Isänpäivän ilosanomaa
Isän rooli ja isyyden ihanteet ovat aikojen saatossa muuttuneet. Onneksi niin. Menneinä vuosikymmeninä oli tärkeämpää olla kova työmies ja perheen elättäjä kuin osallistuva vanhempi. Nykyään tunnistetaan, että yhdessä jaettu vanhemmuus on kaikkien osapuolten – isän, äidin ja lasten – etu sekä oikeus, ja siksi sitä tulee tavoitella. Isyys on vastuun lisäksi suuri ilon lähde miehen elämässä.
Perheessä kuitenkin testataan armeijaa tai pörssiyritystä paremmin jokaisen miehen todellinen johtajuus. Se ei perustu käskytykseen, alistamiseen tai vallankäyttöön, vaan johtajuus ansaitaan palvelevan rakkauden ja vastuunkantamisen kautta. Itsekeskeisen kulttuurin keskellä harva mies, tuskin enää nainenkaan, uskaltaa puhua perheestä tärkeimpänä kutsumuksenaan. Myös koko miehen rooli on ristiriitaisten paineiden ja odotusten alla, tasapainoilua macho- ja pehmomiehen välillä.
Yhteiskunta toimii usein irrationaalisesti. Arkadianmäki ei ainakaan tunnu tietävän, onko isällä virkaa vai ei. Yhtäältä vaaditaan isän mahdollisuutta kasvatusvastuuseen pidentämällä isyyslomaa ja toisaalta kavennetaan isän rooli pienimmillään sukusolujen luovuttajaksi. Isän puuttuminen on edelleen peruste sekä lopettaa syntymättömän lapsen elämä että aloittaa lapsettomuutta lääkitsevät hedelmöityshoidot.
Paljon paremmin ei mene lakituvissakaan: adoptioprosessissa isän juridiset oikeudet voidaan siirtää nykyään naiselle, mutta toisaalta miehestä voi tulla elatusvelvollinen lapselle, jonka isä hän ei edes ole.
Isän merkitys läsnä olevana kasvattajana on yhtä lailla tärkeää sekä poikien että tyttöjen kehitykselle. Tutkimusten mukaan läheinen isä on tytön paras itsetunnon rakentaja ja pojan kehitykselle samaistumisen kautta tärkein miehisyyden pohja. Äitiydellä ja isyydellä on molemmilla oma erityisarvo, mutta nykypäivänä yhä harvempi lapsi pääsee nauttimaan molemmista vanhemmista. Meillä kasvaa sitten sotavuosien suurin isättömien sukupolvi.
Jumala on antanut isälle vielä erityistehtävän perheen hengellisen hyvinvoinnin huolehtijana. Sanaa harvemmin julistetaan perheen keskellä, vaan evankeliumi pikemminkin eletään todeksi. Läheisimmät näkevät keskeneräisyytemme ja syntisyytemme, anteeksipyydettävää ja -annettavaa perheen keskellä riittää päivittäin.
Maallinen isä on voinut jättää meihin monet arvet tai hän on loistanut poissaolollaan. Parhaimmillaankin hän on epätäydellinen. Ehkä juuri siksi Jeesus antoi meille kuvan Jumalasta täydellisesti rakastavana Isänä. Hän on Isä, joka tuntee lapsensa perin juurin ja kuitenkin hyväksyy heidät yhteyteensä. Hän rohkaisee ja kantaa, silloinkin kun omat voimat eivät riitä.
Isänpäivän evankeliumi on, että Jumala on jokaisen isänkin Isä, armahtaja ja anteeksiantaja!
Sari Essayah
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja.
45/2020
Helluntaikirkon t...
