Puhujamatkalla Espanjassa marraskuussa 1981 kuollut Niilo Yli-Vainio on edelleen Suomen helluntailiikkeen historian tunnetuin yksittäinen saarnamies. Etenkin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat suomalaiset muistavat hänen nimensä.
Nuoremmalle sukupolvelle ikkunan herätysjulistajan elämäntarinaan tarjoaa viime lauantaina Lapuan helluntaiseurakunnassa ensi-iltansa saanut näytelmäelokuva Valkoinen yöperhonen. Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajan, kokkolalaisen Seppo Lahden mukaan Yli-Vainiosta puhutaan edelleen yleisesti ainakin Pohjanmaalla.
– Kotiseudullaan Etelä-Pohjanmaalla Niilo on edelleen kansan huulilla ja häntä pidetään suurena sananjulistajana. Myös täällä Kokkolassa varsinkin vanhemmat ihmiset muistavat hänet hyvin: moni on ollut hänen tilaisuuksissaan. Hän on yhä hyvin suosittu, Lahti toteaa.
Noin kymmenen vuotta sitten uskoon tullut Lahti, 72, muistaa itsekin 1970–80-lukujen taitteen julkkissaarnaajan. Lahti työskenteli toimittajana ja luki lehdistä juttuja Yli-Vainiosta ja hänen tilaisuuksissaan tapahtuneista ihmeistä.
– Mieleeni jäi muun muassa jossakin maallisessa lehdessä ollut uutinen, jossa kerrottiin, kuinka Niilo oli ollut Afrikassa ja miten johonkin tilaisuuteen oli tullut ryhmä heimouskontojen johtajia häiritsemään – ja kuinka Niilon puhuessa nämä poppamiehet ja suuri osa muistakin kuulijoista oli kaatunut Jumalan voimasta maahan.
– Toimittajan uteliaisuus heräsi. Lisäksi olin jo tuolloin hengellinen etsijä ja olin tehnyt lehtijuttuja myös herätyskristillisistä tapahtumista. Siksi Niilo näyttäytyi jo silloin kiinnostavana henkilönä.
Uupunut ja masentunut mies
Seppo Lahden ohjaama, noin 80-minuuttinen Valkoinen yöperhonen keskittyy Yli-Vainion elämän viimeisiin ja tunnetuimpiin vuosiin. Elokuvallaan Lahti pyrkii katsomaan suosion ja menestyksen ohi ja kuvaamaan Yli-Vainiota ihmisenä: kertomaan siitä, millainen henkilö tämä oli julkisuusminänsä takana.
Idean elokuvan tekemiseen Lahti sai pari vuotta sitten, kun hän luki Yli-Vainion elämäkertaa. Sen jälkeen hän pyrki hankkimaan käsiinsä kaiken kirjoitetun aineiston saarnaajan elämästä, luki lehtikirjoituksia, kuunteli Niilon puheita ja haastatteli hänet tunteneita ihmisiä.
Kokenutta näytelmä- ja elokuvakäsikirjoittajaa kiehtoi Yli-Vainion tarinassa se, miten 30 vuotta ilman isompia tuloksia saarnanneesta, fyysisesti heikentyneestä, oppimattomasta miehestä yhtäkkiä tuli suuria väkijoukkoja ja mediaa kiinnostanut puhuja – ja kuinka tämä samaan aikaan näytti käyneen jatkuvaa sisäistä kamppailua Jumalan kanssa.
Viimeksi mainittu puoli Yli-Vainion elämästä antoi kipinän myös elokuvan erikoiselle nimelle.
– Mauno Saaren kirjoittamassa, Yli-Vainiosta kertovassa Saarnaaja- kirjassa on Niilon päiväkirjamerkintä, jossa hän kertoo valkoisesta yöperhosesta, joka pyrki valoa kohti ja sisään huoneeseen. Valkoisen yöperhosen tavoin hän itsekin pyrki kohti valoa, Seppo Lahti toteaa.
