Kun Milla Johansson oli 13-vuotias, hän lähti uuden ystävänsä houkuttelemana partioon. Myöhemmin partioharrastus jäi, kun Johansson aloitti yliopisto-opiskelut, mutta rakkaus luontoon ja innostus retkeilyyn säilyivät.
Paljasjalkaiselle pääkaupunkiseutulaiselle metsä on rauhoittumisen, levon ja akkujen lataamisen paikka.
– Luonnossa on myös hyvä hiljentyä kuulemaan Luojan ääntä, Milla Johansson toteaa.
Muutama vuosi sitten hänen mielessään alkoi pyöriä ajatus siitä, että hän voisi viedä metsään ihmisiä, jotka eivät sinne yksin osaa tai uskalla lähteä.
Johanssonin hengellinen koti on Minttukirkko-helluntaiseurakunta Vantaalla. Kun yhteisön uusi pastori sitten kyseli, mikä Johanssonista tuntuisi omimmalta tavalta palvella seurakunnassa, tämä heitti vastaukseksi, että voisi vaikka viedä ihmisiä luontoon. Samalla Johansson tunsi itsensä kauhean epähengelliseksi: seurakunnassa palvelemisenhan pitäisi olla sellaista, että julistetaan evankeliumia tai tehdään jotakin muuta ”hengellistä”, hän ajatteli.
Johanssonin yllätykseksi pastori kuitenkin innostui ideasta, ja yhdessä parivaljakko lähti kehittelemään retkiretriittiä.
Tarve arvioida elämää
Varsinkin keski-iässä ihmisillä näyttää olevan tarve pysähtyä arvioimaan elämäänsä, minkä vuoksi erilaiset henkiset kurssit ja tapahtumat ovat suosittuja.
Tähän tarpeeseen minttulaisten ideoima retkiretriitti tarjoaa kristilliseen arvopohjaan perustuvan hiljentymis- ja mietiskelymahdollisuuden. Retriittiä ei ole suunnattu vain kristityille vaan tarkoitus on tarjota kaikille ihmisille mahdollisuus itsensä ja Jumalan kohtaamiseen.
Viime keväänä Espoon, Kirkkonummen ja Vihdin alueella sijaitsevassa Nuuksion kansallispuistossa järjestettyä ensimmäistä retriittiä Milla Johansson valmisteli kiertämällä suunnitellun reitin.
– Aurinko paistoi, ja nautin täydestä sydämestäni. Silloin tajusin, että minähän palvelen Jumalaa ja se on vieläpä näin hauskaa.
Retriitti on yksilötapahtuma. Siellä ei ole opetusta eikä tiukkaa ohjelmaa. Hiljaisuuden retriittien mallia noudattaen retkiretriitissä pyritään siihen, että päivän aikana ei keskustella muiden osallistujien kanssa vaan jokaisella on mahdollisuus rauhoittua omien ajatustensa kanssa, kuulostella omaa jaksamistaan, pohtia omaa elämäänsä ja latautua sekä rukoilla.
– Annamme Luojalle tilaa puhua jokaiselle henkilökohtaisesti hänen luomansa luonnon kautta. Silloin se, mitä ihmiset saavat retriitistä, ei tule meiltä vaan Jumalalta. Siinä on jotakin vapauttavaa. Me järjestämme vain puitteet, joissa Jumala pääsee toimimaan.
Opetuslapseuskoulu muutti jumalasuhdetta
Merentutkijana työskentelevä Johansson on retkeillyt myös kaukaisemmissa paikoissa.
Hän on osallistunut kahdesti Etelämanner-retkikuntaan ja viettänyt pari kuukautta suomalaisella Etelämanner-asemalla tutkien jäätikköä, sääoloja ja lumen ominaisuuksia. Johansson on ollut mukana myös laivoilla tehdyillä tutkimusmatkoilla Itämerellä, Grönlanninmerellä ja Weddellinmerellä Etelämantereen alueella.
Tämän lisäksi merentutkija on päässyt harjoittamaan retkeilytaitojaan Uudessa-Seelannissa, jossa hän muutama vuosi sitten osallistui tunnustustenvälisen Youth With A Mission -järjestön opetuslapseuskouluun, ensin oppilaana ja sitten apuohjaajana.
– Olin vähän turhautunut elämän tarkoituksettomuuteen ja siihen, että en tiennyt, miten olla kunnon kristitty. Haaveilin, että voisin sellaisessa intensiivisessä koulussa oppia palvelemaan Jumalaa ja olemaan sellainen kuin Jumala tahtoo.
Palvelunäkyä enemmän opetuslapseuskouluissa muuttui kuitenkin Johanssonin jumalasuhde.
