Syyspäivillä Turussa pidettiin huolta - "Seurakuntaa ei tarvitse keksiä uudelleen"

Syyspäivien huippukohta on uusien vastuunkantajien siunaushetki. Lavalla siunaamassa Hannakaisa Shehu (vas.), Tuomo Ahonen, Joona Salo ja Heidi Söderlund. (Veera Haapalahti)

Veera Hug, Anssi Tiittanen | 8.10.2023

Helluntaiseurakuntien Syyspäivät-tapahtumaa vietettiin viime torstaita lauantaihin Turussa. Tapahtuman teemana oli Pidetään huolta.

Tapahtumaan osallistui 429 pastoria, vanhinta ja seurakuntien vastuunkantajaa eri puolilta maata, kaukaisimmat Ivalosta.

Turun omat osallistujat mukaan laskien Turun Messukeskuksessa järjestetyssä tapahtumassa oli mukana 474 ihmistä. Osallistujamäärä oli lähes täsmälleen sama kuin Tampereen Syyspäivillä viime vuonna.

Runsaaseen puhuja- ja alustajakaartiin kuuluivat muun muassa Petteri Arasalo, Petri Välimäki, Esko Matikainen, Juha Lehto, Tommi ja Annukka Suonpää, Ville Anttila, Antti Hirviniemi, Arto Kemlin, Tero Koivisto, Marjaana Rauma, Pekka Havupalo ja Jorge Vega.

Kansainvälisiä puhujia tapahtumassa olivat kansainvälisen helluntaikirkkojen järjestön PWF:n johtaja Billy Wilson sekä Church of God -kirkon johtaja Tim Hill.

Musiikissa kuultiin Turun helluntaiseurakunnan omia ryhmiä Kylän väkeä ja J-Soundia.

Syyspäivien avajaisissa osallistujia olivat evästämässä pastori Teemu Sormunen Turun Vapaaseurakunnasta ja pastori Pasi Jaakola Turun Mikaelinseurakunnasta.

– Armollisuus toisiamme kohtaan on avain yhteyteen. Se on lisännyt kunnioitusta, luottamusta ja arvostusta seurakuntien välille, Teemu Sormunen sanoi.

– Se on myös hyvä maaperä Jumalan työlle kaupungissamme. Jalostakaa armollisuutta toistenne keskellä. Armollisuus on Pyhän Hengen vaikuttamaa työtä, ja meidän tulee armollisuudella tehdä lisää tilaa Pyhälle Hengelle toimia meidän keskellämme.

Torstaina puhunut Maailman helluntaiyhteisön PWF:n johtaja Billy Wilson iloitsi maailmankonferenssin järjestämisestä Suomessa vuonna 2025.

– Olemme innoissamme Suomesta, siitä, mitä Pyhä Henki tekee ja tulee tekemään Pohjoismaissa tänä aikana, Wilson sanoi.

Teemapuheessaan Wilson nosti esiin teemoja, jotka kuvaavat Jumalan valtakunnan näkymiä maailmassa nyt ja lähitulevaisuudessa.

– Sukupolvi Z on täällä, ja se on astumassa johtajuuteen. Uskon, että he tulevat olemaan suuri sukupolvi kristillisessä historiassa. Meidän tulee seurakuntina tukea ja voimaannuttaa heitä, ja asettaa heitä johtajuuteen.

Wilson kiinnitti huomionsa kolmannessa maailmassa jatkuvaan herätykseen.

– Brasiliassa on enemmän Pyhällä Hengellä täytettyjä uskovia kuin missään muussa maassa maailmassa, jopa Yhdysvalloissa. Myös Kiinassa Jumalan työ menee eteenpäin.

– Lännessä näemme yhä kasvua etenkin eri etnisten ryhmien ja pakolaisten parissa.

Wilson palasi vielä uuden sukupolven näköalaan.

