Sydämellä musiikki ja nuoret

Nuorison into ja osaaminen sytyttävät ja hoitavat

Opettajana en tietenkään voinut olla mikään evankelista, Markku Sandberg kertoo työstään nuorten kanssa. Tunneilla saattoivat silti soida riparilaulut. Kuva: Anssi Tiittanen
Opettajana en tietenkään voinut olla mikään evankelista, Markku Sandberg kertoo työstään nuorten kanssa. Tunneilla saattoivat silti soida riparilaulut. Kuva: Anssi Tiittanen

Opettaja Markku Sandberg muistaa syysloman ajan 25 vuotta sitten. Loman jälkeen vietettiin Aappo-Ville Sandbergin 15-vuotissyntymäpäiviä. Mukana oli iloa, mutta myös häivähdys ikuisuutta.

 

Vuoden 1994 syyskuussa koulut olivat hiljattain alkaneet, ja elämä rullasi eteenpäin totutulla tavalla.

 

Sandbergin perhe oli kotiutunut vuotta aiemmin Boliviasta, jossa Markku ja Raija olivat toimineet kahden vuoden ajan lähetyslasten opettajina suomalaisella koululla Sucressa.

 

Kaikki oli Suomessa alkanut hyvin, vanhemmat päässeet töiden makuun ja lapset löytäneet uudet koulukaverit ja harrastukset.

 

Ruska värjäili jo hiljalleen maantien varsilla puiden lehtiä. Vaasan helluntaiseurakunnassa Markku oli ottanut johtaakseen nuorisokuoron, joka oli syyskuisena lauantaiyönä kotiutumassa keikalta Toijalasta iloisissa tunnelmissa.

 

– Isä, katso mun kättä, Aappo-Ville tuli sanomaan Markulle bussin etuosaan.

 

Näytti siltä kuin veri huokostuisi ihon läpi. Kotona huomattiin, että jalassa näkyi samanlainen kohta.

 

 

”Tässä olen”

Sairaalassa Aappo-Villellä diagnosoitiin trombosytopenia, verihiutaleiden kato. Toimenpiteillä veriarvot saatiin paranemaan, mutta tilanteen pelättiin uusiutuvan.

 

Parin viikon päästä oltiin jälleen sairaalassa. Lääkärit sanoivat, että tilanne on vakava mutta ei toivoton. Aappo-Villeltä poistettaisiin perna, jossa verihiutaleet näyttivän tuhoutuvan.

 

– Viimeisinä viikkoinaan Aappo-Ville viestitti monin tavoin, että muutto taivaan kotiin on lähellä, Markku Sandberg sanoo.

 

Sitä hän oli sanonut jo kesällä bändikavereilleen: ”Minusta tuntuu, että olen meistä ensimmäisenä perillä.”

 

Se oli kovaa puhetta yhdeksäsluokkalaiselta. Myöhemmin se muuttui lohduksi isälle.

 

Torstaina 24. marraskuuta taistelu päättyi. Viimeinen rankka sisäinen verenvuoto vei Aappo-Villen lopullisesti rajan yli. Sairauden toteamisesta kesti vain kaksi kuukautta, kun kaikki oli yhtäkkiä ohi.

 

Markku Sandberg, 67, muistelee nyt surun syksyä.

 

– Kun Aappo sairastui, yritin ensin käydä Jumalan kanssa kauppaa.

 

– Uhkasin, että jos Aappo kuolee, lopetan nuorisokuorot, lopetan vanhimmistossa, lopetan kaiken. Olin varma, että Jumala pelästyy ja Aappo on pakko parantaa. Että Jumala ei pärjää, jos en ole mukana näissä hommissa.

 

Kun Aappo lähti taivaaseen, kaupankäynti loppui.

 

– Sanoin enää, että jos Herra vielä minua tarvitset, niin tässä olen.

 

 

Pohjalla usko ja sivistys

Palataan tarinassa taaksepäin. Markku Sandberg syntyi vuonna 1952 Porissa. Isä Alarik Sandberg muistetaan Satakunnan alueella pastorina, lasten ja nuorten leirien ja nuorisopäivien opettajana ja hengellisenä vaikuttajana.

 

Kodissa arvostettiin sivistystä. Markku löysi itsensä usein musiikin ja kuvataiteiden ääreltä. Opettajaksi hän opiskeli Raumalla, samassa opettajainkoulutuslaitoksessa Raijan kanssa.

 

Boliviaan perhe lähti vuonna 1991 kuusihenkisenä.

 

– Moni sanoi, että hulluja olette.

 

 

Kyllähän mukana Sandbergin mukaan olikin lievää vähämielisyyttä mutta myös selvää Jumalan johdatusta.

 

– Kun oli nuori, oli helppo lähteä luottavaisena ja vähän laput silmillä.

 

Pariskunta oli huomannut Ristin Voiton ilmoituksen opettajan töistä Boliviassa keväällä, ja jo heinäkuussa istuttiin lentokoneessa, jossa Bolivian-lähetit Pirkko ja Reijo Hänninen  antoivat Sandbergeille pääosan perehdytyksestä alkavaan työhön ja kohdemaahan.

 

Sucressa kaikki sujui kuitenkin hyvin. Bolivian-vuodet sattuivat mukavimpaan lapsiperhevaiheeseen.

 

 

Lehtiä ja musiikkia

Aappo-Villen kuoleman jälkeen elämän perusasetukset menivät luonnollisesti uusiksi. Sandbergit eivät enää lähteneet lähetyskentälle, vaikka Markku kävikin lähetyskurssin IK-opistolla.

 

– Se oli myös monella tavalla hyvää aikaa. Olin aina haaveillut opiskelusta raamattuopistolla.

 

Opistosta ja Keuruusta muodostui lopulta työuran tärkeä näyttämö. Markku Sandberg muistetaan Ison Kirjan musiikinopettajana ja kuoronjohtajana sekä työjaksosta kustannusliike Aikamediassa musiikkipäällikkönä ja Jees- ja Real life-lehtien päätoimittajana. Sattuipa pirtaan myös Helluntainuori-liitteen toimittajan tehtävä Ristin Voitossa. Mainittakoon, että tämän jutun kirjoittaja on lähettänyt ensimmäiset lehdessä julkaistut nuorisokolumninsa aikanaan juuri Markku Sandbergille.

 

 

Nuorten rakkaus hoiti

Sandbergilla on ollut koko työuransa ajan kaksi suurta rakkautta: musiikki ja nuoret. Hän katsoo etuoikeudekseen, että on saanut pitkään toimia näiden kahden parissa.

 

Sydän alkoi sykkiä nuorisolle jo opettajan töiden myötä. Aappo-Villen kuoleman aikoihin nuorten luontainen yhteys ja rakkaus oli hoitavaa lapsensa menettäneille vanhemmille.

 

– Nuoret eivät pelänneet, vaan he kyläilivät meillä paljon. Suurimman surunkin aikana nuoret osasivat suhtautua tilanteeseen hyvin luonnollisella tavalla. Arvostan edelleen sitä läsnäolon taitoa, joka heillä oli.

 

 

Miksi opistokuoro loppui?

Sandbergit asuivat 20 vuotta Keuruulla, opistoa vastapäätä Pohjoisjärven vastarannalla. Ison Kirjan musiikkielämä tuli tutuksi reilun kymmenen vuoden aikana. Opettaja näki opistokuoron viimeiset loiston päivät ja myös hiipumisen kuluvan vuosikymmenen alkupuolella.

 

– Kun aloitin opettajana opistolla, peruskurssilla oli tavallisesti kuutisenkymmentä opiskelijaa, ja heidän joukossaan useita soittajia. Loppupuolella opiskelijoita oli parikymmentä, eikä heistä välttämättä enää kukaan soittanut mitään.

 

– Opiskelijoista ei yksinkertaisesti enää saanut sellaista kuoroa, joka takavuosina tuli tunnetuksi.

 

Sandberg aisti myös asenteiden hiljalleen muuttuneen seurakunnissa.

