Rukousta ja rehevää Jeesus-intoilua

Suomen suurimmat rukouskokoukset. Näin rukousohjelmiaan luonnehtii kristillinen TV7-kanava, jonka maanantai- ja torstaiiltojen suorat rukouslähetykset keräävät joka kerta vähintään tuhansia katsojia seuraamaan, kun toiset rukoilevat, ja rukoilemaan samalla ehkä itsekin.

Vaikka katsojamääristä ei ole tutkimustietoa, jotakin näiden ohjelmien suosiosta voi päätellä siitä, että katsojat lähettävät jokaiseen lähetykseen keskimäärin noin 1 500 esirukouspyyntöä. Vuodessa tämä tarkoittaa noin 120 000–140 000 rukousaiheviestin kokonaismäärää.

Viikoittaisten rukousohjelmien lisäksi kanava järjestää noin joka toinen kuukausi erityisen paastoja rukouspäivän, jonka suorassa iltalähetyksessä keskitytään rukoilemaan erityisesti yhteiskunnallisten aiheiden puolesta.

TV7:n rukousohjelmien määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi ja ohjelmista on tullut kanavan kärkisisältöä. Samalla ohjelmat ovat paraatiesimerkki kanavan ekumeenisesta toimintanäystä: lähetyksissä palvelevat esirukoilijat edustavat eri kirkkoja ja seurakuntia, ja lähestymistapa on muutenkin luontevan yhteiskristillinen.

– Koen, että nämä ohjelmat ovat kanavallamme ihan parasta. Myös monet katsojat pitävät rukousohjelmia mieluisimpana sisältönä, Mirja Ojares kertoo.

Ojares johtaa TV7-kanavaperhettä yhdessä miehensä Martti Ojareksen kanssa.

Iso joukko vapaaehtoisia

Radio Dein valtakunnallisessa yleisohjelmistossa rukouslähetyksiä on viikoittain kolme. Lisäksi monissa seurakuntien ja järjestöjen tuottamissa ohjelmissa on lyhyempiä rukousosioita.

Kahdesti viikossa lähetettävä Rukous Suomen puolesta -ohjelma kerää kuuntelijatutkimusten mukaan noin 20 000 kuuntelijaa viikoittain. Perjantai-iltaisin lähetettävällä Sanan ja rukouksen illalla on puolestaan 20 000–30 000 kuuntelijaa ohjelmaa kohden, kanavan varatoimitusjohtaja Lauri Nurminen kertoo.

– Rukousohjelmat ovat olleet suosittuja alusta lähtien, ja olemme saaneet niistä hyvää palautetta; ihmiset kaipaavat selvästi rohkaisua. Eikä ihmisten hätä näytä olevan ainakaan vähentymään päin.

– Dein tavoitteena on pitää esillä evankeliumia, purkaa muureja kristittyjen väliltä ja rohkaista hädässä olevia ihmisiä. Rukousohjelmat sopivat hyvin tähän kokonaisuuteen.

TV7:n arki-iltojen rukousohjelmien konseptiin kuuluu, että studiossa kameran edessä on aina 2–3 esirukoilijan ryhmä tai työpari. Myös Dein rukousohjelmissa rukoillaan tiimeinä. Taustalla näkymättömissä ja kuulumattomissa ahkeroi molemmilla kanavilla parikymmentä vapaaehtoista, jotka vastaanottavat ja järjestävät katsojien ja kuuntelijoiden lähettämiä rukous- ja kiitosaiheita.

– Tänä vuonna meillä on kaksitoista 2–3 esirukoilijan tiimiä. Jotkut heistä ovat ohjelmassa kerran kuukaudessa, jotkut harvemmin, Martti Ojares taustoittaa.

Deissä rukous- ja kiitosaiheiden määriä ei ole tilastoitu.

– Sanan ja rukouksen illan aikana puhelinpäivystäjät ottavat rukousaiheita vastaan lähes tauotta, eivätkä kaikki soittajat edes aina pääse läpi ruuhkahetkinä, Lauri Nurminen kertoo.

Yhteistä ohjelmille on myös se, että katsojia ja kuuntelijoita rohkaistaan osallistumaan rukoukseen kotonaan. Samoin se, että ohjelman aikana tulleista esirukouspyynnöistä vain pieni osa pystytään ottamaan lähetyksessä yksilöidysti esille. Muiden puolesta rukoillaan kollektiivisesti ohjelman lopussa sekä mahdollisuuksien mukaan vielä erikseen myöhemmin.

