KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 34/2016Sateet

Seurakuntien kielikurssit kysyttyjä – Vaikka seurakunnan järjestämä kielikoulutus ei ole hengellistä toimintaa, se kirkastaa yhteisön identiteettiä ja luo kaivattuja kontakteja ulospäin

Opiskeluilta Andreaskyrkanilla päättyy Arja Saijonmaan tulkintaan kappaleesta Miljoona ruusua, joka on tuttu laulu monille ukrainalaisille. Seurakunnan organisoimalle kielikurssille osallistuu ihmisiä 15 maasta. Kurssille olisi enemmän tulijoita, kuin mielekäs ryhmäkoko antaa myöten. (Anssi Tiittanen)

Anssi Tiittanen

Helsinkiläisen Andreaskyrkanin alakerrassa käy iloinen puheensorina tiistaisena iltana. Kielikurssin opiskelijat keskustelevat yksinkertaisilla lauseilla – ruotsiksi.

– Tämä on hyvin iloinen ryhmä, opettaja Bodil Wadenström sanoo.

– Iloitsen myös siitä, että mukana illoissa on seurakuntalaisia, jotka keskustelevat opiskelijoiden kanssa vapaamuotoisesti. He luovat lämmintä ja ystävällistä ilmapiiriä.

Kun kielen alkeita opiskelevat esittelevät itsensä ja kertovat elämästään lyhyesti toisilleen, kasvoilta loistaa oppimisen ja oivaltamisen ilo.

Opiskelijoilla on taustaa ainakin Aasiassa, Etelä-Amerikassa sekä Ukrainassa, josta opiskelijoita on yli puolet ryhmästä.

– Kaikkiaan kursseillemme osallistuu Suomeen kotoutuvia ihmisiä ainakin viidestätoista maasta, Andreaskyrkan-seurakunnan johtava pastori Markus Österlund kertoo.

"Joskus laitamme kielikurssilla ruokaa."

Tampereen helluntaiseurakunnan Suomihelp-työn kielikoulussa on koordinaattori Lea Raittilan mukaan nyt vähemmän ukrainalaisia kuin vielä keväällä.

– Keväällä Suomeen tulleiden tilanne on tasaantunut osin automaattisestikin, Raittila kuvailee.

Tällä hetkellä suurimmalla osalla ukrainalaisista ajankohtaista on töihin pääseminen, jotta voidaan vuokrata oma asunto ja elämä Suomessa lähtisi hiljalleen rakentumaan.

Kielikurssi seurakunnassa on monille lisätuki maahanmuuttojärjestelmän puitteissa saadun virallisen kielikoulutuksen lisäksi.

Monet ukrainalaisnaisista ovat korkeakoulutettuja.

Helsingissä Andreaskyrkanilla luokan eturivissä istuville Maryna Vedmidille ja Yuliana Anikyshinalle juuri ruotsin kielen opiskeleminen on selvä kotoutumiseen liittyvä strateginen valinta.

– Työskentelen tällä hetkellä ruotsinkielisessä päiväkodissa, sotauutisista tutusta Harkovan kaupungista Suomeen muuttanut Vedmid kertoo.

Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä huutava pula ainakin lastentarhanopettajista ja lähihoitajista, jotka työskentelevät ruotsinkielisten asiakkaiden kanssa.

– Monet ukrainalaisnaisista ovat korkeakoulutettuja. Meillä on tällä ollut opiskelemassa muun muassa opettajia ja lastentarhanopettajia, Markus Österlund kertoo.

Ukrainalaisille useamman pohjoismaisen kielen omaksuminen on tietysti houkuttelevaa, koska se parantaa kotoutumisen mahdollisuuksia ja asemaa työmarkkinoilla.

Ruotsin kielen varaan ei kirkolla neuvota jättäytymään.

– Olen sanonut kyllä kaikille täällä, että jos haluaa elää Suomessa, on osattava suomen kieltä, Österlund tähdentää.

Itä-Euroopassa moni osaa vanhastaan jonkin verran toista germaanista kieltä, saksaa.

– Ruotsi on kielenä lähempänä saksaa kuin suomi, joten monelle on selvästi helpompaa aloittaa ruotsilla.

Andreaskyrkanin kielikurssin käyneistä nigerialaisista ja ugandalaisista maahanmuuttajista muutama on töissä ruotsinkielisessä vanhainkodissa.

Tampereella kielikurssi palvelee uutena maahanmuuttajaryhmänä kaupunkiin asettuneita 200:aa kenialaista sairaanhoitaja- ja lähihoitajaopiskelijaa. Opiskelijoille järjestettiin tervetulojuhla, jossa heitä haluttiin myös tehdä tietoiseksi seurakunnasta.

– Kenialaisista suuri osa on kristittyjä, ja osa heistä käy myös helluntaiseurakunnassa, Lea Raittila kertoo.

Kielikoulutuksen rinnalla maahanmuuttajille tarjotaan kaikenlaista sekalaista apua arjessa pärjäämiseksi.

Yksi suomalaisille harvemmin mieleen tuleva pullonkaula on viranomaisasioinnin haasteellisuus ei-suomalaiselle.

– Tarvitaan tunnistautumista pankkitunnuksilla, ja terveyskeskuksissa on takaisinsoittopalvelut ynnä muuta. Kaikki on aivan erilaista kuin monen kotimaassa.

Jos hyvinvointivaltion palvelurattaistossa menee pää pyörälle joskus suomalaisillakin, voi vain kuvitella, miten haasteellista perusasiointi voi olla kieltä osaamattomalle.

Maahanmuuttajien tukena oleminen kielen ja arjen haltuun ottamisessa on Markus Österlundin mukaan ollut innostavaa koko seurakunnalle.

– Ensin saatettiin kysyä, että miksi kirkko järjestää kursseja. Nyt kysymys on kääntynyt toisinpäin, eli miksi ihmeessä meillä ei kursseja olisi, Österlund kuvailee.

– Vuosien saatossa on puhuttu paljon siitä, että tarvitsemme uusia kontakteja ihmisiin. Tämä on juuri sitä.

Andreaskyrkanissa halutaan olla tarkkoja siitä, että kielikurssi on kielikurssi, ei varsinaista hengellistä tai evankelioivaa toimintaa. Kursseille osallistuminen on silti saanut osallistujat kiinnostumaan myös seurakunnasta.

Ruotsinkieliseen vapaakirkolliseen Missionskyrkaniin kuuluvalla seurakunnalla on nykyisin sunnuntaisin jumalanpalvelukset ruotsiksi, englanniksi ja kiniruandaksi.

Tasoryhmät ovat tarpeen

Andreaskyrkanin kielikurssit käsittävät alkeiskurssin sekä keskustelukurssin hieman edistyneemmille opiskelijoille. Tampereen helluntaiseurakunnassa mennään yhdellä kurssilla, mutta väkeä jaetaan illoissa 2-3 henkilön ryhmiin edistyneisyyden mukaan.

– Osa on aivan vasta-alkajia, osa osaa jo suomea hieman, ja osalla kurssissa on kyse sanaston hiomisesta ja treenaamisesta, koordinaattori Lea Raittila kertoo.

Raittila, joka siviiliammatiltaan on luokanopettaja, kannustaa seurakuntia käynnistämään kielikurssitoiminnan.

– Jos paikkakunnalla on isoja maahanmuuttajaryhmiä, heille voi hyvin tarjota suomen kielen kurssia.

– Asioita voi myös yhdistää. Joskus laitamme kielikurssilla ruokaa. Sekin on hyvää kielenopiskelua. (AT)