 

– Alussa kysyttiin innokkaina, että koska tulette meille. Loppua kohden oli yhä enemmän sitä, että jouduimme kolkuttelemaan, saisimmeko tulla seurakuntaan.

 

– Raha tuntuu olevan yhä tiukemmassa seurakunnissa, eikä kolehdeista noin vain riitä enää opistolle.

 

Opiston musiikin komeaksi joutsenlauluksi muodostui opiskelijoista koottu Almost there -yhtye, joka pysyi kasassa vuosia, levytti ja kiersi keikoilla ulkomaita myöten.

 

– Pääsimme kasvamaan ihmisinä ja uskovina. Porukka hitsautui hyvin yhteen, Sandberg muistelee.

 

 

”Olen alinta kastia”

Viimeisen jakson työurallaan ennen eläköitymistä vuonna 2015 Markku Sandberg teki Ison Kirjan opetustyön ohessa Keuruun yläkoulussa ja lukiossa opettaen musiikkia ja uskontoa – molemmat rakkaita aineita.

 

– Opettajana en tietenkään voinut olla mikään evankelista. Uskontotunneilla kuitenkin välillä lauloimme riparilauluja. Uskon, että siitä jäi moneen hyvä jälki.

 

– Ainakin joku sanoi, että tyhmä aine mutta kiva opettaja, Sandberg virnistää.

 

Sandberg havahtui tämän tästä nuorten parissa kytevään hätään ja yksinäisyyteen. Moni uskalsi avata elämäänsä pidetylle opettajalle.

 

Eläkkeelle siirtymisen myötä elämässä puhaltelivat uudet tuulet. Muutto Tampereelle oli yksi tärkeistä askeleista.

 

– Tämä oli sellainen eläkeläisten muutto. Meille kävi se tavallinen tarina.

 

Tyttäristä Vilhelmiina ja Tuulia ovat asettuneet perheineen Tampereelle. Nyt isovanhemmat ovat lähellä osana nuorten perheiden verkostoa.

 

– Olemme tykänneet asua täällä. Tampere on mukava kaupunki, ja seurakuntakin on todella hyvä.

 

Riina-tytär perheineen asuu Helsingissä.

 

Sandberg laulaa seurakunnan AMen-miesryhmässä.

 

– Meitä on toistakymmentä miestä laulamassa äänissä pienen bändin säestämänä, Sandberg sanoo ylpeyttä äänessään.

 

– Itse laulan kakkosbassoa, olen siis aivan alinta kastia.

 

Sandbergien Amurin kaupunginosassa sijaitsevan kerrostalokodin ikkunasta näkee Näsijärvelle.

 

Kodissa on esillä myös kuva Aappo-Villestä. Enon tarina on tullut tutuksi lapsenlapsillekin.

 

15-vuotiaana kuolleen nuoren miehen tarina elää, etenkin syksyllä, kun ruska loistaa jälleen kauniina, kuten 25 vuotta sitten.

 

 