Viesteissä koko elämä

Ohjelmiin lähetetyissä esirukouspyynnöissä näkyy lähes koko elämän varjojen kirjo. Ihmiset pyytävät rukousta esimerkiksi sairauksien parantumisen, henkisen pahoinvoinnin, työmurheiden ja työpaikan saamisen, parisuhdeongelmien sekä asuntoasioiden järjestymisen puolesta.

– Hyvin paljon tulee esirukouspyyntöjä myös omaisten puolesta. Samoin arviolta joka toinen kerta saamme esirukouspyynnön itsemurhaa hautovalta ihmiseltä, Martti Ojares kertoo.

Riemua tuovat viestit rukousvastauksista, joita niin Deillä kuin TV7:lläkin tulee kymmeniä joka lähetykseen. Niitä myös luetaan ohjelmissa, mikä vahvistaa uskoa siihen, että Jumala toimii.

Ojaresten mieliin on jäänyt tapaus, jossa asumuserossa eläneet mies ja nainen olivat tahollaan katsoneet rukousohjelmaa ja joita Jumala oli ohjelman aikana koskettanut niin, että he päättivät palata yhteen.

– Lähetysten kautta on tullut ihmisiä myös uskoon, Martti Ojares iloitsee.

Toimii mediassa

Ojaresten ja Nurmisen mukaan rukous toimii suorassa televisio- ja radiolähetyksessä erinomaisesti.

– Väitämme, että esirukous toimii televisiossa jopa paremmin kuin seurakunnissa, sillä monille ihmisille kynnys lähettää esirukouspyyntö ohjelmaan on paljon matalampi kuin se, että he itse lähtevät seurakunnan tilaisuuteen, Ojarekset toteavat.

– Myös Viron kanavallamme konsepti on toiminut hyvin. Ruotsissa emme ole sitä vielä kokeilleet.

Lauri Nurmisen mukaan rukoileminen sopii radioon hyvin, kunhan siihen ei kytketä varainhankintaa eikä luvata asioita Jumalan puolesta.

– Esirukouksen tarve on suuri, ja kaikilla ihmisillä ei eri syistä johtuen ole mahdollisuutta päästä rukoiltavaksi seurakuntaan. Haluamme huomioida heitäkin.


Heikki Salmela

Erilaiset linjaukset armolahjoista

Radion ja television rukousohjelmat tarjoavat ikkunoita hyvin erilaisten rukoustyylien maailmaan. TV7:llä osa ohjelmissa palvelevista esirukoilijoista käyttää profetian ja tiedon sanojen armolahjoja ja on omaksunut vahvasti karismaattisen hengellisen sodankäynnin puhetavan.

Seurakuntaelämää sivusta katsovalle satunnaiskatsojalle ilmaisut, kuten ”Minä käsken sinua, silmätulehdus, väistymään”, ”Sokeuden henki, väisty tämän ihmisen elämästä”, ”Kasvain, kuole” ja ”Jeesuksen nimessä puhumme tätä [sähkömagneettista] säteilyä vastaan”, saattavat kuulostaa aika äärimmäisiltä.

Silti kanavaa johtavat Martti ja Mirja Ojares eivät muista saaneensa rukoustyylejä koskevia kriittisiä katsojapalautteita.

– Ohjelmissa palvelevat henkilöt rukoilevat kukin oman tapansa mukaan, eivätkä kaikki ole samanlaisia karismaatikkoja. Uskon, että jokainen katsoja löytää ohjelmista sellaisen, jossa käytetty rukoustyyli herättää luottamusta, Mirja Ojares toteaa.

– Toisaalta tuskassa ja hädässä oleva ihminen ei katso sitä, onko rukoilija luterilainen vai helluntailainen, vaan tärkeintä on, että hänen asiansa puolesta rukoillaan. Ja kun katsoja itse näkee televisiosta, että hänen rukousaiheensa huomioidaan, jo se itsessään koskettaa häntä.

Radio Deissä on periaatteena, että rukousohjelmissa ei käytetä kielilläpuhumisen tai profetian armolahjoja. Kanavan varatoimitusjohtaja Lauri Nurmisen mukaan kyse ei ole kannanotosta näitä armolahjoja vastaan.

– Uskomme, että näiden lahjojen paikka on seurakunnissa, joissa yhteisöjen paimenet voivat koetella niitä. Radiossa kukaan ei voi koetella niitä kuuntelijan puolesta, ja siksi kyseinen periaatteemme on tehty kuuntelijoiden suojaksi, Nurminen avaa.