Vuonna 1976 Niilo ja Linnea Yli-Vainio asuivat Lapuan kupeessa Härmässä. Niilolla oli 1950-luvulla todettu sepelvaltimotauti, vuonna 1967 hänen vatsastaan oli leikattu paksusuolen syöpä, ja vuonna 1976 hän oli joutunut uupumuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Syöpäleikkauksessa asennettu avannepussi aiheutti päivittäistä vaivaa ja muistutti ihmiselämän hauraudesta.
Samana vuonna Linnealta oli löydetty syöpäkasvain kaulan alueelta, mutta koko kasvainta ei ollut saatu leikkauksessa poistettua. Vaikka seuraavana talvena tehdyssä tarkastuksessa syöpäsoluja ei enää löytynyt – minkä Yli-Vainiot tulkitsivat Jumalan ihmeeksi –, Niilo ehti jo pelätä vaimonsa kuolemaa.
Syksyllä 1976 monenlaiset epäilyt ja kysymykset kalvoivat miehen mieltä: Miksi Jumala salli hänelle ja hänen vaimolleen niin paljon sairautta? Miksi heillä oli aina taloudellisesti niin tiukkaa? Miksi Jumala oli vuosikymmeniä aiemmin, vuonna 1956, antanut hänen nähdä näyn suuresta herätyksestä mutta ei ollut toteuttanut sitä?
Jumalan valtakunnan työhön aina kaikkensa antanut Yli-Vainio oli vakuuttunut, että hänen uransa saarnaajana on ohi.
– Hän oli tuohon aikaan todella väsynyt ja masentunut. Siitä, kuinka syvää hänen masennuksensa oli, on olemassa erilaisia tarinoita: erään tarinan mukaan hän olisi ollut jo varaamassa itselleen hautapaikkaa, Lahti toteaa.
”Puhu Jumalan rakkaudesta”
Sitten tapahtui jotakin. Masentunut saarnamies sai kutsun puhujamatkalle Australiaan, ja matka toteutui joulukuussa 1976. Etelän auringon alla Yli-Vainio sai Jumalalta uuden sanoman. Tulikivenkatkuisista parannussaarnoistaan tunnettu mies koki Pyhän Hengen puhuvan hänelle voimakkaasti, että hänen ei tulisi enää puhua niin tuomitsevaan sävyyn vaan alkaa saarnata Jumalan rakkaudesta ja armosta.
Yli-Vainio otti ohjeen todesta. Hän antoi sydämessään anteeksi eräälle häntä loukanneelle henkilölle ja sai kokea Pyhän Hengen virkistystä. Hänen saarnoihinsa tuli uudenlaista lämpöä. Samalla Pyhä Henki alkoi koskettaa kuulijoita aivan uudella tavalla. Jo Australiassa ihmisiä alkoi kaatua, täyttyä Pyhällä Hengellä ja parantua, ja kun Yli-Vainio alkuvuodesta 1977 palasi Suomeen, samoja asioita alkoi tapahtua täällä. Viestit Pyhän Hengen uudenlaisesta vaikutuksesta levisivät nopeasti, ja tilaisuuksiin alkoi tulvia väkeä. Pian myös media kiinnostui originellina pidetystä pohjalaissaarnaajasta.
Samalla kun Yli-Vainion kalenteri täyttyi puhujakutsuista – tilaisuuksia oli usein viisi tai enemmän viikossa ja matkapäivät päälle –, hän itse oli edelleen sama raihnainen, vastikään loppuunpalanut mies.
Vaikka masennus oli hengellisen uudistuksen myötä väistynyt, yhtälö oli hurja.
Seppo Lahden tietojen mukaan tunnettu saarnamies tunsi kaikki herätyksen vuodet 1977–81 suurta väsymystä ja kärsi ajoittain unettomuudesta. Säilyneiden valokuvien ja videotallenteiden perusteella tätä on vaikea uskoa, sillä niissä Yli-Vainio näyttää energiseltä, iloiselta ja terveeltä. Lahti uskoo, että niin hän puhujalavalla olikin.
– Niilo itse selitti jaksamistaan jossakin niin, että kun hän meni yleisön eteen, hän sai Jumalalta voimia ja jaksoi, vaikka rukousjonoissa olevien ihmisten palveleminen kesti tuntikausia. Todennäköisesti uupumus kuitenkin palasi, kun valot sammuivat ja hän jäi yksin.
