"Mieheni Toivon muistisairaus alkoi vähitellen. Avaimet, lompakko ja puhelin unohtuivat ja katosivat mystisesti. Esineet löytyivät kuitenkin etsimisen jälkeen esimerkiksi vaatekaapista, jonne hän oli ne piilottanut, jottei niitä varastettaisi.
– Toivolle tehtiin muistitesti hänen omasta pyynnöstään jo viisi vuotta ennen kuin diagnoosi hänen sairaudestaan valmistui. Ensimmäinen poissaolokohtaus tuli vuonna 2000. Näitä kohtauksia tutkittiin useita kertoja, kunnes syy löytyi. Se oli epilepsia. Myöhemmin myös muistisairauden ja Parkisonin taudin oireet alkoivat vaikuttaa miehen arkeen entistä selvemmin. Ymmärsin, että minusta oli tullut omaishoitaja.
Näin kertoo Aino Happonen (entinen Räsänen), kuopiolainen eläkkeellä oleva psykiatrian ja sisätautien erikoissairaanhoitaja, joka ehti toimia miehensä Toivon omaishoitajana yli kymmenen vuotta.
Aino ja Toivo Räsänen solmivat avioliiton vuonna 1968. Toivolla oli menestyvä liikeyritys nimeltään Metallivälitys Räsänen, jonka johtamisesta tuli hänen elämäntyönsä. Pariskunta asui tuohon aikaan Siilinjärvellä kahden poikansa kanssa. Aino toimi osastonhoitajana Siilinjärven terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä Räsäsen perheyrityksessä oli kypsytty pikku hiljaa sukupolven vaihdokseen, olivathan pojat Pasi ja Panu olleet jo varhain mukana yrityksen toiminnassa. Lopullisesti Toivo jätti työnsä vuonna 2000, jolloin sairauden oireet alkoivat tulla entistä selvemmin näkyviin. Samalla myös Ainon arki muuttui.
– Huolehdin kaikista Toivon fyysistä tarpeista. Aluksi autoin häntä ruokailussa ja noin neljän vuoden ajan syötin häntä. Vaippapotilaani vaati säännöllistä hoitoa ja hygieniasta huolehtimista, Aino kertoo.
– Hankin lääkkeet, annostelin ja annoin ne mieheni suuhun. Olin hänen edunvalvojansa ja puolestapuhujansa esimerkiksi lääkärikäynneillä. Ja kaiken aikaa jouduin olemaan varppeillani, ettei muistisairas mieheni olisi ehtinyt livahtaa yksin ulos ovesta.
Hoito- ja valvontavastuun lisääntymisen myötä Ainon arki alkoi muuttua entistä vaativammaksi. Toivon etenevä sairaus kuormitti puolisoa. Hoitamisen vaikeutta lisäsivät vielä Ainon oma reumasairaus ja jatkuva univaje.
– Raskainta oli huomata rakkaan aviopuolisoni persoonallisuuden muuttuvan hienosta herrasmiehestä epäluuloiseksi, jopa aggressiiviseksi elämänkumppaniksi. Tämä piirre ilmeni varsinkin silloin, kun esiin tulleet Parkinsonin taudin oireet hidastivat hänen liikkeitään.
Toivo oli tottunut auttamaan vaimoaan esimerkiksi imuroimalla ja keittämällä kahvia. Nyt sekään ei enää sujunut.
– Hänen katseensa ilmaisi syvää pettymystä, kun hyvät auttamisyritykset eivät onnistuneetkaan. Mieleeni on jäänyt vaihe, jolloin Toivon sairaus oli edennyt puhumattomuuteen saakka. Silloin hän yritti kädellään varmistaa, että olin hänen vierellään vuoteessa nukkumassa. Erityisen vaikea oli hetki, jolloin jouduin luovuttamaan hänet pysyvään laitoshoitoon ja katseemme kohtasivat.
Läheiset ja usko voimavarana
Sairauden koetellessa Ainon voimavaroja pojat puolisoineen olivat hänelle tärkeä tuki, samoin sisarukset ja läheisimmät ystävät.
Pojat halusivat auttaa ulkoiluttamalla isäänsä ja käyttämällä häntä saunassa. Taudin edetessä perhe joutui luopumaan Kallaveden rannalla olleesta omakotitalosta ja muuttamaan keskikaupungille kerrostaloon. Asunto remontoitiin liikuntaesteiselle sopivaksi. Omaishoitajuus lähensi perheenjäseniä, mikä osaltaan mahdollisti Toivon kotihoidon jatkumisen varsin pitkään ennen laitoshoitoon siirtymistä.
– Myös Kuopion kaupungin omaishoito ja Kuopion Seudun Omaishoitajayhdistys sekä Muistiyhdistys auttoivat muun muassa siten, että minulle järjestyi mahdollisuus hoitaa omia asioitani ja virkistäytyä, Aino muistelee varjoisia vuosia.
