Tuhansia kirkkoja suljettiin - missä vika?
Noin kuukausi sitten julkaistiin kansainvälistäkin huomiota saanut ilmoitus. Ruandan presidentti Paul Kagame oli määrännyt suljettavaksi 6 000 eri yhteisöjen kirkkoa tai seurakuntarakennusta ympäristöystävällisessä maassaan.
Sain nopeasti hyvää tarkoittavia kyselyjä ja kommentteja tapahtuneesta. Viestien sisällöt vaihtelivat ihmettelystä paholaisen kavalien juonien nuhteluihin sekä rukous- ja paastotapahtumiin kannustamiseen tilanteen korjaamiseksi.
En epäile kyseisten mielipiteiden tarkoitusta ja vilpittömyyttä. Paholaisen juonet ja petollisuushan ovat keskusteluissamme kielteisten ilmiöiden tapahtuessa. Kun asioita arvioidaan etäältä, tarvittavat yksityiskohdat kokonaisuuden ymmärtämiseksi jäävät kuitenkin usein näkemättä.
Sain tutustua seurakuntiin edelleenkin myönteisesti suhtautuvan presidentin määräyksen taustatekijöihin äskeisen Ruandan-vierailuni aikana. Kagame oli jo aikaisemmin ohjeistanut eri kirkkojen ja seurakuntien vastuullisia niiden toimitiloja koskevista tärkeistä suosituksista. Yksi asia liittyi kirkkorakennuksia ja niiden ympäristöä koskeviin puutteisiin.
Kokoontumistilojen äänentoisto oli synnyttänyt naapurustossa lukuisia jännitteitä ympäristöystävällisen vaatimustason toistuvan rikkomisen tähden. Vaikka hyvää sanomaa on syytä kaiuttaa laajalti ja kuuluvasti, se ei riitä syyksi rikkoa säädöksiä, joiden yhtenä tarkoituksena on kuuloamme suojeleva yhteinen hyvä. Huuto ja melu eivät edelleenkään lisää julistuksemme uskottavuutta.
Myös Ruandassa julkisina tiloina toimiville kirkkorakennuksille tarvittiin osallistujia suojelevat minimimääräykset. Niiden tavoitteena oli taata toimivat ja ympäristöystävälliset tilat yhteiseksi hyödyksi. Kyseisten suositusten aikaisempi toimeenpano oli laiminlyöty, kun seurakuntien ja kirkkorakennusten vastuulliset olivat priorisoineet asioita toisin.
Joillakin alueilla muun muassa toimivien käymälöjen puute synnytti tilanteita, joissa luonnolliset tarpeet tehtiin kirkkorakennusten ulkopuolelle ja pahimmillaan jätettiin naapurin tontille. Sisäisestä puhtaudesta todistamisen uskottavuus kärsi kirkkorakennusten ympärillä olevan sotkun ja löyhkän takia. Samalla siistinä tunnetun maan ympäristöuskottavuus joutui kyseenalaiseksi.
Vastikään suljettujen kirkkojen ovia on jo nyt voitu aukaista uudelleen. Ulkoisen pakon edessä seurakuntalaiset tarttuivat työvälineisiin eivätkä syytelleet syyttömiä. Nyt he voivat iloita heille annetun uuden mahdollisuuden myötä kirkkorakennuksiaan koskevasta järjestyksestä ja toimivuudesta.
Useat pastorit totesivatkin minulle, että kirkkojen tilapäinen sulkeminen oli terve muistutus aikaisemmin laiminlyödyistä yhteisistä vastuista. Niitä ei voitu enää kiertää. Oli toiminnan aika.
Toivottaessamme toisillemme Jumalan rauhaa on hyvä muistaa, että tervehdys kannustaa edelleenkin eheyteen suhteessamme Jumalaan, itseemme ja lähimmäisiimme mutta myös luontoon, jonka keskellä elämme.
Ari Joensuu
Kirjoittaja on Fida Internationalin aluejohtaja.
24/2018
Toukokuussa Coven...
