Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin Saana Pusan perhe valmisteli muuttoa Englantiin, Carlislen kaupunkiin. Juha-isää oli pyydetty lähetysjärjestö Operaatio Mobilisaation äänen, kuvan ja multimedian kansainväliseen tuotantotiimiin, OMNIvisioniin. Sonja-äitiä odotti vuoden opintovapaa ja Saanaa ja isoveljeä Johannesta opiskelu paikallisessa koulussa englannin kielellä.
Nyt Saana istuu perheen olohuoneessa Kangasalla ja muistelee Englannin-vuotta monenlaisin tuntein.
– Olihan se aika jännittävää, kun kaikki oli niin erilaista kuin Suomessa. Oli koulupuvut, kouluruuasta piti maksaa, kaverit ja opettajat olivat uusia ja varsinkaan aluksi en ymmärtänyt kaikkea puhetta.
Saana tietää kohdanneensa Englannissa juuri sellaisia kulttuurieroja, joita kaikki maahanmuuttajat kohtaavat. Hän arvostaakin kotimaata ja täällä opiskelua nyt aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.
– Yläkoulun aloitus tänä syksynä ei jännittänyt enää ollenkaan. Koulu tuntuu nyt niin helpolta, kun sitä voi käydä omalla äidinkielellään ja siellä on paljon kavereita.
Outoa käytöstä vai ilkeyttä?
Erityisesti kavereita kolmetoistavuotias Saana ei pidä enää itsestäänselvyytenä. Hän kertoo olleensa aina sosiaalinen ja viettäneensä lähes päivittäin vapaa-aikaa läheisimpien koulukavereiden kanssa.
– Suomessa mulla on aina ollut kiva luokka. Ilman kavereita koulussakin olis paljon tylsempää.
Viimeisen toteamuksen Saana joutui huomaamaan todeksi ulkomaanvuotensa aikana. Pian englantilaiseen kouluun mentyään hän alkoi ihmetellä luokkatovereiden outoa käytöstä. Aluksi kieli tuotti vaikeuksia ja tilanne oli muutenkin niin uusi, ettei Saana tajunnut joutuneensa kiusaamisen kohteeksi. Ikävät tilanteet, seurasta pois sulkeminen ja ilkeät huomautukset, alkoivat kuitenkin toistua.
– Yhden kerran luimme tunnilla kirjaa ja vilkuilin luokkakaveriini päin. Hän sanoi, että ”älä tuijota mua”. Välitunnilla hän tuli seisomaan eteeni eikä päästänyt mua ohitseen.
Välituntisin tyttöporukka tuntui lähtevän uutta oppilasta karkuun. Saanalle selvisi myös, että porukan ”kingi” jopa kielsi muita tyttöjä olemasta hänen kanssaan. Joskus Saana onnistui kuitenkin juttelemaan erään tytön kanssa, ja tämä lupasi tulla kylään koulun jälkeen. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun kaveri jätti yhä uudelleen tulematta.
Ikävät tilanteet aiheuttivat paljon mielipahaa, ja kouluun lähteminen alkoi tuntua vaikealta. Saanan äiti yritti selvitellä tilannetta opettajan kanssa, mutta tämä ei ottanut sitä vakavasti.
– Opettaja sanoi vain, että ”älä oo niitten kanssa”. Ei sellainen paljoa auta, Saana miettii.
Tietämättömyys synnyttää ennakkoluuloja
Saana itse pohti kiusaamisen syitä.
– Mietin, että mitä sellaista oon tehnyt, että mulle pitää olla ilkeä. En osannut aluksi puhua kovin hyvin englantia, joten ehkä kiusaajat luulivat, että olen ujo tai outo.
– Pohdin myös, että olikohan niillä kotona vaikeeta tai oliko niitä itseään joskus kiusattu.
Mitä ilmeisimmin syyksi riitti kuitenkin pelkästään se, että Saana oli ulkomaalainen. Useimmat englantilaiset eivät näyttäneet tietävän, missä ja millainen maa Suomi on, ja se näkyi ennakkoluuloina.