– Vaikka suhde Jumalaan säilyi koko ajan luottavaisena, suhteeni seurakuntaan jäi pakostakin etäiseksi, koska en päässyt kovinkaan usein tilaisuuksiin mukaan. Yhteys muutamiin läheisiin ystäviin kuitenkin säilyi, erityisesti sellaisiin, joilla itsellään oli samanaikaisesti omaishoitajuustilanne.
Vuosien aikana Aino koki syvästi koko tunne-elämänsä vaihtelun ja kirjon. Väsymys, pettymys ja suru tulevasta masensivat mieltä.
– Toisaalta meillä oli myös hyviä hetkiä ja aikaa yhdessäoloon ilman kiirettä, toisin kuin työelämän aikana. Tuntui hyvältä kokea puolison läheisyyttä ja lämpöä sekä kiitollisuutta saamastaan hoidosta. Iloa toi myös kokemus Jumalan antamasta voimasta ja läsnäolosta.
Viikkoa ennen Toivon kuolemaa 2012 Räsäset viettivät yhdessä 44-vuotishääpäiväänsä. Sitten kymmenen vuoden mittainen omaishoitojakso – ja samalla avioliitto – päättyi.
– Toivon kuolinhetkenä tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että hänen yli 60 vuotta kestänyt uskontaipaleensa oli muuttunut näkemiseksi ja että olin jaksanut huolehtia hänestä kaikki nämä vuodet, Aino muistelee.
– Itku, suru, kaipaus, ikävä, tyhjyys ja yksinäisyys olivat kuitenkin vielä pitkään seuralaisiani.
Tukihenkilöksi toisille
Jo Toivon sairastaessa Aino hakeutui aktiivisesti mukaan Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n toimintaan. Vuonna 2006 hänet valittiin yhdistyksen hallitukseen, jossa hän toimi kaikkiaan kahdeksan vuotta. Elämän kokemukset ovat antaneet Ainolle pääomaa, josta riittää nyt jaettavaa muillekin.
– Olen työskennellyt pitkään vapaaehtoisena, koulutettuna omaishoitajien tukihenkilönä sekä perustanut ja vetänyt omaishoitajille tarkoitettua Mitä sinulle kuuluu? -ryhmää. Se antaa heille mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja saada tärkeää vertaistukea.
Myös seurakunnan tulisi olla Ainon mielestä aktiivinen omaishoitajien tukemisessa.
– Omaishoitajuus koskettaa enemmin tai myöhemmin lähes kaikkia perheitä. Yhteistyötä seurakunta voisi tehdä kaupungin kanssa ohjaamalla henkilöitä omaishoidontuen ja omaishoitajayhdistyksen pariin sekä siellä tapahtuvaan virkistystoimintaan. Omaishoitajille voitaisiin järjestää myös teematilaisuuksia. Näin tehtiin kotiseurakunnassani Kuopion helluntaiseurakunnassa palmusunnuntaina.
Kun rakkaus yllättää
Omaishoitajavuosien aikana Aino Räsänen oli tottunut ajattelemaan, että elämä oli nyt nähty ja koettu, eikä siltä ollut enää mitään uutta odotettavissa. Lähes neljän leskeysvuoden jälkeen elämä kuitenkin yllätti.
– Olin sanonut Jumalalle, että jos hän johdattaisi minulle vielä uuden puolison, hänen olisi oltava sellainen, jolle on tärkeää toimia Jumalan valtakunnan työssä ja palvella seurakunnassa, Aino hymyilee.
Loppukeväällä 2016 kaksi omaishoitajuuden kokenutta ja jo 1970-luvulta toisensa hyvin tuntevaa tuttavaa kohtasivat toisensa uudella tavalla.
Eläkkeellä oleva opettaja, toimittaja ja ahkera evankelista Juhani Happonen oli myöskin saatellut puolisonsa taivaan kotiin toimien loppuajan tämän omaishoitajana. Juhanin ja Ainon vanha tuttavuus ja seurakuntatoveruus, yhteinen kokemus omaishoitajuudesta ja halu toimia Jumalan valtakunnan asioilla yhdistivät nykyisin Kuopiossa asuvia eläkeläisiä.
Rakkaus oli yllättävää ja valloittavaa – suorastaan vastaansanomatonta. Juhanin ja Ainon häitä vietettiin iloisessa perhejuhlassa kesällä 2016. Pastori Heimo Enbuska siunasi kukoistavan kihlaparin avioliittoon ja uudelle yhteiselle matkalle. Koetuksen vuosien jälkeen elämä hymyilee jälleen.
Aino ja Juhani Happosen yhteisiä touhuja seuratessa tulee hyvä olo. Juuri heille jos keille suo mielellään tämän kokemuksen: valoisan ja avaran maiseman varjoisten laaksopolkujen jälkeen. Nyt ikivihreä pariskunta nauttii silmin nähden toisistaan ja viilettää yhteisillä kokousmatkoilla ympäri maata.
Iloinen Aino vakavoituu taas hetkeksi.
