Löydetään se!

Enää kuukausi aikaa valtakunnalliseen mediamissioon, jossa Jumala ja yhteys häneen nostetaan kansakunnan puheenaiheeksi. Ei siis niitä iänikuisia hengellisten kesäjuhlien vakiojuttuja syödyistä makkarakiloista ja jätskilitroista, vaan uutisena on itse asia: Jeesus. 

Mielessäni kuvittelen jo Leppäsen Keijoa kysymässä Kymmenen uutisten lopussa, että ”jokos sinä olet löytänyt Jeesuksen, ja jos hukassa vielä on, niin sitten lähimpään missiotilaisuuteen”. Jeesuksesta puhuttaisin toreilla ja turuilla ilman että siinä kenestäkään olisi mitään outoa. 

Kyynikko sisälläni muistuttelee, että onhan noita missioita vuosikymmenten varrella ollut ja mennyt. Mikä nyt olisi toisin? Olisiko nyt kairos-aika; otollinen hetki, jolloin Jumala erityisellä tavalla toimii? Ainakin suomalaisia ovat ravistelleet hereille hengellisestä horroksesta niin korona kuin Venäjän sotaretket sekä huoli omasta ja läheisten pärjäämisestä.

        Jeesuksen lisäksi on siis syytä löytää lähimmäinen.

Samalla kun moni miettii, mihin tämä maailma on menossa, avoimuus hengellisyyttä, toki myös ylipäätään henkisyyttä, kohtaan lisääntyy. Antikvariaatin pitäjä totesi lehtihaastattelussa, ettei hetkeen muista tällaista aikaa, kun kaikki henkinen käy kaupan enkeleistä rajatietoon. 

Yksinäisyydestä kärsii jo joka kolmas suomalainen, ja kasvava trendi alkoi ennen koronaa. Erityisesti nuoret ja ikäihmiset kaipaavat ystävää, Missio haastaakin seurakuntia ja meitä itse kutakin kohtaamaan yksinäisiä ja harjoittamaan käytännön diakoniaa. Jeesuksen lisäksi on siis syytä löytää lähimmäinen.  

Missiot vaikuttavat ehkäpä eniten seurakuntien sisällä. Tapahtumia suunnitellaan ja valmistellaan yhdessä, rukoillaan niiden puolesta ja osallistutaan käytännön järjestelyihin. Mediamissio on parhaimmillaan työväline, joka rohkaisee jokaista rivikristittyä kertomaan omasta löydöstään sukulaisille, ystäville ja työkavereille. 

Ilman herättelyä evankeliointiin on suuri vaara, että poteroidumme seurakuntien sisälle mukavuusvyöhykkeellemme. Tutkimustulokset kertovat tästä karua kieltä. Vuonna 2008 kymmenen prosenttia suomalaisista oli keskustellut Jeesuksen seuraajan kanssa viimeisen vuoden aikana. Vuonna 2018 keskustelijoita oli enää kolme prosenttia! 

Vaikka koko Suomi ei vielä tällä missiolla tulisi lopullisesti evankelioitua, niin saavutus olisi jo saada jokainen seurakuntalainen liikkeelle ja avaamaan suunsa Jeesuksesta. 

Ilman meitä kristittyjä evankeliumi ei etene; niin se on ollut alkuseurakunnan ajoista lähtien. Usein ensimmäinen muutettava asia on oma asenne. Joka kerta kun kakistelee kurkkuaan puhuakseen Jeesuksesta seurakunnan ulkopuolella, tunkee mieleen ajatus, ettei siellä vastapuolella kumminkaan olla kiinnostuneita. Monesti kuitenkin huomaa jälkikäteen, että ihminen on ollut avoimempi evankeliumille kuin itse siitä kertomiseen. 

Sydämessäni rukoilen, että tuleva missio saisi olla ennen kaikkea meidän uskovien ryhtiliike evankeliointiin. Katsotaan, mitä valtakunnassa tapahtuu, kun jokainen meistä rukoilee vaikkapa viiden ihmisen puolesta joka päivä ja vieläpä kerromme heille ilosanoman Jeesuksesta. Meinaan näin itse tehdä – entäs sinä? 

Sari Essayah 

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja.