Panostusta työhyvinvointiin Sotkamossa – rooleja ja rooliristiriitoja

Vuokatinrannassa pidettiin jo 11. seurakuntien työhyvinvointipäivä. Mukana oli nelisenkymentä osallistujaa. (Kuvat Kari Korhonen)

18.11.2023 | Raili Holappa

Sotkamon Vuokatinrannassa kokoontui lauantaina 11.11.2023 nelisenkymmentä seurakuntien vastuunkantajaa jo perinteeksi muodostuneeseen Kainuun työhyvinvointipäivään. Tällä kertaa teemana oli ”Yhdessä olemme enemmän”. Opettajana oli työterveyspsykologi, psykoterapeutti, työnohjaaja Marita Hietala Kouvolasta.

Vapaus tulee armon ymmärtämisen kautta.

Marita johdatteli osallistujia pohtimaan yhdessä toimimisen iloja ja haasteita. Perustana on, että seurakunta on tehtäväsuuntautunut ryhmä, jonka tarkoitus on voittaa sieluja ja jonka jäsenet toimivat toinen toistaan tukien yhdessä. Jokaisen meistä on tärkeä löytää lahjoihimme perustuva palvelutehtävä seurakunnassa.

Yksin ja pareittain mietimme Korinttolaiskirjeen 12. luvun pohjalta, mikä kehonosa itse kukin kokee olevansa seurakunnassa ja mitä se tarkoittaa oman palvelutehtävän kannalta. Tästä jatkoimme vuorovaikutuksen myytteihin ja ryhmän kehittymisen vaiheisiin. Marita valaisi kaikkia asioita hienosti tuomalla ne osaksi seurakuntaelämää käytännön esimerkkien avulla.

Iltapäivän opetusosuudessa pohdimme rooleja, otettuja ja meille annettuja, sekä rooliristiriitoja. Osallistujien joukosta kuusi vapaaehtoista pääsi improvisoimaan erilaisia rooleja pienessä harjoituksessa.

Lopuksi Marita esitteli ns. false self -ilmiötä, jossa kadotamme itsemme, kun yritämme olla kuin toiset ja noudattaa ihmisnormeja. Galatalaiskirjeestä löytyi tähän tilanteeseen opastusta. Se, että vapaus tulee armon ymmärtämisen kautta, oli ajatus, joka jäi päivän lopuksi puhuttelemaan meitä.

Me jokainen vaikutamme siihen, millainen ilmapiiri seurakunnissamme vallitsee.

Tämä oli jo yhdestoista peräkkäinen syksy, kun Kainuun ja Koillismaan alueella on järjestetty työhyvinvointipäivä. Tiedossamme ei ole, että jossakin muualla Suomessa olisi järjestetty vastaavia päiviä säännöllisesti joka vuosi.

Päivään on kutsuttu niin palkattuja kuin vapaaehtoisia vastuunkantajia. Monet alueemme seurakunnista ovat pieniä, ja palkattuja työntekijöitä on vain muutamassa seurakunnassa. Näin ollen päivä on ollut käytännössä avoin kaikille halukkaille.

Hyvinvointipäivän suunnittelusta ja järjestelyistä on vastannut TYHY-tiimi, johon kuuluu asialle omistautuneita seurakuntalaisia Kajaanista, Sotkamosta ja Vaalasta. Joukossa on työnohjaajia, terapeutteja ja seurakuntien vanhimpia. Meitä kaikkia yhdistää pyrkimys pitää huolta siitä, että seurakunnan eri tehtävissä toimivat kokevat tulevansa kuulluiksi, olevansa merkityksellisiä toimijoita ja voivansa vaikuttaa omaan työhönsä.

Unohtaa ei sovi myöskään sitä, mikä merkitys on päivän tarjoamalla mahdollisuudella tavata sisaria ja veljiä toisista seurakunnista ja olla kerrankin itse palveltavana mielenkiintoisten keskustelujen ja hyvän ruoan äärellä.

Päivät ovat koostuneet opetustuokioista, joita ovat pitäneet niin tiimiläiset ja omien seurakuntien muut toimijat kuin vierailevat opettajatkin. Vuosien mittaan on pohdittu mm. omaa työssä jaksamista, vuorovaikutusta ja palautetta, osallisuutta ja kutsumusta.

Kulloistakin teemaa on käsitelty opetustuokioiden lisäksi pienryhmissä keskustellen ja myös toiminnallisesti. On jaettu omia ajatuksia ja huolia ja rukoiltu yhdessä. Vuokatinrannan rauhoittava ympäristö on tarjonnut upean kehyksen päivälle.

Palaute hyvinvointipäivistä on ollut myönteistä, ja päiviä on aina toivottu jatkettavan. Palautteissa on tullut esille erityisesti se seikka, että omissa seurakunnissa ei pidetä esillä niitä teemoja, joihin hyvinvointipäivät keskittyvät, ja niiden pohtiminen ja rukoileminen yhdessä on koettu tärkeäksi ja hoitavaksi. On toivottu myös, että teemoihin voitaisiin palata omissa seurakunnissa.

Seurakunnat ovat mahdollisuuksiensa mukaan maksaneet omiensa osallistumisen. Sekin on yksi tapa osoittaa arvostusta vastuunkantajille, jotka ovat usein jo vuosia tai vuosikymmeniä uskollisesti palvelleet omassa tehtävässään seurakunnan keskellä.

Kokemuksemme perusteella haluamme rohkaista seurakuntia panostamaan työhyvinvointiin ja löytämään sopivat ratkaisut käytännön toteutukseen. Työntekijät ja vastuunkantajat ovat seurakunnissa niin tärkeä voimavara, että heistä kannattaa pitää huolta. Yksi päivä kerran vuodessa ei varmasti riitä, vaan työhyvinvoinnista on huolehdittava arjen työssä.

Seurakunta on työyhteisö, jossa on omat ilonsa ja haasteensa, jotka on huomioitava ja hyväksyttävä. On äärimmäisen tärkeää, että meillä on seurakunnissa olemassa rakenteet ja käytännöt, jotka mahdollistavat työhyvinvoinnista huolehtimisen. Seurakunnan johdolla on päävastuu, mutta me jokainen vaikutamme seurakunnissamme siihen, millainen ilmapiiri siellä vallitsee ja millaista meidän kanssamme on työskennellä.

Kysytään toistemme kuulumisia, kuunnellaan aidosti toisiamme, autetaan, tuetaan ja iloitaan yhdessä. Ollaan oikeasti Jumalan perhettä!

Kirjoittaja on työnohjaaja (HELP ry, STOry).