– Kaikki elämässä koetut asiat, myönteiset ja kielteisetkin, ovat osoittautuneet myöhemmin Jumalan johdatukseksi, hän sanoo.
– Niiden avulla on voinut ymmärtää paremmin myös lähimmäisen kipuja ja ahdistusta.
Leevi Launonen
”Omaishoitajuus merkitsi käytännön sitoutumista”
Juhani Happonen, miten ja milloin tajusit olevasi vaimosi Pirkon omaishoitaja?
– Pirkko-vaimollani todettiin vakava syöpäsairaus tarkalleen vuosi ennen hänen kuolemaansa. Lääkärit arvelivat, että sairaus oli vaivannut häntä mahdollisesti jo pari vuotta ennen diagnoosia. Joitakin epämääräisiä oireita tosin ilmeni, mutta kyseinen syöpälaji ei kuulemma anna selviä merkkejä itsestään ennen kuin tauti on jo liian pitkälle levinnyt. Näin kävi myös vaimoni kohdalla.
– Varsinainen omaishoitajuuteni alkoi huhtikuun alussa vuonna 2015. Käytännössä toimin monella tapaa vaimoni omaishoitajana usean vuoden ajan jo sitä ennenkin, koska todennäköisesti juuri piilevä sairaus aiheutti erilaisia oireita.
Mitä omaishoitajuuteen sitoutuminen sinulle käytännössä merkitsi?
– Se merkitsi sitä, että halusin olla hänen lähellään kiinteästi sairaalahoitojaksojen aikana sekä luonnollisesti myös kotona hänen tukenaan. Sairaalassa saatoin istua vaimoni vuoteen vierellä yhdeksänkin tuntia vuorokaudessa. Pirkon sairauden aikana rajoitin myös kokousmatkojani.
Mikä omaishoitajuudessa oli sinulle raskainta? Entä mistä sait voimavaroja?
– Raskainta oli havaita, kuinka suuret leikkaukset veivät vaimoni jaksamisen aivan äärirajoille. Vähitellen vointi leikkausten jälkeen annettujen sytostaattihoitojen avulla kuitenkin koheni. Eräässä vaiheessa lääkäri jopa kertoi, että Pirkon syövästä ei ole enää nähtävissä mitään merkkejä ja että tauti oli siten voitettu. Vain muutama päivä tämän lausunnon jälkeen Pirkon ja meidän läheisten pettymys oli kuitenkin suuri, kun saimme samalta lääkäriltä tiedon, että todellisuudessa tauti olikin levinnyt laajalle. Meille ei koskaan selitetty, mistä nämä kaksi täysin ristiriitaista lausuntoa johtuivat.
– Sain voimaa myös Pirkon omasta asenteesta. Ensimmäisten kokeiden ja tutkimusten jälkeen lääkäri kertoi, mistä sairaudesta näyttää olevan kyse. Silloin vaimoni totesi rauhallisesti lääkärille: ”Minun elämäni on kuitenkin Jumalan kädessä.” Tuo vaimoni tietoisuus ja hänen asenteensa kantoivat ja lohduttivat meitä läheisiä koko sairauden ajan.
Mitä ajattelet kaikesta koetusta nyt jälkeenpäin?
– Nyt ymmärrän paremmin Raamatun ajatuksen, jonka mukaan niin kuin on päiväsi, niin on voimasi oleva. Joskus ajattelin, etten koskaan selviäisi, jos joutuisin menettämään rakkaan puolisoni. Nyt ymmärrän, että Jumalalla on varattu meille voimia elämän kaikenlaisten taistelujen ja kärsimysten keskelle. Uskon myös ymmärtäväsi oman kokemukseni kautta paremmin sellaisia lähimmäisiäni, joilla on kuljettavanaan samanlaiset polut. Mitä haluat kertoa uudesta rakkaudestasi ja avioliitostasi Ainon kanssa? Millaista yhteinen elämänne nyt on?
– Koin, että Jumalalla oli varattuna minulle vielä uusi mahdollisuus vaimoni kuoleman jälkeen. Rukoilin itse ja pyysin myös kolmea läheistä uskonveljeä rukoilemaan avioliittoaikeisiini johdatusta. Myös omat lapseni olivat myönteisesti rohkaisemassa minua uuden puolison valinnassa. Uskon, että Jumala kuuli rukoukset ja johdatti niin, että Ainosta tuli puolisoni. Olen siitä todella onnellinen. Olemme saaneet yhdessä ahkeroida hengellisen työn eri saroilla. Kahden jo kypsään ikään ehtineen yhteinen rakkaus on uskomattoman mielenkiintoinen ja rikas kokemus. Se antaa mahdollisuuden nauttia ja iloita myös toistemme erilaisuudesta.
– Omaishoitajuus yhdistää meitä monellakin tavalla. Ymmärrämme paremmin toisiamme näiden kokemustemme pohjalta. Voimme tukea avoimesti toisiamme myös siinä surutyössä, jonka entisten puolisoiden menetys aiheuttaa.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...