Muutos nähdään välttämättömänä mutta vaativana tienä

Johan Forsbäck saarnaa Fila Helsingissä, joka on saanut uuden tulevaisuuden. Kuva: Carolina Sandell
Johan Forsbäck saarnaa Fila Helsingissä, joka on saanut uuden tulevaisuuden. Kuva: Carolina Sandell
Jos haluaa aistia hitusen kansainvälistä seurakuntatunnelmaa Suomen rajojen sisällä,  kannattaa suunnata Helsingin Albertinkadulla sijaitsevaan Fila Helsinki -seurakuntaan.

1900-luvun alun pylvässaliarkkitehtuuria edustava talo koki perusteellisen muodonmuutoksen 2010-luvulle tultaessa. Vanha parvi on eristetty omaksi tilakseen lasiseinillä. Kokoussalin kaiku on minimaalinen, ja lavalta puhuminen keskusteluvoimakkuudella on hämmästyttävän helppoa.

Seurakunnassa kuulee paljon suomenruotsia, mutta osana uudistusprosessia Filan tilaisuuksien pääkieli muuttui vuoden alussa ruotsista suomeksi.

– Kielen vaihto oli luonnollinen jatkumo, johtava pastori Johan Forsbäck kertoo.

Fila on juurruttanut kulttuuriinsa missionäärisyyttä. Seurakunta on kuin lähetysasema jälkikristillisen kulttuurin keskellä.

– Kun joku seurakuntalaisista tuo ystävänsä tilaisuuteen, hän on todennäköisesti suomenkielinen.

Vastuunsiirtoa valmisteltiin

Fila Helsinkiä, aiempaa Helsingfors Filadelfiaförsamlingenia, pidetään malliesimerkkinä onnistuneesta sukupolvenvaihdoksesta.

Sen tarpeeseen havahtui aikanaan vanhempi väki.

– Kymmenisen vuotta sitten sunnuntain tilaisuuksien keskiikä oli noin 70 vuotta, kuvailee senioripastori Kenneth Grönroos.

Vastuunkantajia alettiin kutsua koolle säännöllisesti. Johtajuutta nostettiin uudelle tasolle,  tiimejä perustettiin. Viestintää ja seurakunnan ulkoasua kehitettiin. Vastuunsiirtoa uudelle pastorille pedattiin pitkään.

Ennen muuta haluttiin luoda tahtotila sille, että seurakunta olisi olemassa 2010-luvulla kaupunkia, ei itseään varten.

– Monet seurakunnat ovat kuin turisteja omassa kaupungissaan. Ollaan ulkopuolisia ja  ihmetellään, mitä tapahtuu, Grönroos kuvailee.

Nyt Filassa on uusi joukko ihmisiä, monet nuoria ja perheellisiä. Vanhat seurakuntalaiset eivät ole kadonneet – he ovat vain luovuttaneet johtajuuden eteenpäin.

Pöydissä syntyy keskustelua

Päijät-Hämeessä Nastolassa helluntaiseurakunnan sali näyttää nyt erilaiselta kuin vielä pari vuotta sitten.

– Kun ihmiset istuvat pöytien ääressä, syntyy keskustelua. Tunnelma on luonnostaan rennompi, johtava pastori Antero Hämäläinen kuvailee.

Kerran kuukaudessa sunnuntain kokouksen järjestelyvastuussa on nuorista ja nuorehkoista aikuisista koostuva Rest-tiimi. Kokous alkaa kahveilla, musiikki on nuorisopainotteista ja lopuksikin vielä syödään yhdessä.

Sunnuntain tilaisuus kokoaa tavallisesti noin 70 ihmistä. Muutos on otettu vastaan seurakunnassa hyvin, tosin osa vanhemmasta väestä tulee mukaan vain perinteisempiin tilaisuuksiin.

– Toisaalta uudenlaisissa kokouksissa on nyt käynyt niitä ihmisiä, joita ei seurakunnassa  muuten näy.

Nastolassa edetään uudistumisen kanssa rauhallisesti. Vanhimmisto on nykymuodossaan suhteellisen nuori. Työtä pyritään tekemään laajalla rintamalla, ja kokonaisuuden suunnittelussa vanhimmiston lisäksi on eri työmuotojen vetäjiä.

Mikä on sopiva aika tilaisuuksille?

Lappilaisessa Rovaniemen helluntaiseurakunnassa vanhimmistoa on pyritty uudistamaan niin, että mukaan on haastettu muutamia nuorempia miehiä tutustumisjaksolle.

– On sovittu, että tutustumisjakson saa jättää kesken ilman selittelyjä, mutta jos vanhimmisto haluaa lopettaa kokeilun, perustelujen on oltava hyviä, pastori Esa Pikkumäki kertoo.

Kokeilu käynnistettiin, kun vanhimmat halusivat tutustua paremmin seurakunnan nuorempaan väkeen.

– Totesimme, ettei kukaan ollut mielestämme riittävän hyvä henkilö vanhimmistoon. Ymmärsimme myös, että tämä johtui siitä, ettemme tunteneet nuorempia kunnolla.

Tällä hetkellä seurakunnan sunnuntain kokous alkaa neljältä iltapäivällä. Järjestely on saanut kiitosta lapsiperheiltä.

– Toisaalta mikään ajankohta ei ole täydellinen. Kun järjestimme kyselyn sopivasta kokouksen alkamisajasta, niin saimme ehdotuksina noin kymmenen eri alkamisaikaa. Valitse siitä sitten! Rovaniemellä on kokeiltu monenlaisia uudistamisen elementtejä. Pysyviksi ovat osoittautuneet vain harvat. Eräs haaste on ennallaan: nuorten perheiden kiire.

– Lasten, työn, kodin ja harrastusten parissa muodostuu kiireinen elämäntilanne. Siitä on työlästä lohkaista aikaa seurakunnalle.


Anssi Tiittanen

.



34/2016Sateet

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja