Elämänä lähetystyö

- Me unelmoimme Euroopasta, jossa seurakunnat ovat eläviä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia, Veera ja Daniel Hug sanovat.

Tapaan Veera ja Daniel Hugin Unkarissa Fidan lähettipäivillä, jossa he näkevät toisensa viikon erilläänolon jälkeen.

– Onneksi on olemassa puhelin, Skype ja WhatsApp, Veera naurahtaa.

– Menimme itse asiassa kihloihinkin Skypessä. Ja kun menimme naimisiin, asuimme osittain eri mantereilla.

Etäkommunikointi on pariskunnalle edelleen osa arkea, sillä työ vie molempia usein ulkomaille. Nykyään Hugit asuvat Saksassa, jossa he palvelevat työnsä ohella myös seurakunnan istutusprojektissa Wuppertalissa.

– Olemme molemmat pioneerihenkisiä ja kokeilemme mielellämme uutta. Haluamme nähdä, mitä Jumala on varannut meille. Pidämme molemmat vieraista, hyvästä ruuasta, vaihtelusta ja matkustamisesta, Daniel Hug kertoo.

– Ihmisinä olemme myös erilaisia ja täydennämme toisiamme. Minä nautin Lapin hiljaisuudesta, ja Veera on onnellisimmillaan sosiaalisissa tilanteissa.

Vetelistä maailmalle

Veera Hug toteuttaa kutsumustaan Euroopan sydämessä. Elämänsä aikana hän on tehnyt tietoisia valintoja ja tavannut monia rohkaisevia ihmisiä, mutta juuret lähetystyöhön löytyvät jo vuosikymmenten takaa.

– Isoisäni Eugen Kainu palveli lähetystyöntekijänä Etiopiassa, ja lapsuudessani lähetystyöstä puhuttiin paljon. Se oli normaali osa perheemme arkea, Veera kertoo.

Hänen hiljattain edesmennyt mummonsa oli yksi Vetelin helluntaiseurakunnan perustajajäsenistä, ja ennen omaa rukoushuonetta Vetelin helluntaiseurakunta kokoontui Veeran äidin lapsuudenkodissa. Myös Veeran omassa kodissa majoitettiin usein saarnaajia ja lähetystyöntekijöitä.

– Heidän kuuntelemisensa tuki omaa kutsumustani. Vanhempieni vieraskirjoista löytyy yli 7 600 kirjattua vierailua ja 29 eri maasta tulleen kahden tuhannen vieraan nimet, joista yli 200 on ollut hengellisen työn tekijöitä – useat heistä lähettejä.

Kahdeksanvuotiaana Veera oli kerran mukana lähetyskokouksessa, jossa puhui Kiinassa toiminut suomalaislähetti. Tuona iltana pienen tytön elämän suunta selkisi.

– Muistan silloin luvanneeni Jumalalle, että hän saa tehdä elämälläni, mitä haluaa. Siitä lähtien tiesin Jumalan kutsuneen minut lähetystyöhön, Veera muistelee.

Hän kiittelee Vetelin-Halsuan helluntaiseurakunnan kannustavaa ilmapiiriä, joka on ollut vaikuttamassa nuorena alkaneeseen lähetysuraan.

– Myös aktiot ja lähetystapahtumat olivat kutsua vahvistavia kohokohtia. Nuorten ryhmällämme oli koko ajan jokin lähetysprojekti menossa, jonka hyväksi järjestimme myyjäisiä tai kahvituksia seurakunnassa.

Sydämelle laskettiin Eurooppa

Veera Hug luettelee useiden ihmisten nimiä, jotka ovat liittyneet jollakin tavalla hänen elämänsä tärkeisiin risteyskohtiin. Lasse Kangassalo, Kalevi Kulonpää, Veikko Manninen, Markku ja Johanna Ovaska, Riku ja Ruut Turunen, Arto Hämäläinen, Daniel Costanza sekä monet muut ovat olleet hänen elämälleen iso siunaus.

– Vietin 16-vuotiaana kesää Turusilla Itävallassa. Muistan, kuinka olin siellä kerran lenkillä ja polvistuin maissipeltojen keskellä rukoilemaan Euroopan puolesta. Sen jälkeen asiat ovat vyöryneet eteenpäin. Ja viime vuosina Jumala on lisännyt taakkaa koko maailman lähetystilanteesta.

Veera Hug valmistui vuonna 2008 opettajaksi Oulun yliopiston kansainväliseltä linjalta. Samana vuonna Oulun ja Veteli-Halsuan helluntaiseurakunnat lähettivät hänet lähetysharjoitteluun Saksaan Ovaskan perheen luokse 18 kuukaudeksi. Lisäksi Veera osallistui Euroopan helluntailiikkeiden lähetysjärjestön Pentecostal European Mission (PEM) järjestämälle lähetyskurssille. Helmikuussa 2008 Jumala johti nuoren naisen myös helluntailiikkeiden nuorisotyöverkosto PEFYn hallituksen jäseneksi ja sihteeriksi, ja saman vuoden lopulla Fidan toiminnanjohtaja Arto Hämäläinen pyysi häntä palvelemaan PEMin koordinaattorina.

