Missiona Tel Avivin nuhjuiset kulmat
Kapean liiketilan alakerrassa muutama ihminen lusikoi keittoa. Ruokailijat näyttävät nuupahtaneilta likaisissa vaatteissaan. Kadulta astuu sisään keski-ikäinen, huomiota herättävän laiha nainen.
Israelissa, Tel Avivin vanhan bussiaseman kulmilla sijaitseva kahvila, Beit Tamhui, on vapaasti suomennettuna köyhien koti. Kahvilassa ruokitaan ja vaatetetaan päivittäin narkomaaneja ja prostituoituja. Kuukaudessa asiakkaita kertyy 1 000–1 100.
Tänä syksynä kahvilaa on remontoitu, jotta se voisi palvella lohdutonta ympäristöään yhä paremmin.
– Haluaisimme pidentää aukioloaikoja 24 tuntiin ja käyttää yläkertaa uusien uskovien hengelliseen opettamiseen. Kerran viikossa ei riitä, toteaa evankelista Shlomi Nachum, yksi Beit Tamhuin vetäjistä.
Sisällä ja kadulla
Muutaman vuoden toiminutta kahvilaa pyörittävät eri kristillisten järjestöjen ja parin messiaanisen seurakunnan vapaaehtoiset, kukin tiimi eri päivinä.
Paikan missio ei rajoitu seinien sisälle, vaan ihmisiä kohdataan myös kaduilla. Siellä keskustelukumppaneiksi päätyy paitsi kadun kansaa myös uskonnollisia juutalaisia, joita pyörii bordellialueella iltaisin.
– Emme mene heidän alueilleen, mutta he tulevat meidän luoksemme, Nachum iloitsee.
Remontin aikana sama on toteutunut yllättäen toisenkin kansanryhmän kohdalla, kun rakennustöihin palkattiin arabeja Länsirannalta.
– He olivat yläkerrassa töissä ja katsoivat shokissa, kun palvelimme alakerrassa ihmisiä ja ylistimme Jumalaa, remontissa auttava puolanjuutalainen Bartek kuvailee.
– He eivät olleet ikinä nähneet sellaista. Se oli heille ensimmäinen kosketus Jumalaan ja Jeesukseen.
Todistajat painekattilassa
Vaikeampi osuus todistamista oli se, kun työmaalta alkoi hävitä parhaita työkaluja ja rahaa. Bartek halusi kysyä arabityömiehiltä varkauksista mutta koki, että Jumala kielsi sen. Hän uskoo, että uskovien kärsivällisyys oli miehille vahva todistus.
Työtiimissä on koettu remontin aikana hengellistä painostusta, joka tuntuu liittyvän paikan luonteeseen. Kahvila sijaitsee kahden bordellin välissä, ja usein vastustus on realisoitunut erilaisissa käytännön asioissa. Remontin piti esimerkiksi valmistua paljon nopeammin, ja noin 14 000 euron budjetti kasvoi lopulta noin 35 000 euroon. Töitä on jäljellä edelleen.
– Tarvitsemme rukousta, sillä tämä on hengellistä taistelua, Bartek toteaa.
Hän tuntee hyvin seudun ongelmat, sillä on itse entinen huumeidenkäyttäjä ja asuu tällä hetkellä kahvilatyömaalla. Hänen mukaansa aluetta kansoittavat narkomaanit ja parhaat päivänsä nähneet prostituoidut tietävät itsekin olevansa pahassa jamassa.
– He eivät ole vain kodittomia vaan myös toivottomia, Bartek sanoo.
Useat kahvilan asiakkaat tuntevat, että Jumala on heistä kaukana, eikä moni ole valmis luopumaan huumeista. Jotkut kuitenkin kääntyvät Jeesuksen puoleen. Näin on käynyt jopa kesken remontin.
– Ilman Jumalaa emme voi tehdä mitään. Voin todistaa, rukoilla ja muistuttaa asioista, mutta en voi muuttaa toisen mieltä. Se on Pyhän Hengen tehtävä, Bartek toteaa.
Jumala toimii
Yleinen ilmapiiri katuevankeliointia kohtaan Tel Avivissa on muuttunut. Ihmiset ovat nyt paremmin kuulolla ja valmiimpia keskustelemaan.
– Monet ihmiset ovat avoimia. Saamme myös selittää Raamattua, profetioita ja Jumalan lupauksia, Shlomi Nachum kertoo.
– Usein seurakunnissa on joka kerta 5–6 uutta ihmistä. Tätä en ole ennen nähnyt. Me emme tuo heitä. Yritämme vain kertoa evankeliumia, ja Jumala toimii.
Kokenut evankelista on huomannut uudenlaista avoimutta myös arabimuslimeissa, joita Jumalan rakkaus vetää välillä kahvilaankin.
Nachum näkee, että Israelissa herätys kuplii pinnan alla ja etenee kohti tilannetta, jossa ”jokaisessa talossa on vakooja” eli joku Jeesukseen uskova. Samalla hän tähdentää opetuksen tarvetta. Beit Tamhuillakin on tiivis yh-teys 6–7:ään Israelissa toimivaan huumevieroituskeskukseen, joihin kaduilla uskoon tulleita narkomaaneja ohjataan kasvamaan.
Ruut Ahonen
46/2018
Israel-asiantuntija, pastori Harri Kröger, mikä on mielestäsi merki...