Anssi Tiittanen



Lukijalta
34/2016Sateet

Lukijalta22.3.2024 | Olen kiitollinen, että maakuntalehdissämme on auennut toistuvasti tilaa Raamatun sanomaa korostaville kirjoituksilleni. Usein ne sivuavat yhteiskunnallisia haasteita, unohtamatta ikuis...
LukijaltaIhmisten puheissa toistuvat usein ilmaisut kuten ”Kuolema kuittaa univelat” tai ”Haudassa saa sitten levätä”. Ne ovat tavallisia tapoja vältellä ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä ja vaeltaa va...
Lukijalta21.11.2023 | Helluntaikirkon oppikäsityksessä Jeesuksen paluusta ei ole enää vain yhtä tulkintamallia. Jeesuksen paluusta itsessään ollaan varsin yksimielisiä, mutta seurakunnan tempauksen ajoituk...
Lukijalta24.10.2023 | Iso Kirja on hehkuttanut tänä vuonna Opisto omaksi -teemaa. Sen tavoitteena on, että seurakunnat ja niiden jäsenet ottaisivat ja kokisivat entistä enemmän omistajuutta yhteisestä opis...
LukijaltaApostoli Paavali ei tahtonut pitää Roomassa asuvia veljiä tietämättöminä ”tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisäll...
Lukijalta(20.3.2023) Tammikuussa seurakuntamme johtajisto sai ihmetteleviä yhteydenottoja koskien paikallista Turvallinen seurakunta -lausuntoa, jossa olemme osallisena. Siinä oli virheellisesti na...
Lukijalta(6.3.2023) Uudet hyvinvointialueet aloittivat vuoden alusta. Kotiin saamamme esitteen mukaan uuden hyvinvointialueen keskeinen tehtävä on ”hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yht...
LukijaltaTranslain uudistaminen vietiin eduskunnassa maaliin 1.2.2023 äänin 113–69. Lain mukaan jokainen täysi-ikäinen kansalainen voi vaihtaa sukupuolensa pelkkänä ilmoitusasiana. Korjausleikkauksia ja lä...
LukijaltaOikeaoppisuuden tarve on ihmiselle ominaista ja johtuu osin siitä, että se on eräs turvallisuuden tunnetta ruokkiva väline. Uskon kysymyksissä oikeaoppisuuden tarve on hälyttävän suuri. Osasyynä s...
Lukijalta(27.12.2022) Silmiini sattui erään teologin lehtikirjoituksen otsikointi: ”Ateisti, joka tuntee Jumalan?” Kysymysmerkin kanssakin toteamus on absurdi. Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon ja kaike...
Lukijalta(22.11.2022) Kun tulin aikoinani uskoon, sain näyn hengellisestä työstä. Se oli määrittelemätön pakottava tarve olla jotenkin hyödyksi Jumalan valtakunnassa. Tämä tarve on ollut läpi uskossa oloaj...
LukijaltaPaimen Plus -lehden kesäkuun numeron talouspalstalla olleessa kirjoituksessa kerrottiin seurakuntien lämpölaskujen noususta viime talvelta. Sama suunta näyttää jatkuvan myös tulevana talvena. Kerr...
LukijaltaJeesus joutui usein herättelemään kuulijoitaan. Tässä muutamia otteita Jeesuksen sanoista: ”Ettekö käsitä? Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä?” Niin hän sanoi heille: ”Ettek...
LukijaltaYhdysvalloissa korkein oikeus kumosi kesäkuussa vanhan ns. Roe vs Wade -nimellä tunnetun, aborttioikeuden turvanneen ennakkopäätöksen. Näin se teki sen, minkä kokeneiden ja laintuntevien tuomareid...
LukijaltaSanan- ja uskonnonvapaus ry (SUV) on osoittanut tarpeellisuutensa kansan keskuudessa. Kesäkuussa 2021 perustettu yhdistys on saanut aatteensa taakse jo yli 1 000 jäsentä ympäri Suomea.
Yh...
LukijaltaHesekielin kirjan luku 33 kertoo sielunhoitajan ja profeetan vastuusta. Toisesta jakeesta löytyvät puhuttelevat sanat: ”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ––.” Nykyiset aseet eivät ole miekkoja...
LukijaltaLähetyspastori Markku Karjalaisen mukaan Uusi testamentti opettaa seurakunnan johtavan pastorin ja vanhimman viran kuuluvan miehille. Raamatussa sanotaan, että vanhimman virkaan tulee valita ”yhde...
LukijaltaKansallisen veteraanipäivän aikana (27.4.), kun uutiset kertovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön potevan koronan jälkeen keuhkokuumetta, olen pohtinut, kuinka tärkeää on, että maamme...
LukijaltaRisto Karhu esitti Ristin Voitossa 17 kysymyksen: ”Jeesuksen paluu – ennen suurta ahdistusta?” Kirjoitus keskittyi ensisijaisesti odottamamme tempauksen ajankohdan pohdintaan. Mielestäni Risto Kar...
LukijaltaLänsimaiden kristittyjen piirissä on laajalti käsitys, että seurakunnan salainen tempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistusta. Etenkin vapaiden suuntien käsitykseen on paljolti vaikuttanut Vilho Har...
LukijaltaJumala ilmoittaa itsensä Raamatun Sanan kautta mutta myös kansojen vaiheissa. Erityisen selvästi tämä ilmenee Israelin kansan historiassa ja nykyhetkessä.
Suomen kansan eri vaiheissa olem...
LukijaltaKiitos Reijo Mänttärille palautteesta (RV 9/22) kirjani erään luvun pohjalta tehtyyn artikkeliin. Tila ei riitä palautteen seikkaperäiseen käsittelyyn, mutta teen joitain yleisiä huomioita. ...
LukijaltaPuheessaan Korneliuksen talossa apostoli Pietari tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään. Siksi hän sanoo: ”– – sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kast...
LukijaltaLehden emerituspäätoimittaja Leevi Launonen pohdiskeli kasvatustieteen asiantuntijana syvällisesti ihmisen persoonaa (RV 5). Hän toteaa ihmisen luonteen kasvamisen jääneen taka-alalle 1900-luvun l...
LukijaltaPitkittynyt poikkeusaika on kuormittanut lapsiperheiden arkea, typistänyt tärkeitä vertaistukiverkostoja ja kaventanut seurakuntayhteyttä. Lasten hengellinen kasvatus on jäänyt pitkälti vanhempien...
LukijaltaHyvin usein puhutaan pettäjä Jaakobista tai siitä, kuinka Jaakob petti veljensä. Ovatkohan nämä ajatukset koko totuus?
1. Moos. 25:21,23: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tä...
LukijaltaVastine Kalevi Marinille – "Ekumeniaa ei tarvitse pelätä"

