Harrastin joitakin vuosia sitten sellaista ulkonäköön keskittyvää lajia kuin body fitness, joka on kehonrakennuksen serkkulaji. Vaikka lajin arki keskittyi pitkälti salilla lihasten rääkkäämiseen, päivät kuluivat ulkonäköä tarkkaillessa, ja kuului siihen myös tietynlainen muu käyttäytyminen. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa surffailu, bloggailu ja ennen ja jälkeen -kuvien postailu. Näitä ennen ja jälkeen -kuvia liikkuu netissä edelleen, ja ne ovat vieläkin kovaa huutoa.
Kuinka pinnallista. Oi turhuuksien turhuus. Puhumattakaan siitä, miten ongelmallista tällaisten viestien lähettäminen on nuorille ja hieman vanhemmillekin identiteettikriisin ja huonon itsetunnon kourissa kärsiville.
Visuaalisuudessa on todellakin voimaa, ja niin on somessakin, kun tietynlaiset kuvat vyöryvät Facebookissa omaan uutisvirtaan niin, että muuta sinne ei sitten melkein mahdukaan. Toisaalta, onhan niissä hyvääkin: ne motivoivat terveellisempiin elämäntapoihin ja harrastamaan liikuntaa. Erilaiset poseeraukset edullisista kuvakulmista huutavat kuitenkin ennen kaikkea tietynlaista kauneusihannetta ja pyytävät hyväksyntää katsojilta.
Mutta onneksi meillä uskovaisilla ei tällaisia ongelmia ole. Me emme ole niin pinnallisia, ulkonäkökeskeisiä ja kauneus- ja sometuulten ohjailtavissa olevia meren aaltoja. Emmehän? Tätä aloin miettiä yhtenä aamuna, kun mietin nykyajan, ja miksei vähän jo ”vanhankin ajan”, todistuskulttuuria. Muistan, kun itse näyttelin uskoontulon jälkeen 16-vuotiaan mörkö-Saran kasvokuvia, joissa loisti pullea naama, hieman rastoiksi muuttunut musta tukka, musta silmämeikki, valkoiset huulet ja viisi lävistystä siellä sun täällä ympäri naamaa. Ja viereen asettelin lähes meikittömän, täysin lävistyksettömän, hymyilevän, hitusen vanhemman Saran, joka oli laihtunut kymmenen kiloa. ”Tätä Jeesus tekee!” voisi joku lohkaista.
Ja moni ajatteli, että tulin paremman näköiseksi. Miehet alkoivat vislailla perään ja muutenkin kiiteltiin. Seurakunnassa kehuttiin ja muutosta ihailtiin. Silloin olin hyvilläni, mutta enää en. Koska en halua, että sisäistä muutostani arvostellaan sillä, olenko laihtunut, käytänkö vähemmän meikkiä tai ovatko sormen päät kellertävät tupakan tervasta. Nämä kuitenkin olivat monien mielestä hyviä todistuksen aiheita; ulkoiset seikat siis! Vanhoja kuvia kaivettiin esiin, jotta nähtäisiin naamasta se selvä muutos, jonka Jeesus oli tehnyt.
Enää en postaile ennen ja jälkeen -kuvia someen sillä mentaliteetilla, että katsokaa, kuinka siistin näköisen Jeesus minusta teki. Jos laitan vanhan kuvan, laitan sen aivan eri syystä. Ja jos jotakin sanoisin tuolle 16-vuotiaalle mörkö-Saralle, niin sen, että sinä olet kaunis.
Sara Saarela
Kirjoittaja on kirjailija, teologian maisteriopiskelija ja seurakunnan sekatyöläinen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...