Kun myötätunto uuvuttaa - Myötätuntouupumus vaanii ihmissuhdetyötä tekeviä; sen hoitaminen on koko yhteisön asia

Unettomuutta, ruokahalun muutoksia, toivottomuuden tunnetta. Kyynistymistä ja itseluottamuksen vähenemistä. Tällaisia oireita kokeva voi kärsiä myötätuntouupumuksesta, joka on yleistä erityisesti ihmissuhdeammateissa työskentelevillä. 

– Myötätuntouupumus oireilee paljolti samoin kuin pitkittynyt stressi. Se on työperäinen tila, joka syntyy vähitellen, Fida Care -tiimin työhyvinvointiasiantuntija Katja Köykkä kertoo. 

– Empaattinen luonne ja esimerkiksi erityisherkkyys voivat lisätä myötätuntouupumuksen riskiä.

Myötätuntouupumuksen kehittymisessä voidaan nähdä kolme tasoa. Myötätuntotyydytys on hyvän olon tunne, joka syntyy, kun pystyy auttamaan toista ja käyttämään empatiantaitoaan hänen hyväkseen. 

– Kyky kokea myötätuntoa on luonnollista aidoissa kohtaamisissa. Se on merkki terveestä ihmisyydestä, Köykkä sanoo. 

Jos syntyy huoli toisesta ja tunnekuormaa alkaa tulla enemmän, voi kehittyä myötätuntostressi. Se on lyhytaikainen tila, joka parhaimmillaan aktivoi toimimaan. 

Jos myötätuntostressiä ei pääse purkamaan, stressi voi syventyä pitkäkestoiseksi myötätuntouupumukseksi. 

– Myötätuntouupumuksessa toisen ongelmat menevät ihon alle ja oma kokemusmaailma muuttuu kielteiseksi. Tila on hyvin kokonaisvaltainen: se vaikuttaa tunne-elämään, ajatusmaailmaan, havainnointiin, toimintakykyyn, sosiaalisuuteen ja jopa kehoon, Köykkä luettelee. 

– Äärimmillään toisen traumaattisten kokemusten kohtaaminen voi aiheuttaa sijaistraumatisoitumisen. 

Jari (nimi muutettu) on toiminut vuosia Afrikassa humanitaarisissa tehtävissä. Hän on nähnyt työnsä kautta maailman julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta: sitä, miten monet elävät epäinhimillisissä oloissa köyhyyden ja sotien takia. 

– Pystyin aiemmin pitämään työasiat työasioina, vaikka pahuuden näkeminen tuntui raskaalta. Sitten työnkuvani muuttui niin, että aloin kirjoittaa juttuja kohtaamistani ihmisistä. Kun piti välittää tarina ja siihen liittyvät tunteet, eläydyin voimakkaasti ihmisten tilanteisiin ja ikään kuin elin niitä läpi. Se alkoi uuvuttaa. 

Jari haastatteli esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia. Kokemus oli traumaattinen. 

– Naiset olivat apaattisia ja katsoivat lävitseni. Koin suunnatonta vihaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta siitä, mitä heille oli tapahtunut. Samalla tunsin miehenä syyllisyyttä siitä, mitä toiset miehet olivat tehneet. 

Pian Jari alkoi huomata samankaltaisia oireita, joita oli kokenut työuupumuksen yhteydessä vuosia aiemmin. Uni ei tullut, ihmisten kohtalot pyörivät mielessä öisinkin. Hän oli väsynyt ja ahdistunut, ja keskittyminen oli vaikeaa. 

– Koin voimattomuutta siitä, etten pystynyt vaikuttamaan epäoikeudenmukaisuuteen. Ympärilläni oli ihmisiä, joita oli raiskattu, kidutettu ja riistetty. Minun oli helppo paeta tätä karmeutta turvalliseen kotiini perheeni luokse, mutta he olivat täysin toisten armoilla. Se tuntui sietämättömältä.

Tilanne herätti Jarissa myös hengellisiä pohdintoja. 

– Habakukin kirjassa profeetta valittaa, kuinka kauan vääryys saa jatkua. Minäkin mietin, missä Jumala on ja miksi hän ei puutu asioihin. 