Lapsesta lähtien uskossa ollut helluntaikodin kasvatti löysi aiempaa paljon läheisemmän yhteyden Jumalaan rakastavana Isänä, joka hyväksyy hänet hänen puutteistaan huolimatta ja vieläpä pitää hänestä kaikkine puutteinensa.
– Aiemmin Jumala oli jotenkin etäinen, rukoileminen oli vaikeaa, enkä todellakaan osannut ajatella, että osaisin kuulla Jumalan ääntä. Nykyään voin sanoa kuulevani Jumalan ääntä ja käyn hänen kanssaan keskusteluja. Rukoilemisestakin on tullut pakonomaisen suorittamisen sijaan laatuajan viettämistä Isän seurassa, Johansson iloitsee.
Jumala ei ole isäntä vaan Isä
Jumalan täydellisen rakkauden ja hyväksynnän oivaltamisella on ollut suuri vaikutus myös Johanssonin itsetuntoon.
– Olen oikeastaan koko elämäni tottunut siihen, että hyväksyntä pitää ansaita. Olen ajatellut, että olemalla hyödyllinen, käyttäytymällä kiltisti sekä tekemällä jotakin merkittävää saan ihmiset pitämään itsestäni. Ja Jumalan myös.
– Sen vuoksi oli mullistavaa oikeasti tajuta, että Jumala ei vaadi minulta mitään. Sen myötä aloin ajatella, että kenties ihmisetkin hyväksyvät minut riippumatta siitä, osaanko “olla oikein”.
Johansson ymmärsi, ettei Jumala ole isäntä, jota tarvitsee palvella, vaan Isä, joka rakastaa häntä omana lapsenaan.
– Tajusin, ettei mikään, mitä teen tai jätän tekemättä, voi vähentää eikä lisätä Jumalan rakkautta tippaakaan. Jeesus teki jo kaiken, mitä tarvitsi tehdä.
Nyt kun Johansson tietää, että epäonnistuminen ei vie häneltä Jumalan rakkautta, hän uskaltaa ottaa riskejä epäonnistua.
– Sen myötä elämästäni on tullut vapaampaa. En enää itsekään vaadi itseltäni niin paljon kuin aiemmin.
”Nälkäähän se luonnon kaipuukin on”
Luonnossa Milla Johanssonia viehättää erityisesti se, että siellä saa tuntea itsensä pieneksi ja Jumalalla on siellä tilaa puhua.
– Luonto ei tarvitse suorituksiani. Arkielämä vaatii usein sellaista niin paljon: työssä on saatava jatkuvasti tulosta aikaiseksi, ihmissuhteissa on onnistuttava ja lisäksi on pyrittävä olemaan viisas, kaunis, menestynyt ja kaikkea sellaista. Luonnon keskellä minun ei tarvitse olla mitään erityistä, voin vain ottaa vastaan ja nauttia esimerkiksi metsän ja meren kauneudesta, kokenut retkeilijä sanoo.
Luonnon monimuotoisuus kertoo merentutkijalle myös paljon Jumalasta, Luojasta.
– Metsässä jokainen pieni yksityiskohta on täydellisesti paikallaan, ja niitä yksityiskohtia on lukemattomia. Jokainen kasvi, hyönteinen ja pienenpieni solu toimii täydellisen tarkoituksenmukaisesti.
Johansson on huomannut, että monet ihmiset kaipaavat jollakin tavalla luontoon.
Varsinkin isoimmissa kaupungeissa asuu paljon ihmisiä, jotka aiemmin ovat tottuneet elämään lähempänä luontoa, mutta kynnys lähteä tutustumaan kaupunkiseudun metsiin yksin voi olla korkea. Luontoon suuntautuvan retriitin yksi mahdollisuus on näin tavoittaa myös uusia kaupunkilaisia.
– On upeaa, että voin olla järjestämässä ihmisille mahdollisuutta lähteä luontoon ja siten ruokkia nälkäisiä sillä, mitä minulla on. Nälkäähän se luonnon kaipuukin tavallaan on, Johansson toteaa. Seuraava retkiretriitti järjestetään ensi lauantaina. Koko päivän kestävään retkeen sisältyy kävelyn lisäksi lounas- ja kahvitauko nuotiolla, pari lyhyttä virikepuhetta sekä mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun ohjaajien kanssa.
Retkiretriitin mahdollisia vapaita paikkoja voi tiedustella , puh. 050 306 0404.
Kuka
Milla Johansson » opiskellut fysiikkaa ja väitellyt vuonna 2014 tohtoriksi fysikaalisesta meritieteestä » työskentelee merentutkijana » kuuluu vantaalaiseen Minttukirkko-seurakuntaan » harrastaa liikuntaa, luonnossa liikkumista eri tavoin, melomista, kirjoittamista sekä matkustelua
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...