IK-opiston lähetyslinjan Veera kävi vuonna 2010, ja sen jälkeen hän palveli Belgiassa PEMin ja PEFYn toimistolla. Teologian opintonsa kutsumustietoinen nainen sai päätökseen 2014. Nyt hän sanoo toipuvansa kahden peräkkäisen opintoputken aiheuttamasta kirjaähkystä.

Veera Hug palvelee nykyisin PEMin operatiivisena johtajana. Lisäksi hän koordinoi Saksassa Youth Kairos -työtä sekä teltantekijälähettien koulutusta yhdessä miehensä ja tiimin kanssa.

– Olen myös saanut olla rakentamassa Suomen helluntaiseurakuntien ja Fidan uutta IMU-lähetysnäkyä, ja olen sen toteuttamisesta todella innoissani. Uusia seurakuntia, lähetystyön moninkertaistamista ja uuteen sukupolveen panostamista – siinä on tulevaisuus!

”Haluamme nähdä seurakuntien moninkertaistuvan”

Veeran puoliso Daniel Hug toimii teltantekijälähettinä, eli hän tekee työtä paikallisessa yrityksessä ja elää samalla todeksi lähetyskäskyä. Yhdessä pariskunta palvelee myös ChristusGemeinde-seurakunnan uuden toimipisteen vastuutiimissä. ChristusGemeinde on nykyisin yksi Saksan kasvavimpia helluntaiseurakuntia.

– On innostavaa, että ihmisiä tulee viikoittain uskoon sen kaikissa toimipisteissä, Hugit iloitsevat.

Entä mikä on se näky, joka pitää heitä liikkeessä ja saa heidät yhä uudelleen innostumaan?

– Haluamme nähdä, että mahdollisimman monet voisivat sydämestään palvella Jumalaa yli kulttuurirajojen ja erityisesti niiden kansanryhmien keskuudessa, jotka ovat vähiten saavutettuja.

– Me unelmoimme Euroopasta, jossa seurakunnat ovat eläviä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Haluamme nähdä seurakuntien moninkertaistuvan ja uusien seurakuntien syntyvän.

Lähetystyön ankeus ja ihanuus

Lähetystyöntekijän arjesta annetaan helposti sosiaalisessa mediassa romantisoitu kuva: some täyttyy usein hymyilevistä ryhmäkuvista ja ihmeellisistä kertomuksista.

– Todellisuus on myös muuta, Hugit tietävät.

– Tämä on paitsi elämää ihmeiden keskellä myös hyvin arkista puurtamista.

Veera ja Daniel ovat kutsumustiellään luopuneet monista asioista. Läheisimmät ystävät, perhe ja suku asuvat Suomessa, Etelä- Saksassa ja eri maissa. Eikä heillä Saksassa ole edes saunaa.

– Sydämemme on jaettu pieninä paloina ympäri maailmaa. Monet asiat, joita rakastamme, eivät ole mahdollisia juuri nyt. Välillä paineet purkautuvat kyyneleinä ja huokauksina. Ja matkalaukut puretaan joskus vasta ennen seuraavaa reissua.

– Toisaalta meillä on vahva tietoisuus siitä, että Jumalan kutsun toteuttaminen ja jakaminen yhdessä on iso siunaus ja elämää suuresti rikastuttava asia.

Veeralle tärkeänä roolimallina ovat toimineet myös omat vanhemmat, Saara ja Ari Tikkakoski.

– Olen saanut nähdä vanhempieni lähetys- ja seurakuntarakkauden myös sellaisissa tilanteissa, joissa perheemme elämä ei ole ollut helppoa. He ovat tukeneet toisia ihmisiä silloinkin, kun heillä itsellään olisi ollut suurempi tarve. Olen nähnyt läheltä, mitä on elää rukoillen ja palaa lähetystulta elämän eri vaiheissa.

Lähetyskonferenssin odotuksessa

Veera Hug on yksi vuoden 2018 Tellus-konferenssin pääpuhujista.

– Lähetyskonferenssit ovat olleet myös itselleni tärkeitä virstanpylväitä. Jumala on siellä johdattanut luokseni ihmisiä, jotka ovat olleet iso siunaus elämässäni. Olen saanut olla konferensseissa myös mukana palvelemassa ja kasvaa omassa kutsumuksessani.

– Muistan, kuinka yläaste- ja lukioaikoinani pakkasimme Pohjanmaalta linja-autot täyteen nuoria ja lähdimme lähetyskonferenssiin. Nykyisin moni näistä nuorista palvelee Jumalaa lähetystehtävissä ympäri maailmaa.

Daniel Hug puolestaan osallistuu Tellus-konferenssiin osana Fidan teltantekijätyötä kehittävää ryhmää.

– Lähetystapahtumissa Jumala sytyttää lähetysintoa. Odotan jo innolla tulevaa Tellus-konferenssia, Daniel komppaa vaimoaan.

Juha Lehtonen