Taru Nevavuori lähti viisikymppisenä opiskelemaan uutta alaa. Kun Taru Nevavuori valmistui 22-vuotiaana sairaanhoitajaksi, hän uskoi pysyvänsä turvatussa virassa eläkeikään asti. Leikkaussali- ja anestesiapuolelle erikoistuminen avasi mielenkiintoisia mahdollisuuksia, ja töitä riitti.
– On tosi hienoa, etten silloin tiennyt, kuinka huikeita muutoksia elämässäni on tulossa, hän sanoo nyt.
Viime keväänä Nevavuori valmistui musiikkiterapeutiksi ja aloittelee omaa yritystään. Häntä ei arveluttanut hakeutua opiskelemaan uutta alaa 50-vuotiaana, sillä polku päämäärää kohti rakentui luontevasti.
– Koen, että nykyinen ammattini on selkeästi Jumalan johdatusta.
Ammattitauti sysäsi muutokseen
Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan Nevavuori työskenteli Satakunnan keskussairaalassa. Samaan aikaan perhe kasvoi, ja viidennen lapsen syntymän jälkeen he muuttivat Kalantiin miehen kotitilalle. Muutto merkitsi virasta luopumista.
Nuorimman lapsen mentyä kouluun Nevavuori hakeutui taas leikkaussalitöihin. Työ oli yhä mielenkiintoista, mutta pienen paikkakunnan sairaalan suhdeverkostoihin oli hankala päästä sisään.
Kun Nevavuorella puhkesi ammattitauti, alanvaihto oli väistämätön. Kädet eivät kestäneet jatkuvaa pesua ja käsidesin käyttöä.
– Yhä uudestaan huomasin eksyväni Eurajoen kristillisen opiston musiikkiterapian perusopintojen esittelysivuille. Mietin, mitähän nekin mahtavat sisältää.
Nevavuori hakeutui vuoden kestäviin opintoihin. Samaan aikaan hän suoritti avoimessa yliopistossa kasvatustieteen, aikuiskasvatustieteen ja psykologian perusopinnot.
Vuoden aikana kävi selväksi, että hän haluaa jatkaa musiikkiterapiaa ammatiksi asti. Ammattiopintoihin vaaditaan musiikkiopiston perustasoa vastaava suoritus jostakin instrumentista. Nevavuorella asia oli kunnossa: kotiäitinä hän oli opiskellut klassista kitaraa samassa musiikkiopistossa, jossa hänen lapsensa kävivät, ja saanut sieltä ensimmäisenä aikuisopiskelijana päättötodistuksen – tietämättä, kuinka tärkeä paperi olisi tulevaisuudessa.
– Kun on intoa, harjoitteluun löytyy aina aikaa. Luovuin television katsomisesta, jotta ehdin soittaa kitaraa.
Soittotaidon lisäksi tulevilta musiikkiterapeuteilta vaaditaan pohjakoulutusta terveydenhuolto-, opetus-, sosiaali- tai musiikin alalta. Sairaanhoitajan taustalla tämäkin vaatimus täyttyi, ja Nevavuori aloitti opiskelun Jyväskylässä Eino Roiha -instituutissa.
Perheen tuki oli tärkeä
Suurin ero parikymppisenä ja viisikymppisenä opiskelussa on Nevavuoren mukaan se, että kypsemmällä iällä ihminen on äärimmäisen motivoitunut.
– Motivaatiosta kertoo esimerkiksi se, että kaikista kursseista tuli kiitettävät.
Nevavuoren vuosikurssilla oli kaikenikäisiä opiskelijoita. Terapia-alalla ikä ei ole este, koska elämänkokemuksesta on hyötyä ja töitä voi jatkaa vanhanakin oman jaksamisen mukaan.
– Itse mietin, onko liian myöhäistä vaihtaa alaa, mutta kukaan muu ei sanonut minulle niin.
Nevavuori ei kuitenkaan syöksynyt elämänmuutokseen miettimättä asiaa läheistensä kannalta. Yhtälöön kuuluivat lapset, sivutoiminen maatilan pito ja miehen työ, johon myös sisältyi matkustamista.
– Perheen tuki oli tosi tärkeä, enkä olisi voinut tehdä mitään sellaista, mistä he kärsivät.
Nuorin lapsista oli jo 10-vuotias ja kulki toisinaan Nevavuoren mukana Jyväskylässä. Teinejä puolestaan eivät äidin menot hirveästi hetkauttaneet, ja kaksi vanhinta oli muuttanut omilleen.
– Välillä olen miettinyt, että voi kun olisin päässyt opiskelemaan jo aiemmin, mutta eihän se olisi ollut mahdollista silloin, kun lapset olivat pieniä. Minulla ei myöskään olisi ollut tarvittavia pätevyyksiä. Nyt oli sopiva aika.
Opiskeluajan taloudellista puolta turvasi se, että Nevavuori sai ammattitaudin vuoksi kuntoutustuen.
