikaan myös Saksassa ja kosketti jopa Lutherin lähipiiriä. Kun Luther oli vuosina 1521–22 katolilaisia paossa Wartburgin linnassa, hänen työtoverinsa Filip Melanchton joutui tekemisiin läheisestä Zwickaun kaupungista kotoisin olevan, lasten kastamisen torjuvan uskovien ryhmän kanssa. Jopa Lutherin ja Melanchtonin muutamat varhaisvaiheen työtoverit päätyivät kyseenalaistamaan lapsikastetradition.
Suomalainen kirkkohistorioitsija Kaarlo Arffman on luonnehtinut anabaptismia ”muuttuvaksi, monitahoiseksi ja hajanaiseksi” liikkeeksi. Samalla se voidaan nähdä osana laajempaa radikaalireformaatioksi kutsuttua liikehdintää, jota yhdisti tyytymättömyys reformaation pääuomaa eli varhaista luterilaisuutta ja zwingliläis-kalvinistista reformoitua kristillisyyttä kohtaan. Sana ”radikaali” tulee latinan ”juurta” tarkoittavasta sanasta radix, ja se kuvaa liikettä hyvin: haluttiin mennä kristillisyyden juurille, alkuseurakunnan malliin ja puhtauteen.
Nämä 1500-luvun ”radikaalit” voidaan luokitella karkeasti kolmeen ryhmään, joista suurimman muodostivat juuri anabaptistit. Toinen ryhmä oli organisoimattomampi spiritualistinen suuntaus, jonka piirissä niin sanottu sisäinen sana sai joskus suuremman merkityksen kuin kirjoitettu Raamatun sana. Tässä ryhmässä ei myöskään korostettu järjestäytyneen seurakunnan merkitystä samalla tavalla kuin anabaptistit tekivät.
Vaikka spiritualistitkin hylkäsivät yleensä lapsikasteen, he eivät välttämättä ottaneet uskovien kastetta: kaste oli heille ulkoisena seikkana toisarvoinen.
Kolmannen radikaalireformaation suuntauksen muodostivat inhimilliseen järkeen luottaneet niin sanotut evankeliset rationalistit. Heistä tunnetuin lienee espanjalaissyntyinen tiedemies Miguel Serveto, joka joutui roviolle Genevessä 1551 kiellettyään kirjoissaan kolminaisuusopin.
Yksipuolista tarkastelua
Termi ”anabaptismi” on alun perin kreikan uudestikastamista tarkoittavasta sanasta anabaptismos johdettu pilkkanimi. Liikkeen historiaa tutkinut baptistihistorioitsija William R. Estep on kirjoittanut: ”Heidän osansa on ollut tulla laajalti väärinymmärretyiksi, tahallisesti väärin kuvatuiksi tai täydellisesti huomiotta jätetyiksi. Ennen nykyistä sukupolvea kaikki pätevät historioitsijat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta liittyneet neljäsataa vuotta kestäneeseen [anabaptistit tuomitsevaan] kohteluun.”
Syitä tähän ilmiöön on ollut monia. Eräänä tekijänä Estep pitää sitä, että tutkimus ei aiemmin lainkaan erotellut radikaalireformaation eri suuntauksia – kuten ei osattu tehdä reformaation aikanakaan. Toiseksi Estep toteaa tutkijoiden luottaneen reformaation aikaisiin selvityksiin, jotka poleemisessa tilanteissa syntyneinä ovat puolueellisia ja epäluotettavia. Kolmanneksi poikkeustapausten merkitystä on korostettu suhteettomasti: joissakin reformaation ajan kuvauksissa anabaptismista mainitaan esimerkkinä vain vuoden 1525 talonpoikaissodan agitaattorina toiminut entinen katolinen pappi Thomas Müntzer sekä vuoden 1534 tapahtumat Münsterin kaupungissa, jossa pieni radikaaliryhmä ajoi asiaansa aseellisella toiminnalla.
Tällaisilla esimerkeillä on vain entisestään vahvistettu mielikuvaa, jonka kastajaliikkeestä alun perin loivat heidän vastustajansa.
Lisäksi anabaptistien julkikuvaa ovat värittäneet heidän joukossaan toimineet viimeisten päivien saarnaajat, kuten kirjansitoja ja kirjojen levittäjä Hans Hut sekä Lutherin suosittelemana työnsä aloittanut Melchior Hoffman. Hoffman toimi Tukholmaa myöten ja kehitti fanaattista ja apokalyptistista oppia. Hän uskoi näynomaisiin ilmestyksiinsä, nimesi itsensä toiseksi Eliaksi ja sai karismaattisena johtajana paljon seuraajia. Evankelisen toimintansa tähden arvostettu Hut puolestaan ennusti Kristuksen paluun tapahtuvan pääsiäisenä 1528. Hän voitti suuria joukkoja kastajien puolelle, vaikka tarkkaan ottaen hän ei uusinut lapsikastetta vaan ainoastaan teki kääntyvien otsaan ristinmerkin märällä sormella.
Näiden esimerkkien äärellä pitää muistaa, että koko reformaatioon liittyi voimakas kokemus lopunaikojen koittamisesta. Esimerkiksi Luther piti itseään lopunaikojen evankelistana ja kirjoitti vuonna 1522 odottavansa erään astrologisen merkin johdosta Jeesuksen palaavaan kahden vuoden kuluttua.
Lisäksi Hut ja Hoffman näyttävät edustaneen kastajienkin joukossa vähemmistöä. Mielenkiintoisen ja jyrkän kontrastin heihin loi muun muassa entinen katolinen teologian professori Balthasar Hübmaier, joka perusti uskovien kasteelle perustuvat seurakunnat Etelä-Saksan Waldshutiin ja nykyisen Tšekin alueella sijaitsevaan Nikolsburgiin. Maltillinen ja korkeasti koulutettu Hübmaier kuului niihin anabaptisteihin, jotka eivät missään vaiheessa lähteneet tekemään apokalyptisia ennustuksia. Lisäksi hän arvosteli voimakkaasti Nikolsburgiin turvaan hakeutunutta Hutia tämän ennustusten vuoksi ja sanoi tämän pettävän kansaa. Lisäksi Hübmaier suhtautui myönteisesti esivaltaan ja lailliseen järjestykseen sekä salli esivallan miekan käyttämisen kristityllekin, minkä vuoksi hän puolestaan sai osakseen arvostelua joiltakin muilta anabaptisteilta.
Nykytutkimuksen mukaan kastajien enemmistö oli kuitenkin Hübmaierin kaltaista rauhallista ja pasifismiin sitoutunutta väkeä ja kärsi epäoikeudenmukaisesti vähemmistön maineesta.
Vainottu joukko
Parhaiten anabaptistit silti muistettaneen heihin kohdistetuista vainoista. Ensimmäiset väkivaltaiset vainot kohdistuivat alussa mainittuihin Sveitsin veljiin. Heidän ”kirkollistottelemattomuutensa” johti välien rikkoutumiseen Zwinglin ja Zürichin kaupungin johdon kanssa, ja jo tammikuussa 1525 heitä vangittiin.
Alkuvuodesta 1526 kaupungin lakia muutettiin niin, että aikuiskasteesta tuli kuolemantuomiolla rangaistava rikos. Kastajaliikkeen keskeiset johtajat suljettiin niin sanottuun Noidan torniin, johon heidän oli tarkoitus kuolla ja mädäntyä. Tuntemattomat hyväntekijät kuitenkin auttoivat miehet pakenemaan, ja he jatkoivat saarnaamistaan. Viranomaiset kovensivat asteittain otteitaan haluten katkaista liikkeen etenemisen. Edellä mainittu Felix Manz oli ensimmäinen protestanttien surmaama anabaptisti. Hänet hukutettiin Zürichinjärveen.
Joillakin paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa, raadit olivat suvaitsevampia, mutta melkein kaikki ensimmäisinä kasteen saaneista surmattiin lopulta. Paikoin rangaistuksia sai oteuttaa jopa ilman oikeudenkäyntiä. Sveitsin veljien johtaja Konrad Grebel näki jo liikkeen alkuvaiheissa: ”Todella uskovat kristityt ovat lampaita susien joukossa, teuraaksi vietäviä karitsoita. He tulevat kastetuiksi ahdistuksella, hädällä, vainolla, kärsimyksellä ja kuolemalla”.
Tiukimman vainon aikaan kastettaan katuva selvisi mestauksella, kun taas katumaton poltettiin roviolla.
Se, että kastajaliikkeeseen kuuluvat muodostivat paikoitellen Sveitsissä ja Reinin laaksossa hetkellisesti jopa enemmistön, oli osin syynä siihen, että vuoden 1528 alussa koko saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa asetettiin voimaan määräys, jonka nojalla baptistisen kasteen ottamisesta rangaistaan kuolemalla.
Paikoin vainoilla myös päästiin niille asetettuun tavoitteeseen; erityisesti Saksasta kastajaliike saatiin monilta alueilta raivattua pois. Silti lopputulos ei aina ollut tavoiteltu. Alzeyn kreivin kerrotaan olleen tyrmistynyt, kun teloitukset eivät lopettaneet liikkeen etenemistä. Hän oli kysellyt: ”Mitä minun pitää tehdä? Mitä enemmän teloitan, sitä enemmän he enentyvät.”
Siellä missä kastajaliike säilyi, olemassaolo vaati yhteisöltä itseltään usein paljon mukautumista.
Uhka kirkollisille ja maallisille johtajille
Suurin osa anabaptisteista ei ollut vallankumouksellisia siinä mielessä, että he olisivat tavoitelleet yhteiskunnallista valtaa. Kirkkohistorioitsija Roland Baintonin mukaan enemmistö heistä totteli hallitusta asioissa, jotka eivät olleet heidän opinkappaleitaan vastaan. Sen sijaan he olivat tottelemattomia silloin, kun omatunto sitä vaati, mutta silloinkin he kärsivät nöyrästi, kun rangaistuksia langetettiin. Silti he – Baintonin sanoin – ”järkyttivät kirkon, valtion ja yhteiskunnan koko rakenteita”. Ja siksi heidät myös koettiin uhaksi.
Katolilaisten kirkonmiesten silmissä kastajaliike uhkasi kirkon asemaa koko valtioyhteisön kirkkona: lapsikaste oli kirkon ja valtion välisen suhteen perusta, eikä sitä saanut murentaa.
Protestanttijohtajat pitivät kastajia uhkana siksi, että he olivat huolissaan liikkeensä yhtenäisyydestä, sillä hajanaisen liikkeen ei uskottu voivan vastustaa katolisuutta.
Maallisia hallitsijoita huoletti anabaptistien pasifismi: jos heidän lukumääränsä olisi noussut merkittäväksi, silloisten eurooppalaisten kyky vastustaa turkkilaisten sotilaallista mahtia olisi vaarantunut.
Kaikesta vastakkainasettelusta ja mustamaalauksesta huolimatta monet liikkeeseen kuulumattomat aikalaiset luonnehtivat anabaptisteja hyvin myönteisesti. Arvostusta herätti etenkin heidän pyrkimyksensä elää hyveellisesti. Esimerkiksi lapsikastekäytännön itsekin kyseenalaistanut katolinen renessanssifilosofi ja teologi Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti Toulousen arkkipiispalle vuonna 1529: ”Anabaptisteja voi kunnioittaa kaikkia muita enemmän heidän viattoman elämänsä takia.”
Niin ikään roomalaiskatolinen Frans Agricola kirjoitti kastajia vastaan vuonna 1582 mutta antoi heille tunnustusta heidän elämäntyylistään: ”Mitä tulee heidän ulkoiseen elämäänsä, he ovat nuhteettomia. Ei valehtelua, petosta, riitaa, karkeaa kieltä, ei ylenmääräistä syömistä ja juomista –– [vaan] ainoastaan nöyryyttä, kärsivällisyyttä, oikeamielisyyttä, vaatimattomuutta, rehellisyyttä, itsehillintää ja yksinkertaisuutta siinä mitassa, että voisi olettaa heillä olevan Jumalan Pyhän Hengen.”
Hessenin maakreivin Filipin mukaan hän löysi enemmän hyvyyttä ”näistä niin sanotuista hurmahengistä kuin niistä, jotka ovat luterilaisia”. Filip ei myöskään sallinut alueellaan anabaptistien vainoa ja sai heistä alueelleen koko yhteisöä hyödyttäneitä kunnon kansalaisia.
Anteeksipyyntöjä ja tunnustusta
Viime vuosikymmeninä 1500-luvun osin traagisia tapahtumia on käsitelty kirkkojen välisissä ekumeenisissa keskusteluissa. Kansainvälisistä kirkko-organisaatioista ainakin Luterilainen maailmanliitto on erikseen pyytänyt anteeksi reformaation aikaan tapahtunutta vainoa mennoniitoilta ja heidän kauttaan myös muilta anabaptimista alkunsa saaneilta liikkeiltä.
Samalla muissa kirkoissa on tunnustettu varhaisten anabaptistien merkitys uskonnonvapauden esitaistelijoina ja onpa yhä useampi valmis myöntämään senkin, että heidän keskuudessaan oli oppineisuutta ja vakavasti otettavaa teologiaa.
Kaikilla onkin oppimista näiltä pioneereilta, jotka olivat valmiit kärsimään sen tähden, minkä oikeaksi ymmärsivät.
Mikä
Anabaptistien perilliset » Selkeimmin 1500–1600-lukujen anabaptistien perillisiä ovat mennoniitat, Brethenseurakunnat, hutteriitit sekä vuosisatojen takaisen elämäntyylinsä vaalimisesta tunnetut amishit. » Anabaptismin vaikutus Englannin ja myöhemmin muiden maiden baptistiyhteisöjen syntyyn oli pitkään kiistanalainen, mutta sittemmin näiden liikkeiden väliltä on löydetty historiallisia yhteyksiä. » Laajasti ottaen anabaptistien ja muiden radikaalien seuraajina voidaan pitää kaikkia yhteisöjä, jotka noudattavat baptistista kastekäytäntöä ja sille perustuvaa seurakuntanäkemystä.
Risto Kauppinen Kirjoittaja on helsinkiläinen teologian opiskelija, jonka pro gradu -tutkielma tarkasteli Balthasar Hübmaierin kasteteologiaa.
Baptistisen teologian tienraivaaja
Saksalainen Balthasar Hübmaier oli monista anabaptistiseen liikkeeseen siirtyneistä katolisista papeista tunnetuin ja teologisesti ansioitunein.
Martti Lutherin ikätoveri, teologian professorina ja Regensburgin katedraalissa pääsaarnaajana toiminut Hübmaier vastusti aluksi Lutherin uudistusvaatimuksia. Luettuaan tämän tekstejä talvella 1522–1523 hän kuitenkin kääntyi evankelisen uskon kannattajaksi. Samalla hän koki hengellisen uudistumisen.
Myöhemmin hän tunnusti eläneensä kääntymykseensä asti synnissä ja haureudessa ja olleensa pyhien kirjoitusten tohtori ilman että oli lukenut alusta loppuun yhtäkään evankeliumia tai Paavalin kirjettä. ”Millaista Jumalan Sanaa minä sitten saatoin opettaa ja saarnata?”, hän kysyi ja vastasi kysymykseensä luetellen keskiajan katolisia oppineita sekä katolisia säädöksiä ja legendoja.
Myöhemmin Zürichissä vieraillessaan hän tutustui Sveitsin reformaattoreihin, ja hänestä tuli Ulrich Zwinglin ystävä ja työtoveri. Sveitsissä Hübmaier tutustui myös moniin tuleviin anabaptistijohtajiin kuten Konrad Grebeliin.
