Vääräoppinen tiedemies

Harva yhteiskuntatieteilijä on sytyttänyt kulttuurisodan liekkeihin yhdellä akateemisella artikkelilla. Mark Regnerus teki sen kesäkuussa 2012.

Ennen Regneruksen tutkimusta Amerikan akateemisessa maailmassa pidettiin lähes selvänä, että perheissä, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, lasten elämänlaatu ei oleellisesti poikennut heteroperheiden tilanteesta. Jos poikkesi, ongelma löydettiin ympäristön homofobiasta.

Texasin yliopiston yhteiskuntatieteiden professorina työskentelevä Regnerus epäili. Outona hän piti etenkin tutkimustuloksia ja väitteitä, joiden mukaan tietyissä tilanteissa oli lapselle eduksi, että vanhempi ja sijaisvanhempi olivat samaa sukupuolta.

Epäilylle oli aihetta. Jopa 26 eri tutkimusta perustui aineistoon, jossa seurattiin 78 lesbopariskunnan lasten kehitystä 25 vuoden ajan. Nämä lesboäidit olivat valkoisia, korkeasti koulutettuja naisia, joita etsittiin tutkimukseen muun muassa poliittisesti motivoituneista lesbojen tapahtumista.

Koska etnisyys ja koulutustaso ennakoivat elämänlaatua, ei ollut ihme, että nämä lapset voivat varsin hyvin. Lisäksi lasten ollessa pieniä tutkijat perustivat tuloksensa äitien näkemyksille lastensa kasvusta.

– Nämä 78 ovat epäilemättä Yhdysvaltain lainsäädännön historian vaikutusvaltaisimmat lapset, Regnerus toteaa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan Yhdysvalloissa viime vuonna.

”Roskatiedettä”

Regnerus tiimeineen päätti heittää verkot laajemmille vesille. 15 000:n satunnaisesti valitun 18–39-vuotiaan amerikkalaisen joukosta haastateltiin lopulta 2 988:aa henkilöä. Näistä 248 oli sellaisia, joista ainakin toisella biologisella vanhemmalla oli tai oli ollut suhde samaa sukupuolta olevaan henkilöön.

Tutkimusraportti julkaistiin arvovaltaisessa Social Science Research -journaalissa. Tulokset eivät pyydelleet anteeksi. Verrattuna biologisten, ei-eronneiden vanhempien lapsiin lesbosuhteessa olleiden äitien lapset muun muassa tarvitsivat suhteellisesti useammin sosiaalitukea ja terapiaa, pärjäsivät huonommin koulussa ja kokivat kasvukotinsa turvattomammaksi. Nämä lapset kärsivät myös masennuksesta, käyttivät marihuanaa ja syyllistyivät rikoksiin tilastollisesti useammin kuin biologisten vanhempien kodissa kasvaneet lapset. Samanlaisia ongelmia oli lapsilla, joiden isällä oli ollut homosuhde.

Anteeksipyytelemättömiä olivat myös tutkimuksen kriitikot. ”Hevon***aa”. ”Roskatiedettä”. Haukkuihin yhtyi Amerikan psykologiyhdistys sekä muita yhteiskuntatieteilijöitä.

Regnerusta syytettiin myös tieteen vääristelystä. Texasin yliopisto penkoi tutkimuksen perin pohjin, mutta mitään kyseenalaista ei löytynyt.

Moni piti ongelmallisena sitä, että tutkimuksen ”lesboäideistä” ja ”homoisistä” vain harvat olivat olleet pitkässä parisuhteessa. Useimmat olivat yksinhuoltajia, eronneita vanhempia sekä isä- ja äitipuolia.

Koska erojen ja sijaishuoltajuuksien tiedetään horjuttavan lapsen kehitystä, kriitikoiden mukaan oli epäreilua verrata epätasapainoisessa ympäristössä kasvaneita ehjien perheiden lapsiin. Se oli kuin vertailisi omenia appelsiineihin.

– Olen kuullut paljon omenista ja appelsiineista viime aikoina, Regnerus sanoo ja nauraa.

– Kuulemma perheiden epätasapainoisuus olisi tutkimuksessa pitänyt eristää muista tekijöistä. Mutta minun mielestäni se on keskeinen osa ilmiötä.

Regnerus tarkoittaa, että samaa sukupuolta olevat pariskunnat esimerkiksi eroavat tilastollisesti paljon useammin kuin heteroparit. Muutkin tutkijat myöntävät ilmiön, mutta monet uskovat tasa-arvoisen avioliittolain ja ilmapiirin muuttumisen hyväksyvämmäksi parantavan tilanteen tulevaisuudessa.

– En näe mitään syytä ajatella näin, Regnerus toteaa.

– Tiedämme esimerkiksi, että homomiesten parisuhteet ovat usein avoimia suhteita, joissa ei tarvitse olla seksuaalisesti uskollinen. Meillä ei ole hajuakaan siitä, miten tämmöinen vaikuttaa lapsiin.

Avioliittokäsitys vääristynyt myös heteroilla

Regneruksen mielestä olisi ollut kiinnostavaa verrata vakinaisessa homoseksuaalisessa suhteessa olevien lapsia biologisten vanhempien lapsiin. Mutta 298 hengen joukosta löytyi esimerkiksi vain kuusi henkilöä, joiden äiti oli ollut naisystävänsä kanssa yli kymmenen vuotta. Näin harvan tapauksen pohjalta ei voisi päätellä mitään.

– Lisäksi olin kiinnostunut siitä, mikä perhemalli on paras lapselle.

Akatemiassa on tapana esittää väitteet vääriksi toistamalla tutkimus. Regnerusta kritisoivista yhteiskuntatieteilijöistä kukaan ei sitä ole tehnyt. Regneruksen mukaan tutkiminen on tosin vaikeaa, koska kyse on äärimmäisen pienestä osasta väestöä.

Toisaalta jos ilmiö on niin pieni, onko tasa-arvoisen avioliiton laillistamisella niin tuhoisat vaikutukset länsimaiselle yhteiskunnalle kuin sen vastustajat ennustavat?

– Laki muuttaa avioliiton merkityksen kaikille, Regnerus painottaa.

– Se antaa signaalin, että sukupuolieroilla ei ole enää merkitystä avioliitossa, että heteroseksuaalinen yhteys ja jälkeläisten saaminen ei ole enää avioliiton ytimessä.

Tutkijan mukaan heteroseksuaaliset suhteet ovat jo pitkään kulkeneet tähän suuntaan: avioliiton ulkopuolinen seksi, eroamisen yleisyys ja päätös olla hankkimatta lapsia ovat tehneet avioliitosta pelkän romanttisen vaihtokaupan.

Tasa-arvoinen avioliittolaki on siis osa laajempaa avioliittokäsityksen murenemista.


Lari Launonen