RV:n uutisvuosi 2021: Toiveikkudesta takaisin pettymykseen – "Korona hellitti vain hetkeksi"

Moni seurakunta teki pandemian aikana digiloikan nettilähetysten maailmaan, mutta rajoitusten hellittäessä salit eivät ole täyttyneet enää entiseen malliin. Eerik Saarikalle juonsi kokousta viime tammikuussa Hyvinkään helluntaiseurakunnassa. Lavalla myös Joni Lappalainen ja Jori Asikainen. (Anssi Tiittanen)

Vuoden 2021 uutisointi käynnistyi valoisana. Koronarokotukset maailmalla ja Suomessa olivat alkamassa talven kuluessa, ja pandemian uskottiin olevan taittumassa.

Suunnitelma laajasta rokotusohjelmasta sai aikaan jonkin verran levottomuutta kristillisellä kentällä, ja alkuvuonna Ristin Voitossa painottuivat rauhoittelevat näkemykset.

– Mitään todisteita mikrosirun lisäämisestä rokotteisiin ei ole esitetty. Itse asiassa jokainen kännykän käyttäjä kantaa mikrosirua mukanaan jo nyt, Petri Mäkilä kirjoitti (RV 3/2021).

Kevättä kohti katsottiin toiveikkaina. Lehdessä kirjoitettiin rakkaudesta ja avioliittojen tukemisesta.

– Hyvää kommunikaatiota ei ole vaikea opettaa. Sen pitäisi olla osa seurakuntien opetusta, terapeutti Elli Meklin haastoi seurakuntia (RV 6/2021).

"Elämä oli vähän väliaikaisen tuntuista."

Maahanmuuttajatyö on muuttunut ajan saatossa vuoden 2015 muuttoaallon jälkeen. Yhä enemmän puhutaan siitä, miten uudet kristityt kotiutuvat uusille paikkakunnille Suomessa.

– Saattaen vaihtoon seurakunnasta toiseen pitäisi panostaa vielä enemmän ja esitellä uusi seurakunta muuttajalle kädestä pitäen, Helluntaikirkon monikulttuurisuustoimikunnan puheenjohtaja Pirjo Raunio kuvaili uutisessa (RV 2/2021).

Yksi kevättalven teemoista oli myös korvausteologia. Niilo Närhi käsitteli aihetta kolmessa pitkässä artikkelissa.

– Kasvavan seurakunnan johtoon alkoi nousta vaikuttajia, joille kristinuskon juutalaiset juuret eivät olleet tärkeitä. Ajan myötä he kääntyivät vaikeasti voitettavia juutalaisia vastaan ja alkoivat kutsua näitä kristuksentappajiksi, Närhi kuvaili kristillisen kirkon ensimmäisiä vuosisatoja.

Kevään edetessä pandemian laantumisnopeus alkoi huolestuttaa.

Yhdeksi vaihtoehdoksi jo edellisenä kesänä peruuntuneelle Juhannuskonferenssille esiteltiin yleisö- ja nettitapahtuman yhdistävä hybridikonferenssi.

– Mikäli koronarajoitukset ovat vielä ensi kesänä voimassa, ehkä noin 3 000 hengen yleisömäärä voisi olla mahdollista hallita rajoitukset ja hygienia huomioiden, tapahtuman toimikunta arvioi.

Kesän häämöttäessä aikarajat tulivat kuitenkin vastaan. Suomessa voitiin järjestää suurtapahtumia vasta heinä-elokuussa, ja Juhannuskonferenssi peruuntui jälleen.

Suunnitelluista kesän tapahtumista toteutuivat lopulta vain Seinäjoen Sateet lähetä -tapahtuma sekä Retro-seminaari, joka kokosi viitisensataa osallistujaa Keuruulle. Juhannuskonferenssin verkkoversio keräsi edellisvuotta enemmän katsojia, kaikkiaan noin 30 000 silmäparia.

"Ihmiset tottuivat olemaan sunnuntaina kotonaan. "

Kesällä lehdessä alettiin uumoilla tulevaa syksyä. Rokotekattavuus alkoi nousta ja päättäjät alkoivat lupailla rajoitusten hellittämistä.

– Osa ihmisistä on silti jo tottunut olemaan sunnuntaisin kotonaan, eikä tule enää kokouksiin niin usein, Kaarinan Kotikirkon puheenjohtaja Toni Toivonen ennakoi elokuussa, kun pastoreilta kysyttiin ajatuksia alkavasta syksystä (RV 34/2021).

Seurakunnissa innostus nettilähetyksistä oli jo vaihtunut kaipuuseen tavallisen seurakuntaelämän alkamisesta.

– Yhteys painottuu lähetyksissä pienen porukan kesken, isosta joukosta ei kuulu mitään, eräs kyselyyn vastannut kuvaili.

Lehden kesäaiheisiin kuului myös Suomessa jonkinlaisessa nosteessa oleva kalvinistinen usko.

– Uuskalvinismi on osittain vastareaktiota viihteelliselle herätyskristillisyydelle ja hengellisten kokemusten ylikorostamiselle, Suomen Baptistikirkon johtaja Jari Portaankorva analysoi (RV 30-31/2021).

Kesän Fifteen-leirit olivat hengellisesti antoisia. IK-opiston leireillä 84 leiriläistä kävi kasteella.

Syksyllä koronarajoitukset laantuivat ja yhteiskunta alkoi avautua. Lähetystyöntekijät palasivat kohdemaihinsa.

– Elämä oli vähän väliaikaisen tuntuista. Koko ajan tarkasteltiin, koska päästäisiin palaamaan, Unkarin-lähetit Aarne ja Pirjo-Riitta Törmänen kertoivat pitkäksi venähtäneestä välijaksosta Suomessa (RV 35/2021).

Myös seurakunnat alkoivat kokoontua viimein täysillä ilman rajoituksia. Salit eivät kuitenkaan ole täyttyneet entiseen malliin juuri missään.

Kotimaan asioista muun muassa romanien tilanne nousi lehden sivuille. Seurakunnissa esiintyy jonkin verran eksotisointia ja ”positiivista rasismia”.

– Olisi hienoa, jos voisi olla vain ihan tavallinen seurakuntalainen.

Helluntaiseurakuntien Syyspäivät pidettiin verkottuneina paikallistapahtumina eri puolilla maata syyskuussa.

– Kiitellään, että romanisisaret ovat leiponeet, tai nämä hienot romaniveljet tulevat nyt laulamaan, toiminnanjohtaja Tino Grönfors kuvaili (RV 41/2021).

Vuoden päättyessä koronarajoitukset ovat tulleet jälleen voimaan, ja kuten viime vuonna, nytkään osassa seurakunnista ei vietetty vuoden päätapahtumaa, seurakunnan joulujuhlaa.

Pandemia on myös viimeistään nyt jakanut seurakunnat järjestäytymismuodon mukaan: jumalanpalvelusten kokoontumisrajoitukset koskevat yhdistyspohjaisia seurakuntia mutta eivät Helluntaikirkkoon kuuluvia niin sanottuja yhdyskuntaseurakuntia (RV 50/2021).

Ainakaan joulukuussa pastorit eivät vielä varauksetta innostuneet koronapassista, vaikka sen avulla voitaisiin välttää rajoituksia. Passin olisi valmis ottamaan käyttöön kolmannes RV:n kyselyyn vastanneista.