"Monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa yhteiskunnassa uskonnon opetus ei voi keskittyä vain yhden uskonnon opetukseen. –– Jos yleissivistävässä koulutuksessa halutaan tulevaisuudessakin antaa uskonnon opetusta ja yleensäkin katsomuksiin liittyvää opetusta, sen tulee sisältää eri uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää ainesta.”
Näin kirjoitti uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi jo lähes kymmenen vuotta sitten Katsomusaineiden kehittämishaasteita -julkaisussa (Helsingin yliopisto 2007).
Muun muassa Kallioniemen näkemykset uskonnon oppiaineen vaihtamisesta yhteiseen katsomusaineeseen olivat pohjana viime syksynä vireille pannussa, kaikille yhteistä katsomusainetta ajavassa kansalaisaloitteessa. Vaikka aloite ei päässyt eduskunnan käsiteltäväksi, keskustelu uskonnon opetuksen ympärillä jatkuu.
Nykysysteemi epätasa-arvoinen
Syksyllä 2015 valmistuneissa valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa uskonto ja elämänkatsomustieto ovat vielä erillisiä oppiaineita. Kuitenkin erityisesti pääkaupunkiseudulla on jo ryhdytty ottamaan askeleita yhteisen katsomusaineen suuntaan.
Tunnetuin lienee niin sanottu Kulosaaren malli, joka tarkoittaa Kulosaaren yhteiskoulun syksyllä 2013 aloittamaa opetusjärjestelyä, jossa eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon oppilaat opiskelevat suurimmaksi osaksi yhdessä.
– Aineita opetetaan tiedon jakamisen ja keskustelun näkökulmasta. Tarpeen tullen oppilaat eriytetään omiin ryhmiinsä luokan tai luokkatason sisällä, uskonnonopettaja Niilo Mähönen kertoo.
Kulosaaressa päädyttiin ratkaisuun, koska erillinen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus nähtiin epätasa-arvoiseksi niin opetuksen laadun kuin saatavuudenkin näkökulmasta.
– Lisäksi nykysysteemi mahdollistaa indoktrinaation eli mielipiteenmuokkauksen, jossa opettaja kasvattaa oppilaista uskonnon harjoittajia, esimerkiksi hyviä kristittyjä tai muslimeja.
Kärsiikö laatu?
Osa on nähnyt Kulosaaren mallin poikkeavan nykyisen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden linjauksista.
Samasta syystä joukko Etelä-Pohjanmaan uskonnon lehtoreita kritisoi alueella meneillään olevaa maakunnallista opetussuunnitelmatyöskentelyä, jossa suunnitellaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhdistämistä.
– Valtakunnallista opetussuunnitelmaa ei voi sivuuttaa. Mielestäni on tärkeää selvittää, onko kaavailtu yhdistäminen linjassa valtakunnallisen opetussuunnitelman kanssa. Oppilailla on oikeus pätevään opetukseen, Kauhavan yläkoulun ja lukion uskonnon lehtori Hanna Pihlajamäki painottaa.
Pihlajamäki on kollegoineen huolissaan oppiaineksen vähenemisen lisäksi opetuksen laadun kärsimisestä opettajien hypätessä opettamaan itselle vieraita aiheita.
Tavoitteet mallin pohjalla
Itä-Suomen yliopiston uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani ymmärtää opettajien huolen.
– Päätöksentekijöillä pitäisi olla ymmärrystä ilmiöstä. Mikäli yhteiseen katsomusaineeseen päädytään, se edellyttää esimerkiksi opettajien täydennyskoulutusta.
Hänen omassa opinahjossaan toteutettiin tutkimushanke, jossa keskityttiin oppilaiden kokemuksiin, opettajien toimintaan sekä pedagogiseen vuorovaikutukseen. Neljän osatutkimuksen pohjana oli Joensuun normaalikoulun yhdeksäsluokkalaisten kanssa syksyllä 2014 toteutettu tutkimusprojekti, jossa kokeiltiin katsomusaineiden yhteisopettajuutta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kunkin katsomusaineen opettajat olivat mukana sekä tuntien suunnittelussa että toteuttamisessa.
– Kokeilu oli onnistunut, mutta resurssien näkökulmasta kokoaikainen kolmen opettajan järjestelmä on mahdoton. Yksi mahdollinen malli voisikin olla se, että osa sisällöistä opetettaisiin yhdessä, osa omissa ryhmissä.
– Ennen kaikkea opetusmuoto tulisi rakentaa kasvatuksen tavoitteiden pohjalle.
Seurakunnan rooli korostuu
Hanna Pihlajamäki muistuttaa, että maakunnallisia ja koulukohtaisia opetussuunnitelmia tehtäessä kuunnellaan myös oppilaiden vanhempia.
– Toivoisin vanhempien seuraavan aktiivisesti uskonnon opetukseen liittyvää keskustelua ja käyttävän vaikutusmahdollisuuksiaan. Kotien antama tuki opetustyölle on hyvin tärkeää.
Niilo Mähönen näkee, että erillinen uskonnonopetus tulee törmäämään omaan mahdottomuuteensa sitä mukaa kuin Suomi kansainvälistyy ja uskontokuntien määrä lisääntyy. Hän ymmärtää uskovia, jotka ovat huolestuneita kehityssuunnasta, mutta muistuttaa, ettei vapaakristillisissä seurakunnissa koulun rooli hengellisenä kasvattajana ole ollut tärkeä aiemminkaan.
– Esimerkiksi helluntailaisten kirkollinen aktiivisuus ja laadukas pyhäkoulutoiminta turvaavat lasten uskontokasvatusta.
Kotikasvatus ratkaisee
Martin Ubani antaisi hengellisen kasvatusvastuun ennen kaikkea vanhemmille. Tutkimukset tukevat sitä, että kotikasvatus on tärkein lasten ja nuorten vakaumuksen syntymisessä.
– Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on jopa huomattu, etteivät ei-uskonnollisten perheiden lapset ole useinkaan omaksuneet kristillistä vakaumusta, vaikka ovat käyneet kristillistä koulua.
Lisäksi Ubani haluaa rohkaista vanhempia käsittelemään myös kotona erilaisia maailmankatsomuksia.
– Kukaan ei elä umpiossa. Lapselle tulee antaa tilaa etsiä, ihmetellä ja epäillä. Jos vanhemmat eivät tarjoa mallia läpinäkyvästä vaikeiden kysymysten pohdinnasta, lapsi etsii vastaukset muualta.
– Jos kotikasvatus toimii, lapsi tai nuori on valmis kohtaamaan erilaisia ajatuksia koulussa ja muissa yhteisöissä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...