Vuoropuhelua aikamme tikittävimmän kellon ympärillä

- Eräs ensimmäisistä dekkarini lukeneista kertoi löytäneensä kirjasta itsensä. Se oli ehkä koskettavinta, mitä tästä kirjasta on sanottu, Timo Kyllönen sanoo.

Timo Kyllösen uutuuskirja alkoi syntyä hetkenä, jona mies pohti ääneen vaimolleen, miten

vaihtaa ajatuksensa vapaalle työpäivän vastapainoksi. Siitä alkoi matka tarinan äärelle.

– Kirjan taustalla kulkevat kristilliset arvot: lähimmäisten ja ympäristön kunnioittaminen sekä niihin liittyvä vastuullisuus, jota me kaikki kannamme.

Aihepiiriksi valikoitui ympäristö sen ajankohtaisuuden vuoksi.

– Suomen yltäkylläiset vesivarat ovat aina hämmästyttäneet minua eikä vähiten siksi, että puhdas makea vesi on jakaantunut lopulta todella epätasaisesti maailmassa.

Kyllöselle kirjoitusprosessi oli vapauttava ja rentouttava kokemus.

– Toki kirjoittaminen oli myös sitovaa ja aikaa vievää. Siitä mahdollisuudesta olen kiitollinen perheelleni eli vaimolleni ja tyttärelleni.

– Eläydyin voimakkaasti tarinaan ja henkilöhahmoihin, jotka syntyivät luontevasti. Minun ei tarvinnut erityisesti kehittää niitä, vaan hahmot luonteenpiirteineen tuntuivat olevan kuin valmiina alitajunnassani.

Arvomaailmat törmäyskurssilla

Kirjan hahmot ovat Timo Kyllösen mukaan hänen omia tulkintojaan ja mielleyhtymiään siitä, minkälaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita näemme omassa arjessamme.

– Osa niistä on hyviä, osa huonoja. Osa koskettaa tai puhuttelee syvästi, sekä hyvässä että pahassa.

– Haluan nostaa esiin erilaisten arvomaailmojen kautta niitä ilmiöitä, joita näemme ajassamme. Siinä mielessä tarinassa on kosketuspintoja omaan arvomaailmaani. Tarinan kokonaisuus on kuitenkin sataprosenttisesti fiktiivinen.

Kirja ei ole väkivaltainen murhamysteeri, vaan sen jännite syntyy erilaisten arvomaailmojen sekä vastuun ja välinpitämättömyyden törmäyksistä.

– Valitsin erilaisen lähestymistavan, koska Suomi on jo valmiiksi täynnä lahjakkaita ja hengästyttävän kiivasrytmisen tarinankerronnan taitajia. Halusin tehdä jotakin aivan muuta, Timo Kyllönen toteaa.

Tarinasta voi löytää itsensä

Kyllösen mukaan kristillinen dekkari on parhaimmillaan, jos sen henkilöhahmoista löytää kosketuspintoja omaan maailmankatsomukseen tai minäkuvaan.

– Vielä hienompaa olisi, jos lukijalle heräisi kysymys, miksi lähimmäisen ja ympäristön kunnioittaminen on kirjan hahmoille niin tärkeää, ja toisaalta niin yhdentekevä asia. Näissä teemoissahan elämme myös todellisessa maailmassa.

– Kristillisissä dekkareissa olennaista on edelleen se arvomaailma, jonka varaan kirja rakentuu. Mielestäni tämän tyylilajin polttopisteeseen kuuluu jotakin enemmän kuin pelkkä rikos, Kyllönen sanoo.

– Yksi omista suosikeistani on Terri Blacstock ja hänen Cape Refuge -sarjansa. Hän rakentaa todella kantavia ja samaistuttavissa olevia kristittyjä henkilöhahmoja, joihin lukija kiintyy.

– Saman tyylilajin mestareihin luen myös Tim LaHayen ja Jerry B. Jenkinsin, jotka ovat kirjoittaneet Raamatun mukaisista lopunajoista kertovan kirjasarjan Viimeisten päivien vaellus. Kahdentoista kirjan sarja luetaan hengelliseksi kirjallisuudeksi, mutta tyylillisesti löydän siitä samaa arvomaailmaa ja kerronnan tapaa, jonka koen myös kristillisten dekkareiden tunnusmerkistöksi.

Hanna-Kaisa Rahikainen