Masennus on mahdollisuus

Hengellisissä piireissä suhtaudutaan usein masennukseen oudolla tavalla: kiirehditään selittämään, ettei se ole sairaus. Ilmeisesti ihmiset, jotka näin sanovat, haluavat lohduttaa masentuneita ja sanoa, ettei sinussa ole mitään vikaa, vaikka oletkin masentunut.

Tällainen väite voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan, sillä siinä annetaan ymmärtää, että mielenhäiriöissä tai -sairauksissa olisi jotakin leimaavaa. Tällainen puhe kuitenkin vain lisää mielenterveysongelmaisten stigmaa. Mutta eihän mielen sairauksissa ole mitään hävettävää. Jos sinulla on ihottumaa, saatat sairastaa urticariaa. Jos mielesi on ahdistunut ja olet toimintakyvytön, saatat sairastaa masennusta.

Olisi jo aika tajuta, ettei masennus ole aina ulosajettava henki, pikku ongelma tai ihmistä leimaava heikkouden piirre. Se on vakavasti otettava sairaus.

Masennus voi vaihdella lievästä alakulosta vakavaan psykoottiseen masennukseen. Taipumus mielen apeuteen saattaa olla perinnöllistä, joillakin elinikäistä. Itse masennus jaetaan kolmeen luokkaan: lievä, keskivaikea ja vaikea masennus.

Lievä masennustila voi olla ohimenevä olotila, johon auttaa toiminta, ihmisten tapaaminen, lepääminen ja omien tunteitten kuunteleminen. Keskivaikeassa masennuksessa ihminen kärsii apeuden lisäksi unihäiriöistä, itsetunto-ongelmista ja erilaisista sosiaalisista häiriöistä. Vaikeassa masennuksessa eristäytyminen lisääntyy ja oireet pahenevat joskus psykoottisiksi ja sairaalahoitoa vaativiksi.

Keskivaikean ja vaikean masennuksen hyödyllisimmiksi hoitokeinoiksi ovat osoittautuneet yhdistetyt lääke- ja terapiahoidot. Käsitys lääkkeitten tunteita tukahduttavasta vaikutuksesta on vanhanaikainen. Uudet lääkkeet eivät tee masentuneista zombeja. Masennus lamaannuttaa tunnetiloja enemmän kuin uudenaikaiset hoitokeinot. Ellei masennusta hoideta ajoissa ja riittävän pitkään, se voi kroonistua.

Masentunut tarvitsee kuuntelevaa rinnalla kulkijaa, ei niinkään neuvoja. Masennus ei ole itsessään tunne, mutta se kätkee alleen tukahdutettuja tunteita, kuten riittämättömyyttä, ahdistusta, vihaa ja avuttomuutta. Masennuksesta kärsiikin usein kiltti, tunnollinen, perfektionistinen suorittaja, joka ei ole uskaltanut ilmaista suoraan kielteisiä tunteitaan. Siksi hän ei ole oppinut puolustamaan rajojaankaan ja väsyy liiallisten työ- ja tunnetaakkojen alla.

Masennus kutsuu lepoon hoitamaan omaa, vaille jäänyttä pientä lasta itsessä. Paras hoitokeino on rakkaus, pahimpia kehotus ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistyä – masentunut kun ei ole apea tahallaan. Hän kärsii usein jo ilman ymmärtämättömiä huomautuksiakin syyllisyydestä siksi, ettei jaksa olla yhtä tehokas kuin ennen.

Masennus ei ole pelkästään sairaus. Se on myös mahdollisuus. Eräs puhuja sanoi kerran, että kun olet masentunut, Jumalalla on sinulle asiaa.

Mielen väsyminen vaatii hellittämään, lepäämään ja kuuntelemaan paitsi itseä ja omia tarpeita myös Jumalan puhetta. Häntä kuulee lukemalla Raamattua. Masentunut voi lohduttaa itseään Daavidin tavoin: ”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani (Ps. 42:12).”

Salme Blomster

Kirjoittaja on Trigonos ry:n toiminnanjohtaja.