Ristin Voitossa 46 oli Kalevi Marinin mielipidekirjoitus, joka kommentoi Ristin Voitossa 41 julkaistu...
LukijaltaRistin Voitossa 41 oli hätkähdyttävä artikkeli Helluntailaisena ekumeniaa vahvistamassa. Petri Mäkilä sanoittaa siinä teologian toht...
LukijaltaSuomessa on viime vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja. Raamatun mukaista uskoa tunnustavat kokevatkin, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi kristillisiä arvoja.
Kuitenkin e...
LukijaltaLehden sivuilla on jälleen käyty keskustelua naisen asemasta. RV:n numerossa 41 Hannu Kangasniemi esitti miehen ja naisen välisen hierarkian olevan osa Jumalan asettamaa järjes...
LukijaltaRistin Voitossa 30–31 oli kirjoitus kalvinismista. Näkemys miehen ja naisen erilaisista sukupuolisidonnaisista rooleista perheessä ja seurakunnassa nousi esiin yhtenä jäsenille tärkeänä näkök...
LukijaltaKesän päivityksiä, uutisia ja mainoksia lukiessa mieleen on noussut kysymys: Onko sellainen paradoksi mahdollista, että voin olla ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolella ja samaan aikaan kriti...
LukijaltaSuurella mielenkiinnolla, jännityksellä, rakkaudella ja ilolla tartuin Evankelistakoti elää -kirjaan. Jokainen kirja, joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista Suomessa, sen toiminnast...
LukijaltaOlen kuullut joidenkin väittävän, etteivät uskovat joudu viimeiselle tuomiolle. Silloin tarkoitetaan ns. erillistä ylöstempausta, joka on erotettu ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Kuitenkin t...
LukijaltaNettikonferenssissa näki paljon mielenkiintoisia vastauksia otsikon kysymykseen. Laulu- ja soitinyhtye Exit sai paljon myönteistä palautetta. Monet pitivät sen esiintymistä jopa koko tapahtuman pa...
LukijaltaPaljolla kirjantekemisellä ei ole loppua. Ristin Voitossa on kirja-arvioita, joista toiset ovat hyviä ja rakentavia uskoamme ajatellen, toiset ovat sitten vähemmän hyviä. Markus Maj...
LukijaltaRistin Voitto -lehden pääkirjoituksessa (12/21) Waltteri Haapala korostaa pastorien johtajuutta ja heidän kunnioittamistaan sangen voimakkaasti. On toki tärkeää, että pastorit saavat heille kuuluv...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan