Kangasniemeläiselle poikamiehelle Aatu Pynnöselle ilmoitetaan profetian kautta, että
tulevaisuudessa yksi hänen lapsistaan lähetetään viemään sovituksen sanomaa
kaukaisille kansoille. Myöhemmin Pynnönen avioituu, ja profetiassa luvattu
lapsi, tytär Mirja Pynnönen, syntyy perheeseen vuonna 1924.
Näin sai alkunsa kansainvälisestikin
poikkeuksellinen lähetystie.
Äitinsä opastuksella Mirja koki
uudestisyntymän kansakouluiässä ja alkoi kertoa Jeesuksesta
koulutovereilleen. Hän oli hyvin määrätietoinen ja perusti koulutovereiden
kanssa välitunneilla toimivan rukousryhmän. Kohta siihen kuului 12 tyttöä,
vaikka ryhmäläisiä asian vuoksi kiusattiinkin.
Jo nuorena Mirja janosi Pyhän Hengen
täyteyttä ja rukoili asian puolesta kiihkeästi. Erään kerran lattiaa
lakaistessaan hän sai henkikasteen ja ylisti Herraa uusin kielin. Hänet
valtasi ilo ja rohkeus todistaa kaikille.
Ollessaan 17-vuotiaana myymässä
joululehtiä Mirjan sisimmässä alkoi kummuta laulun sanoja: ”Jos minne katson,
kaikkialla nään vainiot vaalenneina elopellon…” Myöhemmin sanoituksesta tuli
tunnettu lähetyslaulu.
Kun lähetyssaarnaaja Toimi Yrjölä piti Kangasniemellä kokoussarjan, Mirjan
lähetyskutsu vahvistui entisestään.
Pula-ajan lähetyskurssilla
Pynnösen perheen äiti oli kuollut huhtikuussa 1944, ja seuraavan
vuoden tammikuussa Mirja lähti Helsinkiin Yrjölän järjestämälle
lähetyskurssille. Sodan jälkeinen pula-aika merkitsi kurssilaisille uskon
varassa elämistä, ja usein paastorukouksiin saatiinkin ihmeellinen vastaus.
Kesälomalla Mirja sai isältä käyttöönsä
lahnaverkot. Ystävänsä Aili Kääriäisen kanssa hän sai suuria lahnoja, joita he suolasivat isoihin
pyttyihin. He keräsivät myös sieniä ja puolukoita lähetyskurssia varten.
Eräänä päivänä kurssilla pidettiin taas rukous-
ja paastopäivä. Profetioiden joukossa tuli sanoma, joka koski Mirjaa: ”Herra
lähettää kurssilaisista nuorimman ensimmäisten joukossa.”
Sanoma toteutui erikoisesti. Helsingin
Saalem-seurakunta oli lähettämässä lähetystyöntekijöitä Kiinaan. Laivapaikat
oli varattu Yrjölän perheelle sekä kolmelle yksinäiselle lähetille: Aira Kolkalle,
Helvi Taposelle ja Fia
Kuituselle. Fian äiti kuitenkin sairastui,
eikä Fia voinutkaan silloin vielä lähteä. Niinpä seurakunnanjohtaja Eino Manninen valitsi
21-vuotian Mirjan hänen sijaansa.
Uusi nimi amerikkalaisilta
Lähtöpäivä
13. maaliskuuta 1945 oli aurinkoinen. Suuri joukko Saalem-seurakuntalaisia oli
Helsingin juna-asemalla lähettejä saattamassa. Myöhemmin samana päivänä,
illan jo hämärtyessä he nousivat laivaan Turun satamassa.
Ryhmän matka suuntasi Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin.
Helvi Taponen ja Mirja Pynnönen jäivät San Franciscoon yhdeksäksi kuukaudeksi
piikomaan kerätäkseen matkarahoja, sillä Suomen Pankki ei vielä silloin
myöntänyt matkarahoja ulkomaille. Amerikkalaiset eivät osanneet lausua
Mirja-nimeä vaan sanoivat aina ”Mirjam”. Se jäikin
hänen pysyväksi kutsumanimekseen.
Päästyään seuraavana
vuonna Pekingiin Mirjam, Aira Kolkka ja Helvi Taponen menivät kielikouluun.
Heidän rahansa loppuivat kuitenkin kesken opiskelun. Nöyrtyneenä Mirjam lähti
rehtorin puheille ja kertoi, ettei heille kolmelle tullut mistään kannatusta
ja että he olivat toimineet vain uskon varassa.
Rehtori oli
huomannut naisten opiskeluinnon ja oli salaa kuunnellut seinän takaa heidän
palavia rukouksiaan. Hän lupasi, että he saavat opiskella kiinaa ilmaiseksi
niin paljon kuin tahtovat, kunhan eivät kerro toisille.
Innokkaasti nuori
suomalaiskolmikko opiskelikin ja oppi hämmästyttävän nopeasti. Eri maista
tulleet opiskelijat vaikeroivat vaikeita kiinan äänteitä ja ihmettelivät
suomalaisten nopeaa edistymistä.