Katja Köykkä muistuttaa, että hengellisen työn tekijät kuuluvat ihmissuhdetyöntekijöinä niihin, jotka altistuvat helposti myötätuntouupumukselle. Se voi laukaista hengellisen kriisin. 

– Kriittisiä ajatuksia Jumalaa kohtaan ei tarvitse ihmetellä. Jumalan näkeminen uudesta suunnasta voi olla myös hyvä asia, Köykkä toteaa.  

Hengellisessä työssä vahva kutsumustietoisuus voi altistaa myötätuntouupumukselle. Työtä ei ehkä osata tai malteta rajata riittävästi, ja kutsumustyöhön saattaa kohdistua ylimääräisiä odotuksia. 

– Uskovina olemme samojen lainalaisuuksien alla kuin kaikki muutkin. Meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään paremmin ihmisyyttämme ja osata vastaanottaa apua, kuten työnohjausta tai terapiaa. Hengellinen kupla ei suojaa uupumiselta. 

Kun Jari huomasi oireilevansa, hän kertoi siitä työnantajalleen. Tämä järjesti hänelle terapeuttityönohjaajan, jota Jari tapasi puolen vuoden ajan. 

– Terapeutti auttoi minua löytämään itse ratkaisuja. Nykyään en enää tee kovin henkilökohtaiselle tasolle meneviä artikkeleita, vaan kirjoitan ilmiöistä yleisemmällä tasolla. Pyrin säännöllisesti kirjoittamaan myös toivoa tuovista asioista. 

– Olen oppinut hyväksymään sen, etten pysty vaikuttamaan kaikkeen. Keskityn niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. En enää yritä kantaa enempää kuin mihin voimani riittävät, Jari sanoo. 

Katja Köykän mukaan myötätuntouupumus liittyy aina koko yhteisöön. Näin ollen sen hoitaminenkin on yhteisön asia. 

– Myötätuntouupumusta kokee harvoin vain yksi ihminen yhteisössä. Tunteet tarttuvat. 

Myötätuntouupumuksen hoitamisessa avainasemassa ovat ennaltaehkäisy ja vuorovaikutus. Esihenkilöillä on iso rooli kuormituksen havaitsemisessa ja säätelemisessä. 

– Miten yhteisössä suhtaudutaan inhimillisyyteen? Onko lupa sanoa, että tämä uuvuttaa minua, ja rajata omaa työtään? Miten tunnestressi tunnistetaan ja siitä puhutaan? Onko tehtävänkuvat määritelty selkeästi, ja onko yhteisössä järjestetty kaikille – myös vapaaehtoistyöntekijöille – mahdollisuus purkaa kuormittavat tilanteet esimerkiksi työnohjauksessa? Köykkä listaa olennaisia kysymyksiä, joita yhteisöissä tulisi pohtia. 

Kun tunnistaa myötätuntouupumuksen, on mietittävä, mihin puuttua ensimmäiseksi. Onko akuutein tarve saada unirytmi kuntoon vai muokata työtehtäviä vähemmän kuormittaviksi? 

– Huomioon tulisi ottaa koko ihmisyys: henkinen, fyysinen ja hengellinen puoli, sillä ne yhdessä vaikuttavat hyvinvointiin. 

Tärkeitä asioita myötätuntouupumuksen selättämisessä ovat myös toivo ja myötätunto. 

– Jokainen tarvitsee myötätuntoa, erityisesti uupunut. Sitä voi osoittaa myös itselleen käyttämällä lempeää sisäistä puhetta. 

Usein myötätuntouupumuksesta toipuneet kokevat itsetuntemuksensa ja henkisen palautumiskykynsä kasvaneen. Moni on Jarin tavoin oppinut hahmottamaan paremmin omat rajansa ja suojelemaan niitä, mikä suojaa samalla myös omaa lähipiiriä. 

– Jeesus on meille esimerkki tässäkin. Hän huolehti tarpeistaan ja rajasi tehtäviään vetäytymällä välillä yksinäisyyteen lepäämään, Köykkä mainitsee. 

– Ei ole heikkoutta, että uupuu osoittaessaan myötätuntoa. Einstein on sanonut: ”Myötätuntoiset ihmiset ovat elämäntaiteen neroja, tärkeämpiä ihmiskunnan arvokkuudelle, turvallisuudelle ja ilolle kuin tieteentekijät.” Myötätunto on Jumalan antama arvokas lahja meille.