– Hänen väsymyksestään ovat monet kertoneet.
Ja vaikka Yli-Vainio oli ikänsä rukoillut herätystä, liikehdinnän aikana osa hänen kamppailuaan tuntui olevan sekin, miksi Jumala käytti juuri häntä, vanhaa ja väsynyttä miestä.
Alkuvaiheessa mietitytti myös toiminnan oikeellisuus.
– Kun kaatumisia ja muita karismaattisia ilmiöitä alkoi tapahtua, hän kipuili sen kanssa, olivatko ne Jumalasta, sillä ne olivat niin erilaisia kuin mihin oli totuttu. Olen ymmärtänyt, että rukouksissaan hän sitten kyllä aika nopeasti sai tähän asiaan rauhan, Lahti toteaa.
Pintajulkisuudelta jäivät piiloon myös Linnea-puolison sisäiset kamppailut. Lahden käsityksen mukaan Niilolla ja Linnealla oli lämmin ja läheinen suhde – ainakin siinä määrin kuin se paljon työnsä vuoksi kotoa poissa olevalla miehellä voi olla. Silti Linnea tuskaili sen kanssa, että Niilo kävi niin harvoin kotona.
– Vaikka Linnea oli luovuttanut Niilon Jeesuksen käyttöön ja hyväksyi tämän työn, hän kärsi yksinäisyydestä. Eteläpohjalaisena miehenä Niilon näyttää myös olleen vaikea tunnustaa rakkautta vaimolleen.
Sanottavaa myös 2000-luvun kristikansalle
On arvioitu, että vuosien 1977–81 ”ylivainiolaisen” herätyksen seurauksena helluntaiseurakuntiin liittyi noin 6 000 henkilöä. Lisäksi uskoon tulleista nousi vaikuttajia muihin vapaakristillisiin yhteisöihin ja luterilaisiin herätysliikkeisiin.
Pieneen Missio Kokkola -seurakuntaan kuuluva Seppo Lahti uskoo, että Niilo Yli-Vainiolla on sanottavaa myös 2010-luvun suomalaiskristityille.
– Niilo uskoi koko elämänsä ajan Suomeen tulevaan suureen herätykseen, ja mielestäni se on hänen perintönsä meillekin: meidänkin pitää olla valmiina herätyksen tulemiseen. Toiseksi Niilon mukaan olennaista herätyksen tulemisessa on se, että Kristus nostetaan seurakunnissa ykköseksi. Se, onko kirkoissa paljon väkeä tai kuinka hienoa ohjelmaa siellä on, ei ole tärkeää. Herätys lähtee liikkeelle, kun seurakunnissa palvotaan yksin Kristusta.
Seppo Lahti on elämänsä aikana kirjoittanut useita näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Viime vuosina hän ja Valkoisen yöperhosen kuvaajana, editoijana ja toisena ohjaajana toiminut Jari Ruotsala ovat tehneet kolme kristillistä elokuvaa.
Vuonna 2015 julkaistu draamaelokuva Lasilinna kertoo masennusta sairastavasta nuoresta naisesta ja siitä, kuinka hengellinen herääminen voi toimia apuna vaikeassa elämäntilanteessa. Vuotta aiemmin valmistuneen dokumenttielokuvan Pyhä Kosketus (2014) aiheena ovat ihmeparantumisen kokeneet henkilöt. Ja nyt vuorossa oli siis elokuva Niilo Yli-Vainiosta.
Elokuvia yhdistää sairauden ja parantumisen tematiikka. Kristittynä aihe kiinnostaa Lahtea. Hän uskoo, että Jumala parantaa nykyäänkin, olipa sitten kyse fyysisistä tai henkisistä vaivoista.
– Todistukset parantumisihmeistä viehättävät, sillä niissä näkyy Jumalan voima, hänen läsnäolonsa ja se, että hän on elävä Jumala ja toimii samalla tavalla kuin 2 000 vuotta sitten. Koen, että näiden todistusten kautta usko vain vahvistuu. Toinen elokuvia yhdistävä asia on se, että ne on tehty käytännössä nollabudjetilla. Tämä on mahdollistunut, kun tuotantotiimi on työskennellyt talkoilla.
