Kristillisen uskon perustuksia vahvistamassa

Martti Ahvenainen: Terve kristillinen usko. KKJMK Oy 2019. Sid. 262 sivua.

Helluntai-karismaattisessakin kristillisyydessä kuulee joskus sanottavan, että usko ja elämä ovat tärkeämpiä kuin oppi. Jokainen kristilliseen uskoon tarkemmin tutustuva huomaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, että oppi, ja nimenomaan terve, raamatullinen oppi on elintärkeä. Uskokin perustuu ei vain kokemukseen vaan myös ymmärrettävään sisältöön, joka yksinkertaisimmillaan tarkoittaa evankeliumin ydintä ihmiseksi tulleesta Jumalasta eli Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään.

Kirjassaan Terve kristillinen usko Martti Ahvenainen on tarttunut edellä mainittuun
asiaan ja kirjoittanut kirjan, jolla hän selvästi pyrkii sekä vakuuttamaan terveen kristillisen opin tärkeydestä että avaamaan sen keskeiset asiat selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla – unohtamatta myös käytännön uskon elämän ulottuvuuksia.

Kirja on rakennettu eräänlaiseksi käsikirjaksi kristillisestä uskosta, ja siinä se mielestäni myös onnistuu hyvin. Teksti on helppolukuista, asiat vahvistetaan raamattuviittein, ja esille nostetut teemat luovat hyvän perustuksen ennen kaikkea sellaiselle, joka vasta on tutustumassa kristillisen uskon ja elämän kannalta merkittäviin opinkohtiin.

Tampereen Baptistiseurakunnan pastori Tapio Lohikko toteaakin kirjasta avaussivulla näin: ”Helluntaipastori Ahvenaisen kirjan opetus nousee vahvasti Raamattuun tukeutuvilta juurilta. Tällaista turvallista, Raamattuun luottavaa juurevuutta, johon usko saa tarttua ja joka kaikenlaisen säntäilyn sijaan ohjaa uskonelämää kohti hengellistä tasapainoa, aikamme tarvitsee.”

Useimmat kirjan luvut pitävät sisällään kokeneemmalle uskovalle varsin tuttuja teemoja. Tyypillisestä helluntailaisesta tavasta poiketen Ahvenainen tuo esiin kirjan kolmannessa luvussa kristikunnan klassiset uskontunnustukset ja tarkastelee seuraavissa luvuissa niistä nousevia uskon pääkohtia suppeasti mutta ansiokkaasti ja suoraviivaisesti.

Kirjan helmi on kuitenkin edellä mainittua osioita seuraava kokonaisuus, joka pureutuu uskon olemukseen ja avaa vastauksia muun muassa kysymyksiin, mitä usko on, kuinka usko tulee ja miten se toimii ja kasvaa. Ottaen huomioon kuinka keskeinen asia usko on, varsin harvassa ovat nykyhelluntailaisuuden keskuudessa julkaistut kirjat, jotka
ohjaavat uskovaa ymmärtämään näitä uskon elämälle äärimmäisen tärkeitä aspekteja.

Ahvenainen toteaakin oikein, että ”uskon aiheeseen tutustuminen on välttämätöntä, koska koko Jumalan armotalous, toisin sanoen kaikkien Kristuksessa olevien siunausten kokeminen perustuu uskoon ja koska ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle”.

Ansiokas on myös uskon elämään liittyvien haasteiden vahva esille nostaminen. Uskoa käsittelevien teosten heikkous on usein tietynlainen epärealistisuus, jossa korostuu kaikki, mikä on mahdollista uskon elämän ”onnistuessa”. Ahvenainen ei kuitenkaan sorru tähän, vaan kirjan lopussa kahdenkin luvun verran avaa uskon koetusten todellisuutta ja opastaa niiden lävitse.

Ahvenaisen kirjan äärellä on varsin helppo todeta, että hänen vilpitön pyrkimyksensä puhua Jumalan tuntemisesta ja raamatullisesta uskosta niin, että lukija voisi löytää oikean tien ja rakentaisi elämänsä sille uskolle, joka on ilmoitettu Jumalan sanassa, onnistuu tasapainoisella tavalla. Kirja on suoraviivainen uskon käsikirja, joka ei jää miettimään esimerkiksi erilaisia tulkintoja vaan rakentuu pääosin helluntailiikkeen perinteisille tulkinnoille.

Kirja on erinomainen vaikkapa uskoontulleelle, joka pyrkii selvittämään itselleen uskon elämänsä perusteita. Säännöllinen uskon perusteisiin palaaminen tekee hyvää myös pidempään uskossa olleelle. Syvempää ja laajempaa teologista reflektointia harjoittava saattaa jäädä kaipaamaan kirjassa vaikkapa muiden kristillisten uskon elämän ja opin tulkintojen kanssa keskustelevampaa lähestymistapaa.

Petri Mäkilä