– Meillä on joukko keski-ikäisiä pastoreita, jotka eivät ole kokeneet Pyhän Hengen täyteyttä elämässään. He ovat kuulleet profetioista, Hengellä täyttymisistä ja parantumisista, mutta he pelkäävät tätä. Nyt tulee kuitenkin uusi sukupolvi, jolla on nälkä pyhän Hengen todellisuuteen. He tarvitsevat kokeneita vanhempia johtamaan heitä.

Unelmasta uuden sukupolven tavoittamiseksi on Wilsonin mukaan siirrytty nyt laajempaan evankelioinnin palon löytämiseen.

– Meillä on teknologia, raha ja todennäköisesti myös ihmiset. Se, mitä tarvitsemme myös intohimon tavoittaa kadonneet.

– Jotta vuoteen 2033 mennessä, joka on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, Hengellä täyttymisen, taivaaseenastumisen ja helluntain 2000-vuosijuhla, haluamme todella täyttää lähetyskäskyn – ehkä, jos kaikki työskentelemme yhdessä ja teemme työtä, voimme auttaa jokaista sukupolvemme edustajaa kuulemaan evankeliumin Jeesuksesta.

Torstaina iltapäivällä pastori ja kouluttaja Petri Välimäki alusti paneelikeskustelua puheella kriisien kohtaamisesta.

– Armahtavaan rakkauteen liittyy erityinen parantava voima. Anteeksiantava rakkaus avaa paljon ja nostaa ihmisiä, Välimäki sanoi.

– Auttajana saatamme tukeutua meille tärkeisiin lähtökohtiin. Se on luonnollista, muttei välttämättä osu autettavan kokemusmaailmaan vaan lähtee minusta ja omasta kokemusmaailmastani.

Välimäki kannusti kuulijoita antautumaan rinnalla kulkijoiksi. Ihmisen elämän kokonaisuus avautuu vasta ajan kanssa.

– Samalla, kun palvelutyömme ja osaamisemme on tärkeää ja opettelemme kohtaamaan ja välittämään ihmisistä, ei unohdeta suurinta apua, jonka Jumala on antanut. Jeesus sovitti ristillä kaikki syntimme. Ihminen tulee täysin armahdetuksi.

Paneelikeskustelussa toisena keskustelijana kuultiin kirjailja ja seurakunnanistuttaja Marko Jauhiaista, jolta on syksyllä julkaistu kirja Kutsu (Aikamedia).

Samassa yhteydessä julkaistiin myös tohtori Leevi Launosen toimittama teos Hyvällä sydämellä – kohti diakonaalista seurakuntaa (Aikamedia).

Tim Hill inspiroi Syyspäivien osallistujia torstai-iltana ensin laulaen. Spontaanisti pianon kanssa esiintynyt Church of God -kirkon johtaja on ollut mukana muun muassa Bill Geitherin suosituissa Homecoming-levytyksissä.

Puheessa Hill nosti esiin riippuvuuden ja addiktoitumisen palvelutyöhön, Pyhään Henkeen ja sanomaan.

– Sana addicted tarkoittaa, että on sidottu johonkin, kuin koukussa. Ei voi elää ilman sitä.

– Yksi annos Jumalan kosketusta riitti minulle 47 vuotta sitten. Olen siitä saakka ollut koukussa, enkä ole halunnut tehdä mitään muuta.

Hill viittasi Efesolaiskirjeeseen, jossa kehotetaan ymmärtämään Kristuksen rakkauden laajuus, pituus, syvyys ja korkeus.

– Kun palaat kotiisi, julista tätä alkoholisteille, murtuneille ja haavoitetuille: rakkaus peittää syntien paljouden, Hill kehotti.

Perjantaina Syyspäivillä keskityttiin seuraaviin sukupolviin. Aamupäivän kokonaisuudessa puhui monta lapsi- ja nuorisotyön osaajaa.

Helluntaiseurakuntien lapsi-, varhais-, nuoriso- ja koulutyön yhteistyöverkoston uudeksi puheenjohtajana aloittanut Niina Männistö Alajärveltä rohkaisi seurakuntia panostamaan työhön seuraavien sukupolvien parissa.

