Seurakuntien seinissä näkyy urbaaneja elämän
Seurakunnan seinään ilmestynyt graffiti on harvoin myönteinen yllätys. Seurakuntien seinissä on usein suuria vaaleita pintoja, ja ne houkuttelevat puoleensa spraymaalia ja tusseja käyttäviä luvattomia katutaiteilijoita.
Hyvinkäällä Sillankorvankadulla sijaitseva helluntaitemppeli sai keväällä ei-toivottua lisäkoristelua seinäänsä ja kadun varressa olevaan ilmoitustauluun.
– Tästä tehtiin rikosilmoitus. Ei siksi, että joku heti narahtaisi kiinni, mutta tagien perusteella sotkija voi jossain vaiheessa jäädä poliisin haaviin, ja isompi kuvio paljastuu, temppeli-isäntä Raine Joki kertoo.
Tageilla tarkoitetaan taiteilijoiden omia nimimerkkejä, joita he usein käyttävät graffiteissa.
Betonipinta imaisee maalin
Korvauksia luvattomilta katutaiteen harrastajilta hakevat yleensä lopulta vakuutusyhtiöt, jotka kustantavat seinien putsaukset.
– Putsausta ei tosin aina voi suositella hoidettavaksi vakuutusyhtiön kautta, koska omavastuuosuudet voivat olla melko suuria, Raine Joki sanoo.
Joki työskenteli aiemmin suuressa päivittäistavaraketjussa, minkä peruja töhrimisongelma samoin kuin putsaamisammattilaisetkin ovat hänelle tuttuja.
Putsaaminen maksaa vaivan, tai sitten ei. Huokoinen betonipinta imaisee spraymaalin tehokkaasti, ja poistamisesta jää seinään helposti jälki. Hyvinkäällä on harkittu tiettyjen seinien käsittelyä graffitintorjunta-aineella. Aine vähentää huokoisen pinnan läpäisyä, ja spraymaali on helpompi pestä pois.
Kameravalvonta auttaa
Järvenpään helluntaiseurakunta on niin ikään saanut luvattomia kaupunkielämän jälkiä seinäänsä.
– Ihmeen vähän näitä on ollut, kiinteistövastaava Asmo Korhonen sanoo viitaten seurakunnan sijantiin aseman läheisyydessä.
– Kameravalvonta varmaankin rauhoittaa paikkaa jonkin verran. Ilkivallanteot ovat jääneet näihin graffiteihin ja joidenkin ovien lasien rikkomiseen.
Raine Joen mukaan kameravalvonta on ollut suojeleva tekijä myös Hyvinkäällä.
– Voisi kuvitella, että ainakin suojaisammalla sisäpihalla olisi muutoin enemmän töhryjä.
Sotkemista vai yhteisöllisyyttä?
Graffititaide liittyy urbaaniin elämäntapaan, ja kopiona maailman metropoleista se saapui Suomeenkin 1980-luvun puolivälissä.
Patsaat, kirkot ja muut historialliset rakennelmat ovat saaneet olla kohtuullisen hyvin suojassa graffiteilta tekijöiden oman etiketin vuoksi.
Eri puolille maailmaa ja Suomeenkin on perustettu paljon laillisia graffitiseiniä, mutta ne eivät vedä puoleensa lähellekkään kaikkia tekijöitä. Graffitissa kiehtoo laittomuus, luvattomuus, anonyymiys ja vaaran tuntu. Tekijät tuntevat toisensa ja kilpailevat maalausten saamisessa haastaviin paikkoihin.
Ylivoimainen enemmistö graffiteista on töhryä vailla taiteellista arvoa. Niitä suvaitaan lähinnä sellaisessa urbaanissa ympäristössä, jossa talojen ulkoseinien katsotaan olevan ”yhteistä aluetta”.
Joissain kaupunkiseurakunnissa maailmalla seiniin ilmestyneiden graffittien katsotaan kertovan seurakunnan pääsemisestä osaksi muuta yhteisöä.
Anssi Tiittanen
26/2019
virallin...
– Vaikka he voivat ottaa paperin pois, he eivät voi ottaa sitä...