Pako suden suuhun
Kääntymyksensä jälkeen Hübmaier omaksui vahvasti reformaation sola scriptura (yksin Raamattu) -periaatteen ja päätyi sen perusteella epäilemään lapsikastetta. Kun Grebel ja muut Sveitsin ensimmäiset anabaptistit olivat aloittaneet uskovien kasteiden toimittamisen ja joutuivat karkotetuiksi Zürichistä, Hübmaier otti kasteen eräältä heihin kuuluneelta saarnaajalta pääsiäisenä 1525.
Tämän jälkeen Hübmaier ja lapsikasteen kannattajaksi jäänyt Zwingli kävivät julkista keskustelua kirjojensa kautta. Zwingli väitti lapsikasteen olevan vanhan liiton ympärileikkauksen vastine. Hübmaier ei voinut hyväksyä tätä: hän löysi Raamatusta vain uskoon tulleiden kasteen ja vain uskovista koostuvan seurakunnan. Hän kirjoitti, ettei uskonut olevan mahdollista palata alkuseurakunnan puhtauteen, ellei kastetta ja ehtoollista aseteta oikeaan asemaansa. Hän järjesti johtamansa, Etelä-Saksan Waldshutissa toimivan seurakunnan periaatteidensa mukaisesti ja kaupungin raadin hyväksynnällä.
Opetustensa ja toimintansa vuoksi Hübmaier joutui sekä Zwinglin johtamien reformoitujen että katolilaisten vainoamaksi. Kun hän pakeni katolilaisia Zürichiin, reformoidut vangitsivat hänet. Myöhemmin, alkuvuonna 1526 he saivat kiduttamalla painostettua sairaudesta heikentyneen Hübmaierin allekirjoittamaan oppinsa peruutuksen.
Anabaptistijohtaja ei kuitenkaan lopettanut toimintaansa vaan jatkoi työtään ja perusti uskovien kasteelle perustuvan seurakunnan nykyisen Tšekin alueella sijaitsevaan Nikolsburgiin. Kaupungin paroni Leonhard von Liechtenstein omaksui hänen oppinsa, otti kasteen ja liittyi liikkeeseen, mutta Böömin kuninkaaksi valittu Ferdinand I otti tavoitteekseen tehdä anabaptismista lopun. Hübmaier vangittiin jälleen, ja koska hän ei enää perunut oppiaan, hänet poltettiin roviolla Wienin muurien ulkopuolella 10. maaliskuuta 1528.
Hänen vaimonsa, joka oli kehottanut miestään pysymään lujana tämän ollessa jo roviolla, hukutettiin kolmen päivän kuluttua.
”Kaste on enemmän kuin symboli”
Hübmaierin kasteteologia ja tapa argumentoida uskovien kasteen puolesta olivat uraauurtavia. Monista muista anabaptisteista poiketen hän ei katsonut kasteen olevan pelkkä symboli vaan näki sillä myös pelastavaa vaikutusta. Sakramentaalista raamatullisessa kasteessa ei Hübmaierin mukaan kuitenkaan ollut itse kasteen suoritus tai kastajan lausumat sanat vaan ihmisen suostuminen Jumalan kutsuun ja julkinen tunnustautuminen Jeesukseen.
Amerikkalainen kirkkohistorioitsija David C. Steinmetz on tiivistänyt Hübmaierin tahdonvapauteen perustuvaa pelastusoppia: ”Kun syntiset vastaavat evankeliumin kutsuun, Jumalan täytyy uudestisynnyttää heidät, ei heidän vastauksensa laadun perusteella vaan koska Jumala on sitonut itsensä lupauksillaan vanhurskauttamaan kenet tahansa, joka vastaa evankeliumiin.” Evankeliumin kuulemisen jälkeen otettu kaste oli Hübmaierille juuri tätä evankeliumiin vastaamista.
Viime vuosikymmeninä virinnyt kiinnostus anabaptismia kohtaan on johtanut siihen, että myös Balthasar Hübmaierin teologiasta on tehty useita tutkimuksia ja hänen teologiset ansionsa on tunnustettu yhä laajemmin.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...