Mahdoton tehtävä? - Miten kasvattaa nykyajan lapsista ja nuorista tasapainoisia Jumalan miehiä ja naisia?
Anniina Jakonen
Nykyään lapset ja nuoret kasvavat vaativammassa ympäristössä kuin koskaan aiemmin. Maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla, perheen yhteinen aika on vähäistä ja arvot monella tavalla rikkinäisiä. Koulun, epävarman tulevaisuuden ja median aiheuttama henkinen kuormittavuus lisäävät taakkaa.
Miten me vanhempina, kasvattajina ja lähimmäisinä voisimme taata nuorelle sukupolvelle tasapainoisen kasvun ja kehityksen, terveen uskon ja turvallisen ympäristön?
Anna turvaa. Yksinkertaisimmillaan kasvatus on huoltajana toimimista. Se tarkoittaa lapsen ja nuoren perustarpeista, kuten ruoasta, vaatetuksesta, levosta, virikkeistä, ulkoilusta ja puhtaudesta, huolehtimista. Huoltajalla on vastuu myös rahankäytöstä ja sen tasapainoisesta opettamisesta lapselle.
Tarpeiden täyttymisen myötä lapselle syntyy perusturvallisuuden tunne. Vuorovaikutussuhteiden ja huolenpidon myötä lapsi peilaa kokemustaan myös rakastavaan ja huolehtivaan taivaan Isään.
Aseta rajat. Kasvuun ja kehitykseen vaikuttaa olennaisesti myös terveiden rajojen asettaminen. Usein vapaan kasvatuksen saaneet aikuiset surevat sitä, että rajaton lapsuus tuntui yksinäiseltä ja turvattomalta. Lapsi tarvitsee läpi elämänsä sekä rakkautta että rajoja. Murrosiässä rajat ovat erilaisia kuin vauvavaiheessa, mutta niiden merkitys ei vähene.
Aikuisen tehtävänä on huolehtia lapsen fyysisestä koskemattomuudesta, terveestä vuorokausirytmistä ja sääntöjen noudattamisesta. Tasapainoinen kasvattaja osaa asettaa terveet rajat myös itselleen ja sanoa tarpeen mukaan ei. Tähän hän opettaa myös lastaan.
"Tärkein kasvattajan tehtävä on rakastaminen."
Ohjaa ihmissuhteisiin. Kukaan ei voi kasvaa tasapainoiseksi yksin. Meidät on luotu yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa, tarvitsemme toisiamme. Kunnon kasvattaja onkin myös ihmissuhdeosaaja, joka auttaa lasta ja nuorta kasvamaan terveeseen vuorovaikutukseen yhdessä toisten kanssa.
Kasvattaja on keskustelija, kuuntelija, ristiriidoissa auttaja, kannustaja, erilaisten tunteiden hyväksyjä sekä anteeksiantamisen ja -pyytämisen malli ja opettaja. Hän tukee itsenäisyyttä ja on tasapuolinen kohtelija sekä lapsen ihmissuhteiden vaalija niin perheessä kuin sen ulkopuolella.
Seurakunta on parhaimmillaan lapselle oiva ihmissuhteiden kasvualusta. Ryhmässä toimiminen, erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa oleminen ja joukkoon kuuluminen opettavat lapselle paljon. Pyhäkoulut, kerhot, leirit ja retket voivat olla ensimmäisiä itsenäistymisen askelia. Samalla lapsi saa laajentaa turvallisten aikuisten ja kaverisuhteiden verkostoaan, tutustua nuoriin ja vanhuksiin ja olla osa yhteistä joukkoa.
Valmenna elämään. Jokainen meistä on vaikutuspiirissään oleville lapsille ja nuorille myös eräänlainen elämäntaidon valmentaja. Siihen kuuluu arkielämän taitojen opettelua lusikalla syömisestä autolla ajamiseen. Se sisältää oikean ja väärän oppimista valintatilanteissa, arvojen välittämistä, tapojen opettamista, perinteiden vaalimista, sosiaalisten taitojen oppimista sekä luonnon ja ympäristön kunnioittamista.
Aikuinen on lapselle mallin antaja, olipa tämä tiedostettua tai ei. Nämä mallit seuraavat lapsen elämässä helposti niin parisuhteeseen kuin työelämäänkin. Niistä on toki mahdollista opetella pois, mutta helpommalla pääsee, jos mallit ovat hyviä ja myönteisiä – ja siinä onkin kasvattajille melkoinen vastuu.
Rakasta täysillä. Kaikkein tärkein kasvattajan tehtävä on kuitenkin rakastaminen.
Kukaan ei kasva tasapainoiseksi ilman rakkauden kokemusta. Rakastava kasvattaja osaa lohduttaa, puhaltaa haavaan, nostaa syliin ja kannustaa kentän laidalla. Hän katsoo silmiin ja hymyilee, puhuu rohkaisevia sanoja, antaa hellyyttä, myötäelää lapsen iloissa ja suruissa.
Hän suojelee, hyväksyy ja huomaa nuoren hyvät puolet silloinkin, kun ne peittyvät teiniangstin taakse. Tällainen kasvattaja osaa rakastaa terveesti ja runsain määrin paitsi toista myös itseään. Samalla hän on lapselle ja nuorelle malli Jumalasta, jonka rakkaus ei koskaan lopu.
Kukaan meistä ei onnistu kasvatuksessa tai rakastamisessa täydellisesti. Ihmisyyteen kuuluu, että teemme virheitä. Se on tärkeää osata myöntää sekä itselle, lapselle että Jumalalle. Kasvattajinakin saamme onneksi elää armon, anteeksiantamuksen ja uusien mahdollisuuksien varassa, esirukousten kannattelemina. Saamme turvata ainoaan täydelliseen Isään, omaan kasvattajaamme. Silloin mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...