– Yksi tytöistä sanoi, että hänen äitinsä oli kieltänyt häntä tulemasta meille sisälle. Minä en myöskään saanut mennä hänen kotiinsa, mutta ulkona saimme leikkiä yhdessä, Saana kertoo.
Ilmeisesti luokkatoverit eivät myöskään käsittäneet, etteivät suomalaiset puhu englantia äidinkielenään.
– Huomasin sen, kun siirryin yläkoulun puolelle ja alettiin opiskella saksaa. Sanoin yhdelle tytölle, että mulle englannin puhuminen on vähän kuin teille saksan puhuminen. Se näytti olevan hänelle uusi tieto.
Lohduttavat Raamatun sanat
Vaikeimpina hetkinä vanhempien kanssa puhuminen auttoi. Yhden keskustelun jälkeen Saanan mieleen nousi Raamatusta jae Ps. 23:4. Hän ei muistanut sen sisältöä mutta avasi Raamatun ja luki: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.”
– Pari kertaa tein myös niin, että otin kännykän sekoittajalla Raamatusta päivän jakeen. Usein tuntui siltä, että jae oli tarkoitettu juuri siihen hetkeen. Yhden kerran tuli esimerkiksi kohta: ”Siellä missä on aarteesi, siellä on sydämesi.” Tajusin, että mun tärkein aarteeni on taivaassa.
Myös rukous kantoi silloin, kun ei olisi huvittanut lähteä kouluun. Saana kertoo rukoilleensa joka aamu, että päivä menisi hyvin. Erityisenä rukousvastauksena mieleen on jäänyt tutustumispäivä englantilaiseen yläkouluun.
– Oltiin rukoiltu etukäteen sen puolesta, ja koko päivän ajan musta tuntui, etten ollut siellä yksin, vaan Jumala oli mun mukana.
Pikkuhiljaa alkoi rukousvastauksia tulla myös kavereiden muodossa. Ensin Saana tutustui koulun musikaaliprojektissa rinnakkaisluokalla olevaan tyttöön. Sitten seurakunnasta löytyi pari vuotta nuorempi maahanmuuttajatyttö.
– Shizzlen perhe oli kotoisin Intiasta. He olivat asuneet Englannissa jo niin kauan, että hän puhui englantia tosi hyvin.
Ystävyys on iso asia
Kaikkein paras ystävä tuli kuitenkin suomalaistaustaisesta Lenasta, jonka perheeseen Pusat törmäsivät vaellusretkellä luonnonpuistossa vajaan tunnin ajomatkan päässä kotoaan. Kohtaaminen ”keskellä ei mitään” oli niin yllättävä, että Saana pitää sitä Jumalan johdatuksena.
– Lena kävi eri koulua kuin minä mutta asui vain parin kilometrin päässä meistä, joten pystyimme näkemään ainakin kerran viikossa.
Hyvän ystävän löytyminen oli iso asia. Saana uskoo, että koko ulkomaankokemus olisi ollut aivan toisenlainen ilman tuota ystävyyssuhdetta.
– En ollut aikaisemmin tajunnut, miten kurjaa on olla ilman kavereita, hän pohtii.
Kokemuksen myötä Saana osaa asettua aikaisempaa paremmin myös maahanmuuttajien asemaan. Yhdessä äitinsä kanssa hän on selvitellyt, löytyisikö hänen kotiseurakuntansa Tampereen vapaakirkkoseurakunnan maahanmuuttajatyön parista omanikäistä tyttöä, jolle Saana voisi olla kaveri.
– Jos luokalleni tulisi maahanmuuttaja, kysyisin heti, että ”mikä sun nimesi on, missä oot syntynyt ja millaista siellä on?” Jos vaikuttaisi siltä, että hän haluaisi ystävystyä, ehdottaisin, että näkisimme myös vapaa-ajalla.
– Tiedän nyt, miltä niistä tuntuu, jotka ovat yksin tai kiusattuja. Siksi haluan olla ystävä myös toisille.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...