Ylen säästöt vaikuttavat taltiointeihin

Kristillisiä ohjelmia pyörii Suomen pääkanavilla aniharvoin. Poikkeuksen tekevät Yle Radio 1:n aamu- ja iltahartaudet sekä televisio- ja radiojumalanpalvelukset, jotka täyttivät vastikään 90 vuotta.

Ylen hengellisistä sisällöistä vastaavat eri kristilliset yhteisöt Kirkon tiedotuskeskuksen johdolla. Eniten ohjelma-aikaa käyttää luterilainen kirkko, mutta helluntailaisetkin ovat äänessä miltei kymmenen tuntia vuodessa. Määrä ei ole päätä huimaava mutta kuitenkin hieman suurempi kuin ohjelmapäällikkö Kimmo Saares uumoili RV 38:ssa.

– Pidämme vuosittain keskimäärin 11 radiohartautta. Radiojumalanpalveluksia on ollut viime vuosina useampiakin kuin neljä. Pienemmät kirkkokunnat ovat antaneet vuorojaan meille, ja olemme saaneet myös useita ylimääräisiä vuoroja Lapin Radion alueelle. Lisäksi meillä on tasaisesti yksi tv-jumalanpalvelus vuodessa, joskin noin joka kuudes vuosi on kokonaan välivuosi, Helluntaiherätyksen ohjelmavuoroja koordinoiva pastori Petri Viinikkala tulkkaa vuodesta 1998 pidettyjä tilastoja.

Plus- ja miinusmuutoksia

Pari vuotta sitten Yle muodosti uskonnolle selkeämmin oman ohjelmalohkonsa, jonka tarjonta painottuu sunnuntaiaamupäiviin. Niinpä esimerkiksi helluntaiseurakuntien radiojumalanpalvelukset siirtyivät iltakuudesta kello 11:een. Tämä huoletti ensin, mutta turhaan.

– Muutos oli mahtava asia, sillä se lisäsi olennaisesti jumalanpalvelusten kuuntelua. Kuuntelijamäärä nousi melkein kolmanneksella, Viinikkala iloitsee.

Ylen säästöpaineiden takia myös TV-jumalanpalvelusten kuvausprosessia on virtaviivaistettu.
 
– Kuvaukset keskitetään Helsingin ja Tampereen ympäristöön. Kaikki tilaisuudet kuvataan aina samassa rakennuksessa kahden päivän sisällä, ja tilat vuorottelevat.

Käytännössä siis vaikkapa Mikkelin helluntaiseurakunta joutuu jatkossa ”kutsumaan” virtuaalikokousvieraansaitselleen tuntemattomaan pyhättöön jonnekin Tampereen seudulle.

Nihkeys muutosta kohtaan on jo näkynyt. Esimerkiksi tammikuussa lähetettävälle tv-jumalanpalvelukselle Helsingin ruotsinkielisen baptistiseurakunnan pieniin tiloihin saatiin nipin napin tekijä. Nyt sen toteuttaa kolme helluntaiseurakuntaa yhdessä.

– Tämä on paha muutos meidän kannaltamme. Ymmärrän hyvin, että seurakunnat eivät ole niin innostuneita, kun jumalanpalvelusta ei kuvatakaan heidän omissa tiloissaan. Tällöin on vaikeampaa tehdä itsensä näköinen tilaisuus, Viinikkala pahoittelee.

Uusia ääniä eetteriin

Petri Viinikkala pyrkii kuuntelemaan jo ”työnsä puolesta” kaikki Yle Radio 1:n vapaakristilliset aamu- ja iltahartaudet mutta seuraa jonkin verran myös luterilaisten pitämiä hartauksia. Näiden sisällöissä on hänestä selviä eroja.

– Vapaakristilliset puhujat pyrkivät sanomallisuuteen. Hartauksissa on yleensä konkreettinen voimakas rohkaisu, toivon näkökulma ja suoranainen evankeliumi. Puhujat  uskaltavat käyttää myös itseään puheessaan, jolloin hartaus on hyvin ihmisläheinen, kertomus omasta elämästä, hän analysoi.

Viinikkalan mukaan vapaakristillisistä hartauksista tekee omaleimaisempia myös musiikki. Virsiä niissä kuulee vain harvoin.

– Tämä on vapaus, joka meille on suotu. Kirkon tiedotuskeskus on antanut luvan käyttää meille mieleistä ja ominaista musiikkia.

Lähiaikoina valmistuu helluntaiherätyksen vuoden 2017 ohjelmavuorolista. Sitä laatiessaan Viinikkala yrittää jakaa vastuuta laajalle.

– Olen pyrkinyt antamaan mahdollisimman monille uusille kokemuksen pitää radiohartaus. Heissä on seurakuntapastoreita, yhdistysten työntekijöitä, toimittajia ja Ison Kirjan opettajia – sekä miehiä että naisia.

Vaikka kristillisyys lipuu sivurooliin yhteiskunnassa, Ylen hartausohjelmat näyttävät pitävän pintansa. Niiden asemaa on jopa vahvistettu linjaamalla niiden olevan osa suomalaista kulttuuria. Raha sen sijaan säätelee monia asioita. Muun muassa radiojumalanpalvelukset Yle välittää nykyään mieluiten suorina lähetyksinä.

Niinpä esimerkiksi 11. joulukuuta suora ”radioaamukokous” kuullaan Harjavallasta sekä ensi vuoden alkupuolella Kemistä ja Turusta.

– Itse tykkään suorasta lähetyksestä. Siinä on jotakin todella aitoa, Petri Viinikkala hehkuttaa.


Ruut Ahonen