”Olen iloinen, että olemme uskaltaneet tehdä isoja ratkaisuja”

Fidan apulaistoiminnanjohtajaksi tänä syksynä siirtynyt Jyrki Palmi on toiminut seurakuntapastorina 18 vuotta. Vuosina 1992-2001 hän on ollut perheineen myös lähetystyössä Albaniassa ja Unkarissa. Kuva: Arto Karvonen

Työssäni minua innostaa erityisesti kansainvälisyys ja mahdollisuus olla mukana suuressa tarinassa, joka lävistää koko Fidan organisaation lähetystoreilta alkaen aina lähetyskentälle asti.

Jyväskylä on Suomen Ateena, Keski-Suomen helmi ja paras paikka asua. Pastorintyöni siellä oli palvelutyöni parasta aikaa. Saimme nähdä seurakunnan menestyvän ja kokea, kuinka meitä rakastettiin ja arvostettiin. Jyväskylän helluntaiseurakunnalla on edessään loistava tulevaisuus.

Paluu Jyväskylästä Helsinkiin ei ollut helppo. Päätös siirtymisestä oli tuskaisa mutta kuitenkin oikea ratkaisu oikeaan aikaan. Olen iloinen, että olemme vaimoni kanssa uskaltaneet tehdä elämässämme isoja ratkaisuja ja saaneet elää rikasta elämää.

Elämäni merkittävin hetki on ollut se, kun olen saanut pitää vastasyntynyttä sylissäni.

Haluaisin oppia soittamaan bassoa sekä puhumaan sujuvasti saksaa ja ruotsia.

Luin viimeksi George Werwerin kirjan Messiologia. Olen juuri saanut lahjaksi kolme lähetyskirjaa, jotka odottavat lukuvuoroaan: Aino Roinisen Koskettakaa lastani, Mirja Reinikaisen Rakas Kongoni ja William Careyn Mies joka ei antanut periksi.

Minua harmittaa avuttomuuden tunne – se, kun jollekulle tapahtuu jotakin ikävää; esimerkiksi läheinen sairastuu, eikä minulla ole mitään mahdollisuutta auttaa.

Vaimoni Annen kanssa harrastamme kävelyä, kahviloita ja kylpylöitä.

Mieluisin paikkani kotona on sauna. Minulla on kylmät sormet ja varpaat, joten voisin saunoa vaikka joka päivä.

Lastenlasten kanssa on nyt mukava puuhata kaikenlaista, kun asumme Helsingissä. Aikaisemmin näimme heitä vain harvoin, ja se harmitti.

Juoksuharrastukseni on valitettavasti vähän taantunut. Toivon, että keväällä se jälleen heräisi henkiin ja saisin juostua taas puolimaratonin syksyllä 2020.

Raamattua luen useimmiten printtiversiona.

Haaveilen siitä, että voisin olla tasapainoinen ja rakastava persoona. Haluaisin tuottaa iloa muille ja olla enemmän irti materiasta. Haluaisin myös löytää vielä inspiraation ja aikaa uuden kirjan kirjoittamiseen. En vastustaisi sitäkään, jos voisimme vielä tehdä ulkomaantyöjakson lähetystyön saralla.

Jeesus on minulle rakastava taivaan Isä. En ole koskaan epäillyt hänen rakkauttaan minua kohtaan.

Marika Anttila