Siilinjärven Coti-seurakunnan nuorisopastori Roni Lempiäinen rohkaisi hyvin kokemusten pohjalta rakentamaan yhteistyötä myös kunnan nuorisotoimen kanssa.

– Kun teemme työmme hyvin, seurakunta voi olla haluttu yhteistyökumppani, Lempiäinen rohkaisi.

Lapinlahden pastori Petri Korhonen iloitsee seurakunnan pitkäjänteisestä ja laajasti tavoittavasta lapsityöstä. Myös lapinlahtelaisilla on tiivistä yhteistyötä kunnan kanssa.

Lahden helluntaiseurakunnan aiempi nuorisopastori Riikka Miettinen kertoi kokemastaan työn moninkertaistumisesta.

— Pyrin löytämään kaikkiin toimintoihin jonkun muun tekijän kuin itseni, ja vaikka se vaati työtä, työ jatkuu nyt, vaikka itse olen siirtynyt eteenpäin, eikä seurakunnalla tällä hetkellä ole palkattua nuorisotyöntekijää.

— Lisäksi koin päätehtäväkseni rakastaa nuoria ja mahdollistaa palvelemista nuoriso- ja varkkityössä.

Miettinen on siirtynyt yrittäjäksi terapiatyöhön ja rohkaisi seurakuntia pohtimaan mahdollisuutta tarjota tämänhetkiseen tarpeeseen terapiaa. Lahdessa nuorille ilmainen luterilaisen kirkon ylläpitämä Walk in -terapia on ollut rohkaisevaa ja kantanut hyvää hedelmää.

— Unelmoin siitä, että jokainen voisi ilmaiseksi keskustella silloin, kun sille on tarve. Kuinka seurakunnat voisivat olla mahdollistamassa tätä? kysyi Miettinen.

Lisäksi hän rohkaisi pastoreita ja vastuiunkantajia pitämään huolta itsestään ja kuuntelemaan saarnojen ja profetaalisten sanomien lisäksi sitä Jumalan puhetta, joka tulee kehon tai puolison viestien kautta.

Lasten ja nuorten maailmaan johdattelivat myös Royal Rangers -työn johtaja Milka Myllynen ja Vantaan Minttukirkon pastori Markus Bäckroos.

Perjantai-iltapäivän yhteisiin asioihin kuului muun muassa tilannekuvan kertaus lähetystyöstä.

– Lähettimäärä on laskenut dramaattisesti viimeisen 20 vuoden aikana. 153:sta ulkomaantyöntekijästä vain 69 sai seurakuntien kannatusta, ja ei kaikki heistä edes koko kannatusta, murehti Fidan apulaistoiminnanjohtaja Jyrki Palmi.

— Uskotaan, että pohja on saavutettu, ja pidetään huolta lähetystulesta, Palmi Haastoi.

— Tavoitteena, että jokaisella seurakunnalla olisi vähintään yksi osakannatuksellinen lähetti. Pidetään myös huolta läheteistä ja lähetyksen terveydentilasta.

Jumalan sydämen syke on lähetystyö. Näyn puuttuminen johtaa ajelehtimiseen. Reseptiksi tähän Palmi tarjosi selkeää näkyä ja lähetysstrategiaa, jonka laatimisessa Fida haluaa tukea seurakuntia.

Lauantaina palattiin seurakunnan ydintehtävän äärelle – saavuttaa evankeliumilla ihmiset ympärillämme. Kuinka voimme vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Tanja Närhin raamattutunti aiheesta on luettavissa edellisen RV:n opetussivuilla (RV 41/2023).

Lähetystyöntekijä ja seurakuntakonsultti Steve Walent puhui seurakunnan elinkaaresta ja mahdollisuuksista uudelleen virittää palavaksi näky.

Walentin mukaan seurakunnat syntyvät aina näyn ympärille.

