Gazan raketit ja rauha

Gazan konfliktin räjähteet ovat paukkuneet usein lähellä kotiani. Näin kävi jälleen marraskuun puolivälissä. Lähiseudullemme tuli parin vuorokauden sisällä useita kymmeniä raketteja. Kun riennän pommisuojaan, se ei tunnu mukavalta, vaikka siihen olisi jollakin tavoin tottunutkin. Turtua noihin hälytyksiin ei voi koskaan.

Täältä on paljon hyvääkin kerrottavaa, mutta hyvät uutiset hukkuvat usein konflikteihin. Tästä huolimatta aion jatkaa myönteisten uutisten kertomista Lähi-idästä. Minulle parhaita uutisia ovat ne, kun juutalaiset ja arabit tulevat Jeesukseen uskoviksi ja alkavat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan.

Työhuoneeni on talomme pommisuoja. Konfliktien aikaan kirjoittamiset keskeytyvät, kun paritalomme toisessa puoliskossa asuvan tyttären perhe rynnii kanssamme samaan suojaan. Useat pamaukset kertovat, että raketit iskeytyivät jossakin lähellä maahan. Tai sitten Israelin torjuntaohjukset tuhosivat osan niistä ilmaan. Kun hälytyssireeni soi, meillä on 45 sekuntia aikaa suojautua.

Gazan viimeisin kriisi kärjistyi viime viikolla, kun Israelin armeija surmasi täsmäiskussa ääri-islamistisen jihad-ryhmän keskeisen johtajan, jota pidettiin päävastuullisena viime vuosien useimpiin suuriin rakettihyökkäyksiin. Jihad tarkoittaa pyhää sotaa.

Tämä sotilasisku avasi Pandoran lippaan, joka pitää yllä väkivaltaa ehkä joitakin viikkoja. Kreikkalaisen mytologian tarussa tuon lippaan aukaisu vapautti kaikki maailman vitsaukset.

Konfliktiaallon saldona Gazasta Israeliin ammutaan raketteja, joihin armeija vastaa ilmaiskuilla. Levottomuus kulkee aaltoina, eikä inhimillistä ratkaisua ole näköpiirissä. Täällä on uumoiltu Yhdysvaltojen uutta ”rauhaan pakottamisen yritystä”, mutta nyt se on lykkääntynyt suurvallan presidentinvaalien vuoksi.

Israelissa tilannetta hankaloittavat kriittiset hallitusneuvottelut. Aavistelen, että monet ovat myös unohtaneet, miten nykykriisin puhkeamista edelsi palestiinalaisten ”maltillisten” eli presidentti Mahmud Abbasin Fatah-puolueen ja Gazaa hallinnoivan ääri-islamilaisen Hamasin hallitusliiton yritykset.

Näissä politiikan kuvioissa on paljon turhia yrityksiä. Mitään todellista ei synny, jollei ole selkeästi Jumalalta saatua rauhan näkyä. Ihmisen niin sanottu oikeudenmukaisuuden vaatimus huutaa usein kostoa koston perään. Vaikka Israelissa on välillä hyvinkin pitkiä väkivallattomia jaksoja, viranomaiset ja armeija joutuvat varautumaan jatkuvasti pommi- ja aseiskuihin.

Nyt uuden väkivallan aallon masinoinut islamilainen jihad-
ryhmä pitää vihassaan pääkohteena juutalaisia, joita Koraanin opetukset syyttävät uskosta luopuneiksi.

Ihmistekoisena ponnistuksena rauhanneuvottelut tuottavat usein enemmän tuskaa kuin iloa. Väitän, että vain Raamatun armon perusta voi auttaa ihmistä rakastamaan lähimmäistä sellaisella rakkaudella, joka kantaa hetkellisiä tunnekuohuja pitemmälle. Nuo uskon perustukset eivät murru, koska ne on pultattu syvään peruskallioon, Jeesuksen opetuksiin.

Heikki Kangas

Kirjoittaja on erikoistoimittaja, joka on asunut Israelissa
vuodesta 1990 lähtien.