"Kokemuksen ja uusia istutuksia tukevien rakenteiden puute näkyy" - Miksi uusia seurakuntia syntyy yhä vähän?

Uusien seurakuntien istuttaminen on ollut pidetty keskustelunaihe koko alkaneen vuosituhannen, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. 

Vuoden 2010 Helluntaiherätyksen Talvipäivillä lanseerattiin jopa Seurakunta jokaiselle -hanke, jonka puitteissa oli tarkoitus synnyttää seurakunta kaikkiin Suomen keskustaajamiin vuosikymmenen loppuun mennessä. 

Uusia seurakuntia ei syntynyt hankkeen tavoitteiden mukaisesti, mutta jotakin seurakunnanistutusrintamalla on silti lähtenyt liikkeelle. Kymmenen viime vuoden aikana uusia, helluntaiseurakuntien istuttamiksi katsottavia yhteisöjä on syntynyt ainakin Joensuuhun, Kouvolaan, Kuopioon, Poriin, Tampereelle, Tuusulaan, Vantaalle ja viimeisimpänä Hämeenlinnaan.

      "Meillä on yksi seurakunta kolmella kattauksella."

– Sitä olen seurakunnanistuttajana kuullut jonkin verran, että tuo on hyvä juttu teillä siellä Jokelassa, mutta ei täällä meillä, Helluntaikirkon startup-työryhmän jäsen, Fidan lähetystyön yksikön päällikkö Juha Lehtonen kuvailee kentällä kuulemiaan ajatuksia. 

Lehtonen toimii pastorina oman toimensa ohella Station-seurakunnassa Tuusulan Jokelassa. Osasyynä istutusten kannalta jumittuneeseen tilanteeseen on hänen mukaansa se, että moni istutus on käynnistynyt riitatilanteesta. 

– Sellainen leima on syntynyt, että uusi seurakunta tarkoittaa negatiivista kilpailua ja riitaa. 

Seurakuntaistutusten toteuttaminen niin, että istutus käynnistyisi emoseurakunnan näyn pohjalta, on alan Euroopan-pioneerin, lähetystyötekijä Riku Turusenkin mukaan kriittisen tärkeää. 

Turunen on ollut tänä vuonna mukana synnyttämässä

toistaiseksi nimeämätöntä seurakuntakampusta Hämeenlinnaan. 

– Meillä on ollut tuska siitä, miten saada nuoret perheet ja uusi sukupolvi kokemaan omistajuutta seurakunnasta. Vuosien varrella on yritetty monenlaista, kuten erilaisia jumalanpalveluksia, tai on siirretty pääjumalanpalveluksen alkamisajankohta iltapäivään ja niin edelleen, Turunen kertaa. 

– Mikään ei ole niin sanotusti purrut. 

Hämeenlinnassa seurakunnan uudistamisen rinnalle syntyi idea uudesta kampuksesta, eli saman seurakunnan sisällä kokoontuvasta itsenäisestä yhteisöstä. Kun uuden kampuksen ytimeksi löytyi kuuden pariskunnan muodostama joukko, ja yhteistyössä Hämeen Mokia -järjestön kanssa yhteisölle löydettiin omat tilat kaupungin keskustasta, istutushanke alkoi saada muotoa.

– Tätä ei aloiteta vain muutoksen tähden, vaan motiivina on hätä tämän kaupungin ihmisistä ja nousevasta sukupolvesta, hankkeessa aktiivisesti toimiva lapsi- ja nuorisotyöntekijä Jonna-Maaret Heinonen kuvailee. 

– Emme ole lähtemässä mistään. Olemme osa samaa seurakuntaa, mutta meillä on mahdollista nyt luoda kampukselle kulttuuri ja tyyli, josta voi tulla matalan kynnyksen paikka ja koti monelle, joka ei ole sellaista vielä löytänyt. 

Vanhastaan Hämeenlinnan helluntaiseurakunnan piirissä on kokoontunut myös maahanmuuttajien Kongo Fellowship, joka on myös muodostamassa oman kampuksensa. 

– Ajattelemme, että meillä on yksi seurakunta kolmella kattauksella, Riku Turunen kuvailee tunnelmia Hämeenlinnassa. 

Joensuussa viiden perheen tiimi helluntaiseurakunnasta synnytti Loft-seurakunnan viime vuonna. Loftin kohdalla pyrittiin alusta asti avoimuuteen ja näyn jakamiseen. 

– Seurakuntien istutukset nähdään usein rikkovina, sellaista taakkaa Suomessa on kyllä olemassa, tiimiin kuuluva Juha-Matti Laasonen huokaa. 

– Halusimme olla esimerkkejä siitä, että voidaan lähteä liikkeelle hyvässä hengessä. 

Loftissa puhutaan yksittäisten kohtaamisten merkityksestä. Ajatus kasvusta elää taustalla, mutta sen edellytykset syntyvät hitaasti. Seurakunta on panostanut sosiaaliseen mediaan, ja sen kautta on jo saatu ensimmäisiä ”voittoja”. 

– Ihmisiä pitää kohdata siellä, missä he ovat, ja ihmisethän ovat nyt erilaisilla laitteilla. On monia, jotka eivät uskalla tai halua tulla seurakuntaan. Sanoma voidaan silti löytää omalta puhelimelta. 

– Yllättävän moni, jolla ei ole mitään seurakuntataustaa, on löytänyt meille, koska on halunnut tietää, mistä on kysymys, Laasonen kertoo. 

– Somea ei kuitenkaan pidä luoda somen vuoksi. Kyllä siinäkin sisällössä on oltava tavoittava sanoma. 

Miksi seurakunnanistutus on lähtenyt kohtuullisen hyvin liikkeelle muualla Euroopassa mutta ei Suomessa? 

– Jos katson vaikkapa Saksan, Ruotsin ja Norjan Vapaakirkkoa, niissä on luotu tietoisesti rakenteita istutukselle, ja kirkkokunta ottaa istutuksista apostolisen vastuun, vaikka totta kai kaikki tehdään paikallisen olemassa olevan seurakunnan yhteydessä, Kenno Leier sanoo. 

Juha Lehtosen mukaan Suomessa esimerkiksi Helluntaikirkolle on hankalaa ajatella vastaavaa roolia. 

– Ehkä Suomessa suurien seurakuntien johtajilla on mahdollista ottaa tässä aktiivinen asema. 

Kenno Leier on toiveikas, mutta ei juuri nyt näe seurakunnanistutuksen olevan Suomessa kovin suuressa nosteessa. 

– Euroopassa uudet seurakunnat kantavat nykyisin sellaista hedelmää, että istutus on aidosti muutosvoima kirkkokunnissa. Tällaista ei Suomessa ole vielä koskaan tapahtunut.

Anssi Tiittanen

Kenno Leier ja Juha Lehtonen kertovat seurakuntaistutuksen haasteista ja uusista tuulista ensimmäisessä RV Podcastissa, joka julkaistaan 15. joulukuuta Spotifyssa, Youtubessa ja Ristin Voiton Facebook-ryhmässä.