– Ajan myötä mukaan tulevat myös ihmissuhteita, toimintaa sekä hallintoa. Kun seurakunta on 10-20 -vuotias, se on tietyllä tavalla saavuttanut aikuisuuden, ja tuolloin on elintärkeää kyetä uudestaan palaamaan näyn äärelle.

– Ei seurakuntaa tarvitse keksiä uudelleen, mutta näky on tärkeää saada jälleen keskiöön, koska suurin osa länsimaisista seurakunnista alkaa tuon vaiheen jälkeen hiipua ja keskittyä itseensä ihmisten saavuttamisen kustannuksella.

Seurakunnan missionaaliseen fokukseen kuuluvat Walentin mukaan hengellinen elämä, jumalanpalvelukset, tapahtumat, henkilökohtainen evankeliointi ja ihmisten integrointi osaksi seurakuntaa.

– Kyse on siitä, kuinka saamme uudelleen sytetettyä näyn saavuttaa ihmisiä, kutsua heitä koteihimme, lähellemme ja seurakuntaamme. Vanhemmissa seurakunnissa usein menetämme tämän näyn.

Suomessa seurakuntien vahvistamiseen erikoistuneena lähetystyöntekijänä toimiva Steve Walent esitteli 30-60-90 -mallin, joka on menestyksekkäästi ollut käytössä useissa seurakunnissa eri maissa.

Ensimmäiset 30 päivää rukoillaan Jumalan mieleemme nostamien ihmisten puolesta. Seuraavan 30 päivän aikana rukous jatkuu, mutta samalla pyydetään näkyä luovista ajatuksista, kuinka tekojen kautta voidaan osoittaa rakkautta ihmisille.

Viimeiset 30 päivää, samalla kun rukous ja ystävälliset teot jatkuvat, seurakunta suunnittelee ja järjestää tapahtuman uusille ihmisille.

– Kyse ei ole evankeliointitilaisuudesta vaan luovasta ovesta yhteyteen, Walent kuvaili.

Tapahtumapaikkana jälleen Messukeskus – ”Ruokailuja vaikeaa järjestää vapaaehtoisvoimin”

Syyspäivät jäivät järjestämättä valtakunnallisena tapahtumana kahtena koronavuotena, jota ennen Syyspäivät kokosi 650-750 osallistujaa.

– Eniten väkeä oli nyt perjantaina, vähiten lauantaina, koordinaattori Kristiina Raassina kertoo.

Turun helluntaiseurakunta päätyi pitämään tapahtuman edelliskerran 2017 tavoin Messukeskuksessa, koska tapahtuman edellyttämät ruokailu- ja tilafasiliteetit on haasteellista toteuttaa seurakuntarakennuksessa Puistokadulla.

– Olisimme joutuneet lähettämään ihmiset kaupungille syömään, Raassina kuvailee.

Juuri ruokailujen toteutuminen Messukeskuksen ravintolassa säästi järjestäjän suurelta vapaaehtoisponnistukselta.

– Talkoolaisia näin suuren ruokailun järjestämiseen olisi lisäksi ollut hyvin vaikeaa saada.

Turun Messukeskus laskuttaa tilan käytöstä ilmoittautuneen henkilömäärän mukaan. Järjestäjä ei saa esimerkiksi myydä kahvia kilpailevana toimintana, vaan osallistujat asioivat tapahtuma-areenan kahvilassa.

Myös aulaan rakennettujen yhdistysten esittelypisteiden pöytämaksut maksetaan Messukeskukselle, ei järjestävälle seurakunnalle.

Syyspäiviä ja sitä edeltävää Talvipäivät-tapahtumaa on järjestetty eri kaupungeissa eri tiloissa. Useimmiten järjestämisvastuun on ottanut joku suurimmista helluntaiseurakunnista. 2000-luvulla tapahtuma on järjestetty Turun lisäksi ainakin Seinäjoella, Tampereella, Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kotkassa, Lahdessa, Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa.

Vuoden 2024 Syyspäivät järjestetään Seinäjoella, jossa tapahtuma oli edellisen kerran ennen koronapandemian puhkeamista syyskuussa 2019.