– Kun sairaanhoitajana ollessa alkoi olla vaikeaa käsien kanssa, rukoilin monta kertaa, että Jumala johdattaisi. Kun uskalsin päästää irti omista suunnitelmistani, tuli uusi opiskelupaikka ja myös rahoitus siihen.
Heittäytyminen voi pelottaa
Musiikkiterapeutin opintoja kesti kolme vuotta. Nevavuori teki samalla alan töitä kehitysvammaisten ja rippikoululaisten kanssa. Hän opiskeli muutakin, esimerkiksi harpunsoittoa. Nykyään hän on Suomen ainoa musiikkiterapeutti, joka tarjoaa asiakkailleen mahdollisuutta harpunsoittoon.
– Harpun viereen istuminen rauhoittaa vilkkaat pojatkin. Kuka tahansa saa siitä kauniin äänen.
Nevavuori kuvaa musiikkiterapiaa äänillä leikkimiseksi. Työskentelyyn kuuluu usein improvisointia, eikä asiakkaalta edellytetä mitään pohjataitoja.
Opiskelu ei vieläkään ole Nevavuoren osalta lopussa. Muutama erityispedagogiikan kurssi on suoritettavana, ja hän haaveilee psykoterapiaopinnoista. Hän kannustaa muitakin kulkemaan rohkeasti kohti unelmia, toteuttamaan vaikkapa lapsuuden haaveen, kuten hän kitaratunnit.
– Joskus heittäytyminen on tosi pelottavaa, mutta kun Jumala on mukana, kaikki menee hyvin. Vaikka unelma ei kantaisi pidemmälle, vanhana voi todeta eläneensä täysipainoista elämää. Ei tarvitse jälkikäteen harmitella, että jätti tekemättä jotain merkityksellistä.
Säde Loponen
- - -
Abivuonna vaihtoehdot ovat auki
Joosua Salmi, 17, Nurmijärvi.
Aloitan kolmannen vuoden eli abivuoden Rajamäen lukiossa.
Tuleva vuosi on tärkeä, koska minulla on yo-kirjoitukset. Kirjoitan osan aineista jo syyskuussa, mutta en ole vielä kesän aikana ehtinyt lukea paljonkaan.
Koulussa oppiminen on minulle yleisesti ottaen helppoa. Lukiossa on välillä tuntunut kuitenkin siltä, että työtä on liikaa tai että harrastuksille ja kavereille ei jää aikaa. Useimmat kouluaineet kiinnostavat minua ainakin vähän, joten välillä on vaikeaa rajata esimerkiksi kurssivalintoja.
Olen melko visuaalinen oppija, mikä sopii hyvin kouluun, jossa perinteisesti luetaan ja kirjoitetaan paljon. Seurakunnissa opetus on lähinnä puheiden muodossa, mikä vaatii minulta enemmän keskittymistä.
Seurakunnissa voitaisiinkin hyödyntää enemmän myös muita oppimismuotoja.
Viimeistään keväällä joudun päättämään, mihin aion suunnata lukion jälkeen. Kovin selviä suunnitelmia minulla ei vielä ole myöskään asevelvollisuuden suhteen. Toivottavasti voin keskittyä kunnolla asiaan kerrallaan, jotta saan kaikki päätökset ja kokeet onnistumaan hyvin. Rukoilen johdatusta ehkä liiankin harvoin, mutta toivon ja uskon Jumalan auttavan kevään valinnoissa ja laajemminkin hänen tahtonsa tapahtuvan elämässäni.
Uskon, ettei meidän yleensä tule odottaa Jumalan antavan suoria vastauksia tai päättävän asioita puolestamme. Useimmiten johdatus toimii nähdäkseni siten, että kun meille aukeaa mahdollisuuksia, Jumala antaa meidän huomata, mitkä vaihtoehdot ovat parhaita.
Välillä koen tilanteita, jotka vaikuttavat ensin onnekkailta sattumilta, mutta jälkeenpäin ajatellen ovat luultavimmin olleet johdatusta.
(SL)
- - -
Uusi reppu, tutut kaverit
Sara Simpanen, 7, Tampere
Menen ensimmäiselle luokalle Atalan kouluun. Se on eri paikassa kuin eskari, alakerrassa ihan perällä. Onneksi ovessa lukee 1 A, niin löydän perille.
Olen nähnyt mukavia unia kouluun menosta. Meidän opettajamme Ulla on tosi kiva. Luokalle tulee tuttuja kavereita: Jasmina, Amanda, Helmi, Kiara ja Aino. Yhden pojankin tunnen, mutten kerro kenet.
Olen saanut mustan ketturepun ja penaalin. Osaan jo lukea, kirjoittaa ja vähän laskea. Toivon oppivani laskemaan enemmän ja tekemään läksyjä. Minusta on hyvä, että lapsia opetetaan ensin eikä heti anneta läksyjä.
Menen kouluun innoissani, enkä olisi halunnut enää jatkaa kesälomaa. Parasta koulussa on se, kun pääsee leikkimään kavereiden kanssa ja saa uusiakin kavereita.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...