Luoteja vuoteessa
Ping Yin vuoristokaupungista tuli
Mirjamin, Helvi Taposen ja Kerttu Sopasen yhteinen työkohde. Asukkaiden kiireettömyys, epärehellisyys ja
asioiden monimutkaisuus oli kärsimättömille ja suoraluonteisille
suomalaisille koettelemus; keskustellessa asioita ei saanut sanoa suoraan.
Joitakin kiinalaisia
kääntyi kristinuskoon, ja heidät kastettiin läheisessä joessa, mutta sitten
rosvot lähestyivät kaupunkia. Mirjam sairastui lavantautiin, ja hänet vietiin
sairaalaan. Tauti koituikin koko sisarkolmikolle pelastukseksi, sillä heidän
poissa ollessaan rosvot olivat hyökänneet ja tulittaneet kiivaasti kaupunkia.
Jopa Mirjamin vuoteelta löytyi luoteja.
Sitten Maon julmat sotilaat valtasivat maan, ja suomalaiset lähetit joutuivat
pakenemaan. Oli vuosi 1948, ja Mirjam oli silloin 24-vuotias. Hän myi äitinsä
vanhan ulsterin ja lehmännahasta tehdyt saappaat. Näin hän sai kokoon rahat
Thaimaan viisumiin. Lentoliput saatuaan lähetit lensivät Thaimaan Bangkokiin.
Riksan kyydistä nauttien he saapuivat lähetystyöntekijöiden Jukka ja Irja Rokan asunnolle.
Thaimaassa Mirjam
vieraili puhumassa myös kiinalaisissa seurakunnissa. Kerran hän oli saarnaamassa
maalattiaisessa rukoushuoneessa eikä huomannut erittäin myrkyllistä ”sadan askeleen
käärmettä” lattialla. Eräs mies löi käärmeen kepillä kuoliaaksi.
Mirjamin aiemmista
työtovereista Anna Ekroos jäi pitkäksi aikaa Manner-Kiinaan. Hänet
tuomittiin useita kertoja kuolemaan, mutta aina Jumala pelasti hänet.
Lisää sairastelua – ja takaisin kentälle
Mirjam oli viettänyt Manner-Kiinassa
kolme vuotta, ja myös Thaimaassa hän ehti olla kolme vuotta, ennen kuin hän
sairastui tuntemattomaan trooppiseen tautiin. Se pakotti hänet Suomeen
lomalle.
Helsingin Saalemissa
Eino Manninen puhkesi itkuun Mirjamin nähdessään; niin surkeaan kuntoon tämä
oli laihtunut.
Lempäälän
parantolassa Mirjam sai hyvää hoitoa. Sitten professori Aapeli Saarisalo kutsui hänet perheensä luo toipumaan
ilmenneestä selkävaivasta. Sairaslomavuoden päätyttyä Eino Manninen ei
uskaltanut lähettää hentoa Mirjamia uudelleen kentälle. Keski-Suomen
helluntaiseurakunnat ottivat hänet kuitenkin lähetikseen – helluntaivaikuttajien
Ensio Mustosen ja Uuno Palosen suosituksesta –, ja Mirjam siunattiin Taiwanin-työhön vuonna
1954.
Mirjam pääsi asumaan
Helvi Taposen ja manner-Kiinasta Taiwanille siirtyneen Anna Ekroosin luokse
Toufenin kaupungin lähistölle. Lähetystyöntekijäaviopari Tapani ja Lea Kärnä olivat työskennelleet läheisessä Chunanin
kaupungissa noin vuoden ja perustaneet sinne seurakunnan. Sisaret tekivät
lähetystyötä sekä Toufenissa että Chunanissa. He pitivät kokouksia myös
kolmensadan hengen teltassa, ja paljon ihmisiä lähti seuraamaan Jeesusta.
Eräässä vaiheessa
kuulijoiden joukkoon ilmestyi tatuoituja vuoristoheimolaisia, entisiä ihmissyöjiä.
Mirjam lähti tulkin kanssa Tarokovuorille julistamaan heille evankeliumia.
Kerran nuotion ääressä puhuessaan kansanjoukolle Mirjam joutui
kuolemanvaaraan: vihamieliset joukot piirittivät heidät ja yrittivät kivittää
Mirjamin hengiltä. Komissaarin lähettämät sotilaat ehtivät kuitenkin hätiin ja
vangitsivat kivittäjät, ja Mirjam selvisi säikähdyksellä.
Näistä ja muista Mirjamin seikkailuista
kerrotaan hänen elämäkertateoksessaan Maon saappaan alta Taiwaniin (Kangasniemen
helluntaiseurakuntayhdistys, 2007).
Myöhemmin uskoon tulleet kiinalaiset
läheisestä Tung Shistä pyysivät Mirjamia heidän luokseen julistamaan
evankeliumia. Pioneerityö oli Mirjamille ominta tehtävää, ja hän lähti sinne
mielellään. Hän aloitti työn homeisessa kokoushuoneessa, ja todennäköisesti
tuon työympäristön vuoksi hänelle kehittyi astma.
Aikaa myöten Mirjam sairastui myös jaloistaan
ja joutui loppuiäkseen turvautumaan kyynärsauvoihin. Omista vaivoistaan
huolimatta Mirjam sai vastauksena esirukouksiinsa nähdä suuriakin
ihmeparantumisia.
Tehtävä jatkuu Pohjolassa
Päästyään sairaseläkkeelle vuonna 1978
Mirjam sai uudet tehtävät Jumalan tarkalla aikataululla. Paluu Taiwanilta
Suomeen tapahtui Ruotsin kautta, missä oli käyttöä hänen kiinan taidoilleen
vietnamilaispakolaisten joukossa.
Ruotsissa vierähti vuosi. Sitten oli
edessä viiden vuoden sairastelujakso, joka oli samalla valmistelua tuleviin:
vuodet 1985– 1990 veivät Mirjamin kolmeen eri otteeseen Kiinaan, Taiwanille ja
Australiaan.
1990-luvun alussa Mirjamin palvelutyössä
tuon kaukaisen kansan – kiinalaisten – parissa kääntyi jälleen uusi lehti.
Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella asui paljon kiinalaisia opiskelijoita,
ja heidän parissaan tehtiin evankeliumin työtä. Eräänä kesänä Jorma ja Anneli Lahikainen, Eila Pelkonen ja Mirjamin työtoveri Helvi Taponen kokosivat kiinalaisia
leirille Pisminniemeen Kangasniemelle. Leiri sai jatkoa seuraavana kesänä, ja
parhaimmillaan leirillä oli 120 kiinalaista. Oli vaikuttava näky, kun Mirjam
kävelykeppeihin nojaten julisti evankeliumia kiinaksi iltanuotiolla keskellä
savolaismetsää.
Noiden leirien myötä Helsinkiin syntyi
kiinalainen seurakunta.
Näky Raamatuista
Tällä vuosituhannella Mirjam Pynnönen ei
sairastelujen vuoksi juuri päässyt liikkumaan kodistaan. Jumalalta saatu näky
kiinalaisista ei kuitenkaan haalistunut. Niin mannerkiinalaiset kuin
taiwanilaiset olivat joka päivä rukouslistalla.
Mirjamin vuoteen vierellä seinällä oli
Kiinan kartta. Kerran 1990-luvun alussa kartan äärellä rukoillessaan hänelle
sanottiin näyssä, että Suomesta viedään Raamattuja Kiinaan Venäjän reittiä
myöten.
Kun Mirjam myöhemmin kertoi tästä
näystään Avainmedian (silloisen Avainsanoman) toiminnanjohtajalle Jouko Rajalalle, järjestö päätti aloittaa
kiinankielisten Raamattujen painamisen ja viemisen Venäjän kautta Kiinan
seurakunnille. Toiminta oli luontevaa jatkoa Avainsanoman Venäjällä tekemälle
raamattutyölle, ja käytännön kuljetusjärjestelyistä huolehtivat juuri
venäläisuskovat.
Erityinen sydämenasia Mirjamille oli
Kiinan Yannanin maakunnassa tehtävä raamatunkäännöstyö paikallisille
vähemmistökielille.
Rakas äitihahmo
Mirjamin yhteydenpito Taiwanille niihin
seurakuntiin, joita hän oli perustamassa 50–60 vuotta sitten, jatkui tämän
vuoden syksyyn saakka. Seurakuntien pastoreita ja seurakuntalaisia vieraili
Kangasniemellä muutaman vuoden välein. Jo se toimii osoituksena siitä, että
Mirjamin työtä pidetään siellä yhä suuressa arvossa.
Ja niin sitä on arvostettu myös muista
maista kotoisin olevien Kiinan- ja Taiwanin-lähettien keskuudessa. Hänen
elämäntyönsä on merkittävä millä tahansa mittarilla mitattuna.
Marraskuun 23. päivä Mirjam Pynnönen
muutti Taivaan kotiin. Nyt ruhtinatar on perillä juhlapöydässä. Yli 70 vuotta
kestänyt palvelustehtävä on päättynyt ja voittopalkinto saavutettu. Mirjamin
valoisa, uskonhenkinen elämä kertoi Suuren Mestarin uskollisuudesta.
Kiitollisina siunaamme Mirjamin muistoa
yhdessä sisarusten, läheisten ja kaikkien teidän kanssa, jotka tunsitte hänet.
Mirjam Pynnösen siunaus pidetään
Kangasniemen helluntaiseurakunnassa 20. tammikuuta 2018 klo 12.00, ja
muistotilaisuus sen jälkeen Kangasniemen kirkon seurakuntasalissa.
Ruokailusta johtuen toivotaan ennakkoilmoittautumista sähköpostilla
jorma.lahikainen@ gmail.com tai puhelimitse 0400 506 665, 040 739 8540.
Mirjamin toivomuksesta pyydetään kukkatervehdysten sijaan tukemaan Kiinassa
tehtävää vähemmistökansojen raamatunkäännöstyötä:
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...