– Olemme myös joutuneet tekemään koko ajan ratkaisuja, jotka ovat kustannuksiltaan halpoja. Tämä on vaikuttanut esimerkiksi kuvauspaikkoihin. Lisäksi olisimme halunneet sisällyttää tähän Yli-Vainio-elokuvaan aitoa filmimateriaalia hänen kokouksistaan, mutta meillä ei ollut rahaa ostaa sitä Yleltä. Silti olen lopputulokseen melko tyytyväinen: onnistuimme ihan hyvin niillä resursseilla, jotka käytössämme olivat. Kiitän tästä työryhmäämme.
– Haimme apurahoja, mutta hengellisiin tuotantoihin niitä on vaikea saada.
”Toivon, että ihmisiä tulee uskoon”
Kahden vuoden takaisen Pyhä kosketus -elokuvan ensi-ilta Kokkolassa oli loppuunmyyty, ja kolmessa muussakin näytöksessä oli yhteensä satoja katsojia. Lisäksi elokuvaa on näytetty lukuisissa seurakunnissa Suomessa ja siirtolaisseurakunnissa ulkomailla.
Nyt toiveena on samanlainen suosio.
– Jännä nähdä, miten yleisö ottaa Yli-Vainio-elokuvan vastaan; etukäteiskiinnostusta sitä kohtaan ainakin näyttää olevan. Kun ennakkonäytöksessä Kokkolassa näytimme elokuvan parillekymmenelle eri kirkkoihin kuuluvalle katsojalle, filmin päätyttyä kaikki istuivat vain hiljaa paikoillaan. Ehdin jo huolestua, kunnes kävi ilmi, että he olivat kokeneet elokuvan vaikuttavana.
– Luonnollisesti meille oli tärkeää, että elokuva olisi taiteellisesti hyvä. Silti haluan levittää sen avulla myös Jumalan sanaa. Elokuvalla on vahva sanoma, ja toivon, että ihmisiä tulisi uskoon sen kautta.
Dokumentaarisuutta Valkoinen yöperhonen -elokuvaan tuo sen alussa oleva noin 10-minuuttinen Yli-Vainioiden tyttären Aino Yli-Vainion haastattelu.
Valkoinen yöperhonen -elokuva näytetään tämän viikon torstaina ja perjantaina BioRex-elokuvateatterissa Kokkolassa. Kysynnän perusteella luvassa on mahdollisesti lisänäytöksiä. Lisäksi elokuvaa on mahdollista saada näytettäväksi esimerkiksi seurakunnissa.
Heikki Salmela
Kuka
Niilo Yli-Vainio » Syntyi 1920 Alahärmässä työläiskotiin. Avioitui vuonna 1940 Linnea Romppalan kanssa. Pari sai viisi lasta ja asui eri puolilla Suomea sekä vuosina 1964–71 kahdessa jaksossa Ruotsissa. » Aloitti hengellisen työn 1947. Nousi vuonna 1977 valtakunnalliseen julkisuuteen tilaisuuksissaan tapahtuneiden karismaattisten ilmiöiden seurauksena. Oli aikansa julkkis; piti muun muassa omaa kolumnipalstaa Nykyposti-lehdessä. » Kirjallinen tuotanto pääasiassa evankelioivia kirjasia, joita on painettu yhteensä satoja tuhansia kappaleita. » Elämästä kirjoitettu kaksi teosta: Mauno Saaren ”Saarnaaja – Niilo Yli-Vainion taistelu, testamentti ja päiväkirjat” (WSOY, 1983) ja Tytti Träffin ”Elämä voittaa – Niilo Yli-Vainion tarina” (Ristin Voitto, 1978). » Kuoli sairauskohtaukseen Espanjassa 16. marraskuuta 1981. Linnea Yli-Vainio kuoli vuonna 1987.
Muistoja Niilo Yli-Vainiosta
Tapasin Niilo Yli-Vainion ensi kertaa pikkupoikana Lapualla 1950-luvun alkuvuosina, kun hän tuli kotiini keskustelemaan vanhimmiston asioista isäni Ville Tervasmäen kanssa. Mukana oli muitakin myöhemmin seurakuntaa palvelleita saarnaajia, kuten Matti Rajamäki ja Esa ”Yskä” Niskanen sekä Lapuan helluntaiseurakunnan tukipylväs Risto Romppala.
Niilo Yli-Vainio oli yleensä hymyilevä mies, joka jutteli mielellään myös meidän lasten kanssa. Se ei ollut ihan tavanomaista helluntaisaarnaajille.
Niilosta jäi lapsena mieleeni hänen äänensävynsä, joka oli kuin äänensä polttaneen palopuhujan kurkusta tuleva värinä, sekä hänen humoristisuutensa. Äiti laittoi miehille kahvit, ja he nauroivat usein Niilon seurassa. Yhteinen tärkeä asia heille oli sielujen pelastus.
Seuraava muisto Niilo Yli-Vainiosta on noin vuodelta 1967, kun olin opettelemassa Säkkijärven polkkaa. Niilo ilmestyi yllättäen kotiimme ja totesi selkäni takaa: ”Jaaha, täällä vaan pelit soivat.”
Äänestä ei voinut erehtyä, ja soittoni nolostutti minua.
– Missäs se on perhekunnan päämies? Niilo kysyi tyypilliseen tapaansa, isääni viitaten.
Myöhemmin Ville-isäni kertoi ylpeänä, että hän oli ollut suosittelemassa Niiloa 1952 Paimion Raamattuopiston saarnaajakurssille, koska Lapuan Betanian johto ei sitä ollut tehnyt miehen epävakaisuuden vuoksi. Niilo ja isäni olivat molemmat sodan jälkeen uskoon tulleita.
Seuraavan kerran tapasin Niilo Yli-Vainion Tampereen Saalemissa 1972, kun hän puhui Biafrasta ja alueen nälkähelvetistä. Biafra oli vahvasti Niilon sydämellä, vaikka helluntailaiset eivät yleensä tuolloin puhuneet politiikasta mitään. Puheen aikana Saalemin saarnaajat Kauko Hostikka ja Heikki Lappalainen istuivat tuiman näköisinä mutta eivät kuitenkaan keskeyttäneet Niilon puhetta.
– Emmekö halua auttaa heitä, Niilo huusi ja nosteli kuvaannollisesti nälkäisiä, kurjia biafralaisia käsillään.
Näen vieläkin mielessäni Niilon Saalemin lavalla julistamassa murskaavalla äänellään. Hänen puheensa oli sokeeraava. Olin kuulijana lehtereillä ja itkin, niin vakuuttavaa hänen puheensa oli. Luulen, että se oli Niilon merkittävimpiä puheita ennen hänen vuonna 1976 kokemaansa hengellistä murrosta.
Vuonna 1981 työskentelin Kiuruveden kunnalliskodin johtajana ja olin Tampereen yliopistolla suorittamassa joitakin jatkokursseja. Näin yliopistolla Tampereen Saalemseurakunnan ilmoituksen, jossa kerrottiin, että Yli-Vainio oli tulossa puhumaan yliopistolle. Menin hyvissä ajoin paikalle. Niilo saapui yllättäen ja ihan yksinään yliopiston pääovesta sisään. Kiirehdin tervehtimään häntä.
– Mä tulin vähän ennakkoon kattomahan, jotta minkälainen se akateeminen maailma on, hän vitsaili.
Minulla oli hyvä tilaisuus esitellä Suomen ykkösevankelistalle yliopistoa ja sen kirjastoa, josta hän erityisesti tuntui pitävän.
Kun kokousaika lähestyi, kävelin ylpeänä Niilon rinnalla rakennuksen ala-aulaan, mutta pian kasvava yleisöjoukko alkoi piirittää häntä. Yliopiston juhlasali oli täynnä kuulijoita, kun Niilo astui puhujanpönttöön.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...